Hallitusneuvottelut eivät ole vielä edes alkaneet, kun spekulaatiot mahdollisista ministerinimistä ovat jo täydessä vauhdissa. Esimerkiksi perussuomalaisten Jussi Halla-ahon (ps.) on huhuttu haluavan mieluummin eduskunnan puhemieheksi kuin ministeriksi. Halla-aho ei asiaa kiellä eikä myönnä. MTV listasi kuumimmat nimet Petteri Orpon uuden hallituksen ministereiksi.
Eduskunnan kuppilan huhupörssissä on liikkunut tieto, jonka mukaan perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei haluaisi Petteri Orpon (kok.) tulevaan hallitukseen ministeriksi, vaan mieluummin eduskunnan puhemieheksi.
Puhemiehen arvostettu paikka aukeaa eduskunnan toiseksi suurimman puolueen eli tällä kertaa perussuomalaisten ehdokkaalle. Vahva ehdokas voisi olla pitkään eduskunnan varapuhemiehenä toiminut Juho Eerola (ps.), mutta nykyisen puheenjohtaja Riikka Purran (ps.) veriveli Halla-aho saisi paikan varmasti halutessaan.
Taustalla on myös etiäinen siitä, että Halla-ahosta tulisi perussuomalaisten ehdokas ensi vuoden presidentinvaaleihin. Siihen puhemiehen tehtävä olisi hyvä ponnahduslauta.
– Meillä puolueen päättävät elimet ja eduskuntaryhmä tekevät ratkaisut ministeri- ja muista nimityksistä, vastaa Halla-aho MTV:n uutisten asiaa koskevaan kysymykseen.
– Muut tuntuvat tuntuvat tietävän meidän asiat aina paremmin kuin me itse, kommentoi Halla-aho eduskunnassa liikkuvia huhuja.
Lue myös: Pöllöraati: RKP on mehukkaassa tilanteessa – "PS:n kannattaisi nuoleskella niin paljon kuin pystyy"
Aikoinaan hajonneen entisen perussuomalaisen puolueen perustajapuheenjohtaja Timo Soini on julkisuudessa vaatinut Halla-ahoa vastaamaan huutoonsa ulkomaalaispolitiikasta ja ottamaan vastaan nykyisten perussuomalaisten tiettävästi havitteleman sisäministerin tehtävän.
Perussuomalaiset halusivat ja saivat jo eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajuuden, joten yhdessä sisäministerin pestin kanssa puolue pääsisi Suomen sisäisen turvallisuuden ja myös turvapaikkapolitiikan pelintekijän paikalle.
Halla-aholle ministeripesti voisi kuitenkin olla rasite. Monipuoluehallituksessa äkkivääriä muutoksia on vaikea saada aikaan – varsinkaan nopeasti – ja mahdollisen presidenttiehdokkaan kohdalla kapean sektoriministerin kipuilu näyttäisi tuhertelulta puhemiehen arvostettuun tehtävään nähden.
Lue myös: Eeva Lehtimäen kommentti: Hallitusnelikko ja kadonneen kuuden miljardin arvoitus
Perussuomalaisilla on ministeriongelma
Historiansa suurimman vaalivoiton saaneilla perussuomalaisilla on ongelma ministerivalintojen kanssa. Puolueella on monta ääniharavakansanedustajaa, joita hallituskumppanit eivät haluaisi nähdä ministereinä – ehkä eivät monet perussuomalaisetkaan.
Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari (ps.) menetti ääniään viime vaaleihin verrattuna, mutta on silti melkoinen äänikuningatar ja entinen perussuomalaisten presidenttiehdokas. Ääneen päästessään Huhtasaari on kuitenkin kuin karannut risteilyohjus ja siksi riski toimivalle hallitusyhteistyölle vaikeissa oloissa.
Sebastian Tynkkynen (ps.) on somevelho, joka keräsi taas mojovan äänisaaliin. Metsuripaitaan pukeutuva entinen Helsingin tuomiokirkon portaiden vaipparyömijä olisi yltiöpopulismissaan kuitenkin ilmeinen riski ministerinä.
Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Mauri Peltokangas.
Tolkuin somehöpöttäjä-ääniharava on perussuomalaisten varapuheenjohtaja Mauri Peltokangas (ps.), mutta hänenkin hyvän maun ja lain rajoja hipovan tyylinsä yhdistäminen kokoomuksen ja RKP:n sievistelevään politiikantekotapaan voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.
On mielenkiintoista nähdä, miten Riikka Purra ja hänen puolueensa onnistuu pitämään nämä ja monet muut varmana ministerinä itseään pitävät perussuomalaiset tyytyväisinä, kun hallitus joutuu tekemään todella ikäviäkin päätöksiä hyvinvointivaltion pelastamiseksi.
Persujen perusministerilista
Ministeriöjaot tehdään vasta hallitusneuvottelujen viime metreillä. Sitä ennen kaikki on suurta spekulointia. Jo nyt kuitenkin tiedetään, että Petteri Orpo on pääministeri ja Riikka Purra valtiovarainministeri, jos hallitusneuvotteluissa päästään myönteiseen lopputulokseen.
Puolueiden puheenjohtajat ovat ministerivalinnoissa kuninkaantekijöitä, vaikka nimiä mietittäisiin isommallakin porukalla. Tapana onkin ollut irvailla, että hallitusneuvottelujen loppuvaiheilla neuvottelupuolueiden kansanedustajat nukkuvat toinen silmä auki ja puhelin jatkuvassa latauksessa.
Perussuomalaisten ministeriehdokaslista ilman muita spekulaatioisuodattimia voisi olla seuraava: entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, entinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio (ps.), pitkäaikainen kansanedustaja ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri (ps.), tohtorismies ja taannoinen puheenjohtajaehdokas Sakari Puisto (ps.), pitkäaikainen varapuhemies Juho Eerola (ps.) ja perusdiplomi-insinööri Lulu Ranne (ps.).
Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri.
Myös Jari Ronkainen (ps.), Mari Rantanen (ps.), Arja Juvonen (ps.)ja Ville Vähämäki (ps.) keikkuvat listoilla. Osalle voi päätyä valiokuntavastuita eduskunnassa.
Hallituksessa perussuomalaiset tosin tarvitsevat vahvan eduskuntaryhmän puheenjohtajan, joten nyt tehtävään valittu Lulu Ranne voi siihen myös jäädä.
Kokoomuksen kokenut ministerilista
Kokoomuksen ongelma ministerivalinnoissa on kokeneessa ja suuressa eduskuntaryhmässä runsauden pula. Moni kokenut konkari pettyy, kun Petteri Orpo arpoo ministerinpaikkoja. Yllätyksiäkin voi tulla.
Eduskunnan kuppilajuoruissa Elina Valtosesta (kok.) leivotaan jo ulkoministeriä ja Antti Häkkäsestä (kok.) puolustusministeriä. Molemmat ovat kokoomuksen varapuheenjohtajia ja mahdollisia Petteri Orpon manttelinperijöitä puolueen puheenjohtajana.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtonen.
Muita kokoomuksen ministeripörssissä heiluvia nimiä ovat muun muassa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen (kok.), Tampereen entinen pormestari ja kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen (kok.) sekä kansanedustaja ja entinen ministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Aluepoliittisesti pohjoisesta tyrkyllä ovat pitkäaikainen kansanedustaja Mari-Leena Talvitie (kok.) Oulusta ja kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Heikki Autto (kok.) Rovaniemeltä. Yllätysnimi voisi olla vasta toiselle kaudelle valittu Orpon luottomies kansanedustaja Matias Marttinen (kok.).
Mutta kokoomuksessa riittää mistä valita. Kokeneita kansanedustajia riittää. Markku Kopra (kok.), Timo Heinonen (kok.), Markku Eestilä (kok.), Pia Kauma (kok.), Sari Sarkomaa (kok.), Arto Satonen (kok.), Saara-Sofia Siren (kok.), Sinuhe Wallinheimo (kok.) ja niin edelleen.
Ministeriehdokkaiden ylivuotoputki voi johtaa myös esimerkiksi eduskunnassa valiokuntavastuun paikoille.
Konkaripoliitikko Paula Risikolle (kok.) sovitellaan kuppilahuhuissa sen sijaan jo eduskunnan varapuhemiehen paikkaa.
Lue myös: Tuleeko tästä kysymyksestä hallitusneuvottelujen pahin kipukohta? "RKP:n ja PS:n linjat kuin tuli ja jää"
RKP ja kristillisdemokraatit kieli pitkällä
Myös pienpuolueet odottavat ministerisalkkujen jakoa kieli pitkällä.
RKP:n todennäköisimmät ministerinimet ovat Anna-Maja Henriksson (r.) ja Anders Adlercreutz (r.), vaikka jälkimmäisen sukunimi on toimittajille yhtä haastava kirjoitettava kuin konkaripoliitikko Ben Zyskowiczin (kok.) nimi. Jos RKP saa kolmannen ministerin, niin Joakim Strand (r.) voisi olla vahvoilla, jollei hän suuntaa ensi vuonna eurovaaleihin.
Kristillisdemokraattien itseoikeutettu ministeri on puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd.). Tietävä ja ja sujuva esiintyjä voi hyvässä lykyssä saada painavankin salkun. Jos kristillisdemokraatit saavat kaksi ministeriä, niin nyt voisi olla Peter Östmanin (kd.) vuoro istua ministeriauton takapenkillä.
Mutta tämä kaikki on vasta ennenaikaista spekulaatiota. Ministerinpaikkojen jaot ovat hallitusneuvottelujen viimeinen rypistys ja siihen on vielä viikkoja aikaa. Myös ministerin nimet ovat arvoitus viimeiseen saakka. Hallituspuolueiden puheenjohtajat tekevät valintansa aikanaan, vaikka varmasti myös toiveministeriöitä ja nimiä mietitään jo nyt.
RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutz.
Eli siis vielä muutama viikko, niin moni pettyy ja jotkut juovat voitonmaljoja. Tosin tällä vaalikaudella ministerin pesti ei välttämättä ole mikään lottovoitto. Jos hallitus saa toteutettua edes osan asiantuntijoiden tarpeellisina pitämistä sopeutustoimista, niin ministerin tehtävä kansalaisten kusitolppana voi nousta aivan uudelle tasolle.
Vastuunkantajia kuitenkin tarvitaan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.