Moni meistä on "ruutukaappauksen" kohteena yli neljä tuntia joka päivä. Miksi puhelimesta on niin turkasen vaikeaa päästää irti?
Mitä jaksaisit tehdä 4 tunnin ja 26 minuutin ajan joka päivä?
Tuo luku on suomalaisten keskimääräinen ruutuaika. Eniten jatkuvan viihteen ääressä viihtyvät Tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaat: heidän ruutuaikansa oli vuosien 2020–2021 noin 5 tuntia 46 minuuttia. Keskiyölläkin puhelinta jaksoi selata joka viides.
Päivittäisellä kokonaisruutuajalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jonka yhteydessä on käytetty jotakin näyttöruutua, kuten tv-vastaanotinta, älypuhelinta, tietokonetta, tablettia, pelikonetta tai e-kirjan lukulaitetta.
Aikuisten ruutuaika on samankaltainen, toisinaan jopa suurempi kuin nuorten.
– Puhumme paljon addiktioista, että ihmiset ovat kehittäneet riippuvuuden puhelimiinsa. Mutta mikäli toimittaja on kahdeksan tuntia puhelimellaan ja tietokoneellaan hoitamassa töitään, voimmeko puhua addiktiosta? Kyse on varmastikin työvälineiden käytöstä, kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistolta kuvailee.
Toinen asia on viihdekäyttö. Lonka puhuu leikkisästi ruutukaappauksesta.
– Termillä kuvaan sitä, että ruutu ikään kuin kaappaa huomion meiltä, kun olisi tarkoitus tehdä tavoitteellisesti jotakin muuta. Sehän se ongelma on, ja kysymys on, minkä takia tämä tapahtuu?
Moni valittelee puhelimen nielaisemaa aikaa, mutta jatkaa selailua silti päivästä toiseen. Miksi?
Lue myös: Puhelin nakertaa lasten ja nuorten elämää – voiko keskittymiskykyä palauttaa? Lääkäri kertoo, mitä tekisi toisin
Millaiset ovat itsesäätelyn taitosi?
Avainasemaan nousevat ihmisen itsesäätelyn taidot. Itsesäätely on kykyä hallita esimerkiksi omia tapojaan toimia, käyttää tietoa sekä säädellä tunteitaan.
– Itsesäätely on tärkeä taito, johon liittyy myös yhteissäätely. Miten ihmiset yhdessä oppivat esimerkiksi ryhmässä olemaan niin, ettei yksi räplää kännykkää, toinen puhu ja kolmas mietiskele vapaa-ajan harrastustaan?
Joku voisi puhua itsekurista. Lonka puhuu mieluummin itsesäätelyn taidoista, sillä niitä voi paitsi oppia, myös kehittää.
– Itsesäätelyn ja keskittymisen taidoissa on joissain tapauksissa häiriöitä, esimerkiksi ADHD. Ongelmat puhelimen käytön säätelyssä voivat voimistaa yleisiä säätelyn ja keskittymisen ongelmia.
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistolta.
Niin – osaatko sammuttaa ilmoitukset ja merkkiäänet? Entä asettaa puhelimen hiljaiselle tai keskittymistilaan?
Se, että osaa, ei riitä. Puhelinta pitää myös haluta säädellä. Nuoria on turha syyllistää, sillä aikuisillakaan homma ei ole hallussa.
– Vanhempi kasvattaa lastaan ja sanoo "nyt pitää keskittyä", mutta saattaa itse olla koko ajan ruutukaappauksen kohteena ja siitä roolimallina. Tämä on aikamme epidemia, joka koskee kaikenikäisiä, ehkä vähiten vanhusväestöä, mutta sekin alkaa jo muuttua. Nykyisillä eläkkeelle siirtyjillä on paljon kokemuksia digitaalisesta toiminnasta.
Lue myös: Milloin lapselle tulisi hankkia ensimmäinen puhelin? Asiantuntija lataa yksiselitteisen ohjeen
Algoritmit ja markkinavoimat vievät mukanaan: "Nämä eivät ole vain yksilön ongelmia"
Itsesäätelyn ja kännykän käytön säätelyn pulma on, ettei ongelmien korjaamista voi sälyttää yksin ihmisen harteille. Yleensä ongelmana ovat sosiaalinen paine ja roolimallit; kolmas voimakas ulottuvuus ovat algoritmit ja markkinavoimat.
– Yksilöparka on tilanteessa, jossa somealustojen kehittäjät ja markkinointivoimat kehittävät hänen päänsä menoksi koko ajan asiantuntijavoimalla pirullisia algoritmeja, joita ihmisen on puutteellisilla kännykän ja itsesäätelyn taidoillaan vaikeaa vastustaa, Lonka muotoilee.
– Ei pitäisi syyllistää, että ihminen on "addiktoitunut" tai "koukussa", jos sovelluksen, jota hänet on houkuteltu käyttämään, on tarkoituskin sitoa hänet käyttämään sitä mahdollisimman pitkiä aikoja, jotta syntyy mainostuloja, jotta voidaan myydä erilaisia asioita.
Algoritmit ja markkinavoimat ovat puhelimen ulottuvuuksista pahin. Harva aidosti ymmärtää, miten sovellukset toimivat tai minkä takia esimerkiksi algoritmeja on olemassa.
– Nämä eivät ole vain yksilön ongelmia, vaan meillä on kova paine toimia ryhmänä niin kuin muut, jotta emme jäisi ulkopuolisiksi. Vaikka tiedämme, että TikTok on suunniteltu heikentämään itsesäätelyä, siitä on monen vaikea luopua, Lonka kuvaa.
– Näihin liittyy myös erittäin vaarallisia asioita, kuten informaatiosota. Algoritmien ja mainosvoimien lisäksi puhelimissamme toimii valtiollisia vaikuttajia, trollitehtaita, botteja. Monet ihmisiksi tekeytyneet trollaajat eivät ole ihmisiä ollenkaan, vaan robotteja, jotka on ohjelmoitu pommittamaan informaatiota.
Lue myös: Kotona isä veti sulakkeen seinästä, kun Kimmo pelasi liikaa – psykologi nimeää ongelmapelaamisen selkeät merkit: "Kertoo, että hallintaa ei ole"
Säätelytaitoja ei opi, jos niitä ei harjoittele – "Kiellot ja käskyt eivät teini-ikäiseen hirveän hyvin toimi..."
Kun vastavoimat ovat näin vahvat, olo väistämättä lannistuu. Voimmeko aidosti edes säädellä puhelimen käyttöä?
– Kyllä me siihen pystymme, kun vain ymmärrämme nämä asiat. Ne pitäisi oppia kotona ja koulussa, Lonka sanoo.
Alle 2-vuotiaat eivät puhelinta tarvitse; 3–6-vuotiaille tekniikkaa tulisi tarjoilla maltillisesti. Alakoulun aikana puhelimen käyttämistä voi alkaa pikkuhiljaa opetella.
Pisa-raportissa 2022 selvisi, että suomalaisoppilaista 41 prosenttia koki oppilaiden digilaitteiden käytön häiritsevän keskittymistä kaikilla tai useimmilla matematiikan tunneilla. Digilaitteiden maltillisella käytöllä koulussa ja vapaa-ajalla on kuitenkin myös yhteys parempiin oppimistuloksiin.
– Ongelmia siis on, ja yleensä logiikkamme näissä on, että kielletään kännykät ja laitetaan ne pois. Se ratkaisee hetkellisesti työrauhaongelman ja tietyissä hetkissä puhelimet tietysti pitääkin laittaa pois. Kiellot ja käskyt eivät teini-ikäiseen kuitenkaan hirveän hyvin toimi, ne aiheuttavat vain kapinaa, Lonka sanoo.
Itsesäätelyn taidot myös romahtavat hetkellisesti teini-iässä eivätkä välttämättä palaudu vielä yläasteen aikana. Siksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea puhelinasioissa.
Jos puhelimen käyttäminen vain kielletään, säätelytaitoja ei koskaan opita. Sen sijaan käyttö jakautuu kahtia: yhtäällä on hillitön, himokas selailu, toisaalla kaappiin liiallisen käytön vuoksi takavarikoitu puhelin.
– Säätelytaidot eivät tule keskusteluun, niitä ei harjoitella. Nuoret itse ovat esimerkiksi erittäin hyviä laatimaan luokkaan sääntöjä, joissa sovitaan, missä tilanteissa puhelimet laitetaan pois. Silloin opiskelijat alkavat säädellä toistensa käyttöä: "Hei, meidän piti hakea tietoa Napoleonista, emmekä pärjää tässä nyt kovin hyvin, koska katselette TikTokissa kissavideoita". Se kehittää myös vuorovaikutustaitoja, kun nuoret itse oppivat yhdessä säätelemään toimintaansa.
Toisaalta vastuuta ei voi sälyttää opettajillekaan. Säätelytaitoja pitäisi oppia kotona jo ennen kouluelämää.
– Tarvitsisimme vanhempainkasvatusta. Miten vanhemmat auttavat lapsia toimimaan digitaalisessa informaatioyhteiskunnassa, jossa informaatiosta on tullut markkinoiden ja politiikan väline?
Lue myös: Mikä pilaa nuorten keskittymiskyvyn? Tämä kaikki omasta nuoruudestasi on oikeasti muuttunut: "Oleellisesti vaikeampaa keskittyä"
Lue myös: Jos luppoaikaa on 30 sekuntia, käsi hakeutuu jo räpläämään puhelinta – tämän se tekee aivoille: "Lopulta ei ole enää..."
Katso myös: Näin sosiaalinen media vaikuttaa lasten ja nuorten kosmetiikan käyttöön
1:52
Helsingin yliopiston tutkija Essi Pöysti kertoo, miten mainostajat vaikuttavat lasten ja nuorten intoon käyttää meikkejä ja kosmetiikkaa.