Kannuslainen Elsa Mäkelä kantoi venäläisten ruumiita kotinsa pihamaalta, kun perhe palasi evakosta talvisodan päätyttyä. Kansallista veteraanipäivää vietetään tänään lauantaina.
MTV Uutiset tapasi kannuslaisen Elsa Mäkelän, joka joutui lapsena lähtemään evakkoon ja palaamaan sittemmin kotiinsa, jonka piha ja pellot olivat täynnä kaatuneita venäläisiä sotilaita.
Mäkelä täyttää parin vuoden kuluttua 100 vuotta. Hän muistaa kuin eilisen päivän sen marraskuun aamun, kun talvisota syttyi ja alkoi rytistä.
– Mentiin portaille katsomaan, sieltä tuli ammuksia rajan takaa, katolle ropisi kuulia. Raskaita jyriseviä koneita meidän meni kylän yli. Kirkonkylältä alkoi kuulua pommitusta. Siitä se alkoi sitten.
Isä lähti sotaan. Kotiin jäivät äiti ja neljä lasta, joista 13-vuotias Elsa oli vanhin.
– Ensimmäiseksi otettiin puhelimet ja radiot. Ei saanut enää mitään yhteyttä ulkopuolelle. Ja meilläkin majoitettiin joka yö sotilaita, pirtin lattialla viis kuus. Ne oli ihan semmosia herrasmiehiä.
Vielä joulun perhe sai viettää kotona. Helmikuussa tuli lähtö.
Katso artikkelin alussa olevalta videolta, millaisia olivat Elsan evakkomatkat.
Kaatuneita pihalla
Ensimmäiseltä evakkomatkalta kotiin palatessaan perhe löysi pihalta karmivan yllätyksen. Venäläisten ruumiita lojui joka puolella sikin sokin.
– Kaatuneita oli paljon meidän pelloilla ja pihoilla. Siinä sitten kannettiin paareilla. Iso hauta tehtiin sinne peltojen taakse, ja haudattiin aivan säädyllisin menoin.
Mäkelä auttoi lapsena kantamaan venäläisiä hautapaikoilleen.
– Nostettiin vainaja ja äidin puoli oli korkeammalla. Se vainaja putosi minun jaloille, ja siinä nostettiin uudestaan ja saatiin vietyä hänet hautaan. Olen ajatellut, että lapsi on saanut kokea tämmöisen.
Kun jatkosota syttyi Elsan perhe lähti uudelleen evakkoon ja hän talutti lehmiä kuukauden päivät noin 600 kilometrin päähän.
Katso artikkelin alussa olevalta videolta, millaisia Elsan perheen evakkomatkat olivat.
7:09
Pidemmän jutun taas voit katsoa tästä.