Juhani Adaminpoika saattaa olla monelle tuttu nimi vielä nykyäänkin, sillä hän oli Suomen ensimmäinen sarjamurhaaja. Edelleen hän on Suomen pahin murhaaja, vaikka hänen teoistaan on kulunut jo pitkä aika.
Historioitsijan mukaan Juhani on Suomen pahin murhamies 12 henkirikoksella.
– Juhani teki rikoksensa syksyllä 1849 ja henkirikosten määrässä ja laadussa häntä ei ole ohitettu, historioitsija Teemu Keskisarja kertoo.
– Tuollaista henkirikosten sarjaa ei ole kukaan tehnyt sen jälkeen tai tiettävästi sitä ennenkään.
Keskisarja on kirjoittanut Juhanista kirjan Suomen ainoa sarjamurhaaja, joka ilmestyi vuonna 2008.
Rankka lapsuus
Juhani Adaminpojalla oli rankka lapsuus. Hänen isänsä teki itsemurhan ja myöhemmin isäpuoli pahoinpiteli häntä.
– Hän oli syrjäytynyt poikaressu. Juhani potkaistiin jo varhaisessa teini-iässä maantielle hankkimaan itse elantonsa. Hän oli aina huonoin renki kaikista ja hän ryhtyi tekemään rikoksia. Lopulta hän joutui pikkurikoksista Hämeenlinnaan vankilaan, missä häntä piinattiin, Keskisarja kertoo.
Juhanilla ei ollut läheisiä ihmissuhteita, mutta historioitsijan mukaan hänen äitinsä rakasti poikaansa.
– Kesken sarjamurhansa Juhani onnistui löytämään tyttöystävän.1800-luvun Suomessa satoja suomalaispoikia eli yhtä huonoissa olosuhteissa, mutta ainoastaan Juhanista tuli kieroutunut sarjamurhaaja. Häntä ei kasvatettu kuriin ja nuhteeseen.
Juhani ei ollut taitava käsistään eikä hän voinut toteuttaa itseään oikein millään tavalla. Kenties tuosta syystä hän ajautui rikolliseksi.
Tekojen motiivit vaihtelivat
Murhaamisten sarja sai alkunsa siitä, kun Juhania oltiin viemässä Hauhon oikeuteen ja hän karkasi.
– Tuolla karkumatkalla hän teki hölmöjä rikoksia ja tuli tappaneeksi 12 ihmistä. Häntä ei odottanut kuin maksimissaan muutaman kuukauden vankeusrangaistus, mutta päähänpistosta hän sai idean karata. Siihen aikaan ei järjestetty mitään ihmisjahtia hänen löytämisekseen, Keskisarja kertoo.
Juhani Adaminpoika tappoi niin miehiä, naisia, lapsia kuin ikätovereitaan. Tekojen motiivit vaihtelivat.
– Välillä hän tappoi humalapäissään, äkkipikaistuksissaan, vanhojen vuosikymmenten takaisten kaunojen takia, joskus myös ryöstötarkoituksessa.
Osa uhreista käveli vastaan
Murhat tapahtuivat viiden viikon aikana syksyllä 1849. Osa uhreista oli sattumanvaraisesti maantiellä Juhania vastaan tulleita ihmisiä. Muutama teoista oli ryöstömurhia, jotka olivat suunniteltuja.
– Juhani murhasi uhrejaan kuristamalla, kirveellä, kivellä, puukolla, kangella. Hänellä oli erilaisia välineitä mukanaan ja välillä hän käytti, mitä käteen sattui, Keskisarja kertoo.
Murhat tapahtuivat viidessä tai kuudessa eri pitäjässä, joiden joukossa oli ainakin Hauho, Lammi ja Heinolan kirkonkylä.
Murhasi rakkaan äitinsä
Julminta oli, että Juhani surmasi myös oman perheensä: rakkaan äitinsä ja pienet sisaruksensa.
– Käsittämättömin teko sijoittuu murhasarjan keskivaiheille, kun hän oli jo ryöstömurhannut erään pariskunnan. Juhani vetäytyi perheensä luo. Sukulaiset eivät tienneet vielä, että Juhani oli jo murhannut ihmisiä, vaan he luulivat tämän päässeen vankilasta.
Vierailulla ollessaan Juhani kävi ensin isäpuolensa kimppuun pellolla ja murhasi hänet kangella. Sen jälkeen hän hakkasi äitiään puuhalolla päähän, kunnes tämä kuoli.
Lopuksi Juhani kuristi pikkusiskonsa, jonka kanssa hän oli ollut hyvissä väleissä. Sen jälkeen hän tappoi vielä pienen veljensä.
– Muutama päivä ennen tuota joukkomurhaa Juhani oli muina miehinä kyläillessään syönyt, juonut ja lepäillyt. Hän odotteli monta päivää ja murhasi sitten perheenjäsenet oikeassa järjestyksessä, eli surmasi ensin isäpuolensa, joka oli ainoa puolustuskykyinen henkilö, Keskisarja kertoo.
Motiivi jäi pimentoon
Perhemurhan motiivi ei koskaan selvinnyt.
– Juhanilla oli tiettävästi ihan lämmin suhde äitiinsä eikä hänellä ollut mitään pikkusisaruksiaan vastaan. Oikeuskaan ei saanut selville sitä, mikä oli heidän murhaamisensa idea ja motiivi. Juhani itse sanoi, että "hän vain mökötteli".
– Jos kohtaan Juhanin tuonpuoleisessa, kysyn häneltä syytä näihin murhiin, Keskisarja sanoo.
Jäi kiinni sattumalta
Juhani Adaminpoika jäi lopulta kiinni melko sattumanvaraisesti. Hän oli tyttöystävänsä kanssa matkalla Tampereen markkinoille, kun he menivät juopottelemaan Padasjoelle johonkin taloon.
Murhaajan henkilöllisyys oli tuolloin jo ihmisten tiedossa, mutta virkavaltaa ei ollut liiaksi Juhania etsimään.
– Paikalliset talonpojat olivat aktiivisia, ja he pidättivät Juhanin. Juhani itse kohelsi, kun hän meni tyttöystävänsä kanssa ihmisten ilmoille ja jäi siten kiinni.
Tyttöystävä tiesi Juhanin rankoista rikoksista, mutta se ei nuorta naista haitannut.
– Ilmeisesti juuri tuolla sarjamurhaajan maineellaan hän onnistui iskemään naisen. Tyttöystävä tuomittiin Siperiaan elinikäiseen karkotukseen.
Väkeä tuli seuraamaan mestaamista
Kun Juhani oli saatu kiinni ja oikeuteen, hänet tuomittiin kuolemaan mestaamalla ja sitä ennen menettämään oikean kätensä.
– Kuolemanrangaistus oli lopetettu jo 25 vuotta aikaisemmin, mutta tässä piti tehdä poikkeus, koska lainsäätäjät eivät olleet tajunneet, että joku voisi tehdä noin raa’an rikoksen, Keskisarja kertoo.
26-vuotiaan Juhanin kuolemantuomio vahvistettiin kaikissa oikeusasteissa.
Heinolan pitäjän kirkonmäelle kokoontui iso joukko väkeä seuraamaan teloitusta vuonna 1853. Teloitusta ei kuitenkaan pantu täytäntöön, sillä keisari Nikolai I tuli paikalle ja keskeytti toiminnan.
Kyse ei ollut varsinaisesta armahduksesta, sillä mestaustuomio muuttui elinkautistuomioksi Viaporin linnoituksessa. Lopulta Juhani kidutettiin kuoliaaksi.
Kahlittiin pieneen selliin
Kuolemantuomion sijaan Juhania ruoskittiin 120 kertaa. Sen jälkeen hänet suljettiin kahleissa pieneen selliin Viaporiin.
– Juhani laitettiin häntä varten rakennettuun pieneen, metrin levyiseen selliin ja hänet kahlehdittiin sinne tiukasti. Hän eli sirkuseläimenä, jota ihmiset tulivat katsomaan. Se oli sen ajan tarkoituskin, että ihmiset saavat käydä häntä katsomassa. Parempaa viihdettä ei voinut kuvitella sen ajan Suomessa.
Vankeudessa Juhani ei päässyt koskaan kävelemään tai liikkumaan. Sellin ahtauden lisäksi kahleet olivat niin tiukalla, ettei Juhani pystynyt raapimaan kutisevia ruoskimishaavojaan.
Juhani kitui pari vuotta sellissään ennen kuolemaansa.
– Kylmyys oli kova ja hän herätti sääliä henkilökunnassakin rikoksistaan huolimatta. Välillä hänelle annettiin ruokaa kuin koiralle kaltereiden ali.
Selli on edelleen olemassa
Juhanin kuolinsyytä ei ole mainittu missään historiankirjoissa.
– Kylmyydessä tulee keuhkokuume ja muita sairauksia. Ehkä hän kuoli niihin. On ihme, että hän eli huonosti ruokittuna niinkin pitkään siinä loukussa.
Juhanin selli on edelleen Suomenlinnassa Tullimuseon vieressä, mutta sitä ei ole merkitty näkyvästi.
– Ihmettelen miksi siihen selliin ei ole pistetty laattaa, koska kyllä se varmasti ihmisiä kiinnostaisi, Keskisarja toteaa.