Masennus mielletään usein aikuisten sairaudeksi, mutta pikkulapset, jopa vauvat voivat sairastua masennukseen. Moni tapaus jää diagnosoimatta, sillä lapsen masennusta voi olla vaikeaa tunnistaa erilaisten ilmenemismuotojen vuoksi.
Joskus masentunut lapsi voi tuntua vanhempien mielestä helpolta; hän on hiljainen eikä vaadi huomiota, mutta toisaalta on myös alakuloinen eikä kiinnostu mistään, ei edes kavereista. Toimeliaalla lapsella masennus voi puolestaan ilmetä levottomuutena, kiukutteluna ja uhkarohkeutena.
– Hän saattaa olla onnettomuusaltis, minkä taustalla voi olla ajatus itsensä rankaisemisesta tai se, että minulla ei ole väliä. Äärimmillään lapsi vahingoittaa tahallisesti itseään, Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen kertoo.
Masennus vie voimia ja tilaa leikkimiseltä ja oppimiselta, jolloin lapsen koulusaavutukset voivat jäädä heikommiksi kuin mihin hän muuten kykenisi. Myös unihäiriöt ovat tavallisia.
Masentunut lapsi ei kiinnostu kavereista.
Jos lapsen muuttunut mieliala alkaa haitata arkea, oppimista tai kaverisuhteita, kannattaa asiaan puuttua ja pyytää apua esimerkiksi neuvolasta tai kouluterveydenhoitajalta.
Äidin masennus voi tarttua lapseen
Aivan kuten ilmenemismuotoja, niin myös syitä masennukselle löytyy monia. Vauvan masennus johtuu usein vanhempien ja ympäristön vaikeuksista vastata vauvan tarpeisiin. Myös vanhemman masennus voi heijastua lapseen. Mitä pienempi lapsi on, sitä herkempi hän on kodin ilmapiirille.
– Pieni vauva tarvitsee hoitajansa, yleensä äidin, silmistä viestin siitä, että olet ihana, rakastettava ja meillä on yhteys keskenämme. Jos äidin kasvot muuttuvat ilmeettömiksi, vauva hätääntyy ja yrittää kaikin keinoin palauttaa yhteyden. Jos yhteys on pitkäaikaisesti katki, kuten vakavasti masentuneen äidin kohdalla voi olla, vauva ei enää jaksa hakea kontaktia, vaan masentuu, Seppänen selittää.
Myös aivan pienikin vauva voi masentua.
Joskus lapsen masennuksen saattaa laukaista jokin aikuisen näkökulmasta pieneltä tuntuva asia, joka on kuitenkin lapsen käsittelykyvylle iso. Masennuksen voivat sille taipuvaisessa lapsessa laukaista myös menetykset, kuten läheisen kuolema, kiusaaminen, avioero, lemmikin menettäminen tai jokin läheltä piti -tilanne.
– Näitä tilanteita on vanhempien syytä käydä lapsen kanssa läpi esimerkiksi leikin ja piirustusten kautta, Seppänen neuvoo.
Taustalla ajatus kelvottomuudesta
Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin, lapsi saattaa tulkita olevansa niin huono ja paha, että häntä kuuluukin kohdella huonosti.
– Taustalla voi olla tunne, että minä olen joka tapauksessa kelvoton ja huono. En osaakaan käyttäytyä paremmin, joten miksi edes yrittää. Ansaitsen torut ja rangaistukset.
Seppäsen mukaan myös hyvin korkeat vaatimukset itseään kohtaan lisäävät masennuksen riskiä. Lapsi ei osaa iloita onnistumisesta, sillä mikään ei tunnu hänelle riittävän.
Laiminlyönti voi johtaa masennukseen.
– Mikäli lapsi joutuu selviytymään ikätasolleen kohtuuttomista tehtävistä, jos vanhemmat eivät niistä riittävästi huolehdi, hän kokee riittämättömyyttä ja voi masentua, Seppänen lisää.
Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt ovat yleisempiä kuin yleensä luullaan. Alle kouluikäisistä lapsista 0,5–1 prosenttia ja alakouluikäisistä noin 2 prosenttia kärsii masennustiloista. Kymmenen vuoden iän jälkeen ja murrosiässä masennustilat yleistyvät.
Seppäsen mukaan varhaiset masennusjaksot lisäävät riskiä masennuksen toistumiselle aina aikuisuuteen asti.
Mia Viljanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoo, että kiusaamista voi ilmetä hyvinkin nuorilla lapsilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.