Riku Nieminen osaa muun muassa tanssia, laulaa ja näytellä. Nyt hän on laajentanut osaamistaan myös stand up -komiikkaan.
Suomen kärkikoomikoihin lukeutuva Riku Nieminen ei turhia kursaile, kun häneltä tivaa haaveroolia.
– Haluaisin näytellä Urho Kekkosta - jos nyt joku uskaltaisi tikkunsa siihen aiheeseen pistää. Moni on sanonut, että näytän aika paljon Kekkoselta, komean kaljun 28-vuotias omistaja tuumii.
Hyppäyksen Urkin nahkoihin ei olisi mikään pakko olla komediaa. Myös vakavampi ote kelpaisi esittäjälle.
Niemisen tavaramerkki onkin monipuolisuus. Paraikaa hän kokeilee rahkeitaan ensimmäisellä kiertueellaan stand up -koomikkona.
– Joku mukava naishenkilö tuli sanomaan, että Munamies oli loistava hahmo, mutta älä Riku ikinä enää tee standuppia. En uskonut. Jatkan valitsemallani tiellä.
Nauru on alistetun ase
Entinen kilpatanssija tietää, että rytmitys on kaikessa esiintymisessä aivan keskeistä.
– Stand upissa minua kiehtoo se, että oikeastaan kyse on ajattelemisen esittelystä yleisölle. Kuulijoiden pitää ehtiä niiden ajatusten kyytiin. Liian hitaalla tempolla taas hyväkin läppä käy tylsäksi.
Komiikassa Nieminen kiteyttää oppimansa mottoon: kaikelle saa nauraa, jos konteksti (asiayhteys) on oikea.
– Stand up voi olla erittäin provosoivaa, kuten alan mestari Bill Hicks teki. Itse en yritä matkia ketään, mutta jos hetki sallii, niin annan tulla täyslaidallisen vaikkapa siitä, miten Talvivaara on hoidettu, Kainuun mies sydämistyy.
Nieminen on mielissään, että pääsee näyttelemään yhä enemmän elokuva- ja tv-kameroiden edessä. Veri silti vetää myös elävän yleisön eteen. Lisäksi hän osaa laulaa, tanssia ynnä soittaa rumpusettiä. Ehtiipä mies vielä pyörittää pientä levy-yhtiötäkin.
– Olen ajatellut pitkään myös elokuvan ohjaamista.
Klassikot vai Jim Carrey?
Jos olettaa, että kansan villinnyt Munamies on esittäjänsä suosikkirooli, erehtyy. Sitä ei ole myöskään näkyvä osa filmillä 21 tapaa pilata avioliitto.
– Olen saanut eniten rooleista, joita katsojat eivät muista tai ole edes nähneet. Sellainen oli Teatterikorkeakoulun esitys Kuusisormiset, joka perustui Tshehovin teksteihin. Parhaista hahmoista on jäänyt usein myös sellaista materiaalia, jota olen voinut hyödyntää myöhemmin toisessa yhteydessä.
Olisiko jopa Munamies jotain velkaa Tshehoville?
Kun puhe kääntyy teatterin ja kirjallisuuden klassikoihin, Nieminen tunnustaa, että juuri tuolla saralla hänellä on puutteita.
– Minun olisi tarpeen sivistää itseäni klassikkofilmeillä ja -kirjoilla. Touhotan eteenpäin niin hirveästi, että en välttämättä tiedä, mistä tämä kaikki kumpuaa.
Esikuvat, jotka tempaisivat nuoren Niemisen näyttelijän tielle, sijoittuvat pikemminkin elokuvan populaariin kenttäpäätyyn.
– Katselin nuorena poikana Kajaanissa kerran toisensa jälkeen Jim Carreyn leffaa Mask. Olen ihaillut paljon myös Gary Oldmanin filmejä.
Oldman on erikoistunut kylmääviin pahisrooleihin.
– Ihan varmasti myös minulta irtoaisi tosi pahan miehen rooli, Nieminen yllättää (mutta tuskin tarkoittaa tässä kohtaa Kekkosta).