Ranskassa eli 1400-luvulla sarjamurhaaja nimeltä Gilles de Rais (1404-1440), joka tunnetaan myös nimellä Ritari Siniparta.
Tietokirjailija Petri Pietiläinen kuvaa kirjassa Murha joka ei ollut rikos, kuinka paroni putosi korkea-arvoisesta asemasta sarjamurhaajaksi.
De Rais oli ollut juhlittu sotasankari ja kuului yhteen Ranskan rikkaimmista suvuista. Myöhemmin hän kuitenkin menetti Ranskan kuninkaan suosion.
Lue myös: Kaikkien aikojen sarjamurhaaja muistelee uhrejaan hyytävillä videoilla – 93 murhaa tunnustanut Samuel Little piirsi kuvat monista, joiden kohtalo ei ole koskaan selvinnyt
Pietiläinen kirjoittaa, että rauhan aikana ja kuninkaan suosion menettäneenä paroni tylsistyi. Hän alkoi hakea seksuaalista tyydytystä hyväksikäyttämällä ja lopuksi surmaamalla tai surmauttamalla nuoria poikia. Poikien puuttuessa tyttölapsetkin kelpasivat.
De Raisin uhrit olivat monesti köyhien perheiden poikalapsia, jotka oli napattu paronin linnan portille kerjäämään tulleiden lasten joukosta. Monet heistä olivat kiertolaisia, joita kukaan ei edes kaivannut.
Uhrit oli valikoitu kauniin ulkomuotonsa vuoksi.
Lasten häviäminen ei herättänyt huomiota
Hämmästyttävää tapauksissa on se, että pienten lasten häviäminen ei herättänyt paikallisissa suurta huomiota.
1400-luvun köyhyydestä kärsivässä Ranskassa oli tyypillistä, että lapsia hävisi esimerkiksi karkaamalla kodeistaan. Perheidensä elättämiseksi kamppailevat vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksaneet nostaa katoamisista meteliä.
Pietiläisen mukaan lapsikerjäläiset olivat tuohon aikaan yleinen näky Ranskan maaseudulla ja helppoa saalista sarjamurhaajalle. Sarjamurhaajia tutkineena Pietiläinen kiinnittääkin huomiota siihen, että uhrien helppo saatavuus on yksi keskeinen tekijä murhaajauran muodostumisessa.
Lastenmurhien tiedetään jatkuneen vuosikausien ajan. Lopulta de Rais jäi kiinni ja joutui teoistaan oikeuden eteen. Häntä syytettiin ainakin 140 poika- ja tyttölapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja murhaamisesta.
Kertoi teoistaan avoimesti
Sarjamurhista tiedetään nykyään paljon, sillä oikeudenkäyntipöytäkirjat ovat edelleen tallessa.
Vuonna 2005 tietokirjailija Hannele Klemettilä kävi kirjassaan Ritari Siniparta (Atena) tarkasti läpi de Raisin tapauksen oikeudenkäyntiasiakirjoja ja todistusaineistoa. Omassa kirjassaan Pietiläinen hyödyntää Klemettilän aiempia tutkimuksia.
De Rais tunnusti murhanneensa lapsia saadakseen seksuaalista tyydytystä. Hän kertoi tehneensä murhat omasta halustaan ilman kenenkään painostusta. Mitään muuta motiivia kuin oma mielihyvä hänellä ei ollut.
Lue myös: Aarno Malin kahlasi lastenkidutuspornoa lähes kahden vuoden ajan kirjoittaessaan kammottavista pedofiiliyhteisöistä – kunnes yhtäkkiä tajusi tarvitsevansa kipeästi ammattiapua: "Sairaanhoitajatkin järkyttyivät, istuimme vain hiljaa"
Oikeudenkäyntipöytäkirjoista ilmenee, että de Rais nautti suunnattomasti lasten kiduttamisesta ja heidän kuolemansa seuraamisesta. Hän on puhunut kuulusteluissa murhista avoimesti ja yksityiskohtaisesti.
Pietiläinen arvelee sen johtuvan siitä, että tuon ajan käytäntöjen mukaan häntä olisi odottanut äärimmäisen raaka kidutuskuulustelu, jos hän ei olisi puhunut.
Sadistista raakuutta
Paronissa on Pietiläisen mukaan paljon yhteisiä piirteitä nykyajan sarjamurhaajien kanssa, sillä hän kertoi murhista poikkeuksellisen tarkasti ja graafisesti.
Pelokasta lasta paroni on yrittänyt rauhoitella vakuuttelemalla, että kyse on vain leikistä. Sitten paroni on ottanut sukuelimensä esiin ja masturboinut.
Seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen lapsi on aina surmattu, joko paronin itsensä tai hänen palvelijoidensa toimesta.
Oikeudessa palvelijat todistivat, että lapsia ei surmattu seksuaalisten tekojen peittämiseksi vaan siksi, että paroni sai tyydytystä lasten surmaamisesta.
Joskus paroni oli saattanut raiskata lapsen ennen tämän kiduttamista ja surmaamista. Joissakin tapauksissa paroni on raiskannut ruumiin. Asiakirjojen mukaan tämä oli kuitenkin harvinaista.
Lue myös: Yhdysvaltojen pelottavin kauhutalo lupaa 17 000 euroa ihmiselle, joka kestää kokemuksen loppuun asti – vaatii osallistumisluvan lääkäriltä: "Hän kiduttaa ihmisiä, kunnes he luovuttavat"
Pöytäkirjoista ilmenee, että välillä de Rais on leikannut uhreilta päitä irti ja pitänyt niitä tallessa. Hän on vaatinut henkilökunnaltaan vastauksia, mikä poikalasten päistä on kaunein.
De Rais ja hänen palvelijansa teloitettiin vuonna 1440. Sodomian ja murhatekojen lisäksi de Raisia syytettiin lukuisista uskontoa ja kirkkoa loukkaavista rikoksista.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Petri Pietiläisen tietokirjaa Murha joka ei ollut rikos (Docendo, 2019).