Sairaala lähetti sydänongelmista kärsineen oopperatähden kotiin – Pääsi hoitoon viime hetkellä

Kun on sinulla vaikeaa, ja kun tarvitset auttajaa. Silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan.

Jaakko Ryhänen lauloi Ystävän laulua viime elokuun 25. päivänä Hämeenkyrön kesäteatterin konsertissa.

– Olen esittänyt tuon kappaleen usein konsertin lopussa, koska suomalaiset rakastavat sitä. Se oli viimeinen laulu sinä päivänä, Ryhänen sanoo.

Ryhänen ei tiennyt, että viimeinen oli myös hänen esiintymisensä.

– Kun konsertti loppui, lääkärituttavani tuli sanomaan: "Ryhänen, sulla menee todella huonosti". Kysyin, että siltäkö se kuulosti. Ääneni kyllä kuulemma toimi täydellisesti, mutta kasvoni ja huuleni olivat aivan siniset.

– Tuttava sanoi, että minulla on todennäköisesti erittäin paha sydämen vajaatoiminta.

Kävely vaihtui taksiin

Ryhänen oli tuntenut terveytensä huonontuneen jo noin vuoden verran.

– Se tapahtui pikkuhiljaa hiipimällä. Voimat alkoivat ehtyä. Podin jatkuvasti poskiontelotulehduksia. Jalka ei enää noussut kuten aiemmin.

– Minulla oli ollut tapana kävellä 2,5 kilometrin työmatka Viron musiikkiakatemialle Tallinnassa mennen tullen. Viime keväänä aloin ihmetellä, miten en ollut aikaisemmin huomannut, että koko matka töihin on ylämäkeä. Saman tunteen toistuessa kotiin päin kulkiessa ymmärsin jonkin olevan vialla. Minun oli pakko alkaa ajaa taksilla.

Nitro suuhun ja kotiin

Heinäkuussa Savonlinnan oopperajuhlilla Taikahuilu-oopperaa laulaessaan Ryhänen tunsi menneensä fyysisesti jo todella huonoon kuntoon.

– Keskitin kaikki voimani esitykseen, jotta yleisö saisi täysipainoisen elämyksen. Toki halusin jättää näytöksestä myös itselleni hyvän mielen: olin laulanut Taikahuilussa ensimmäistä kertaa Savonlinnassa vuonna 1974, joten tietyllä tavalla ympyrä sulkeutui. Olin ajatellut jo vuotta aikaisemmin lopettaa urani, mutta minut ylipuhuttiin mukaan.

Savonlinnan esitysten jälkeen Ryhänen yritti tyttärensä saattamana päästä sairaalaan.

– Minua ei otettu vakavasti, koska kävelin ambulanssikyydin sijaan itse sisään ja puhuin laulajan kuuluvalla äänellä. Erilaisissa kokeissa ei näkynyt mitään vaarallista. Minulle työnnettiin nitro kielen alle ja käskettiin kotiin.

Hoitoon viimeisellä mahdollisella hetkellä

Kun ylilääkärinä uransa tehnyt tuttava siis muutamaa viikkoa myöhemmin huomautti laulajan ilmeisen huonosta kunnosta, Ryhänen ei inttänyt vastaan.

– Sitähän olin itsekin epäillyt. Kerroin, etten ollut päässyt sairaalaan, koska en ollut ollut "tarpeeksi kuollut". Tämän kuultuaan tuttava vei minut heti poliklinikalle. Hän sai lääkärit uskomaan, että tarvitsen hoitoa.

Pari tuntia konsertin päättymisen jälkeen Ryhänen oli jo kiinnitetty letkuihin. Varjoainekuvauksissa näkyi kolmen suonen tukos. Niiden poistamiseksi oli tehtävä sydämen ohitusleikkaus.

– Jälkeenpäin lääkäri paljasti, että olin tullut hoitoon viimeisellä mahdollisella hetkellä: sydän ei enää jaksanut pumpata kunnolla, koska vasemmassa kammiossa oli verihyytymä. Jos se olisi lähtenyt liikkeelle, olisin saanut aivoinfarktin ja kuollut.

Järjesteli asioita pahimman varalta

Ryhänen vietti sairaalassa kahdeksan päivää. Leikkausta ei voitu tehdä ennen hyytymän liuottamista pois, joten hän joutui odottamaan kotona syyskuun alusta lokakuun puoliväliin.

– Aika tuntui pitkältä ja oudolta. Olin tottunut tekemään paljon keikkoja tai opetustyötä. Nyt vain pyörittelin peukaloita.

– Koska kuitenkin olen taiteilijan lisäksi järjestyksen ihminen, aloin järjestellä asioita siltä varalta, etten toipuisikaan. Neuvoin perhettäni, kuinka toimia, jos minua ei enää ole. He eivät tykänneet siitä yhtään, mutta ihmisen täytyy olla realistinen.

Kello tikitti päässä

Leikkaus jännitti Ryhästä.

– Minulta ei oltu koskaan leikattu muuta kuin parta ja kynnet. Sairaalassa olin ollut viimeksi armeijassa kesällä 1965.

– Kello niin sanotusti tikitti päässäni päivittäin. Tunne oli samanlainen kuin ensi-iltaan valmistautuessa: pieni jännitys kasvoi koko ajan, mutta varsinaista pelkoa en tuntenut. Luotin sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon.

Leikkausta edeltävänä iltana Ryhänen ajoi parran pois.

– Se olisi kuulemma oikea bakteeripesäke, kun rinta leikkauksessa halkaistaisiin heti rintalastan alta. Otin hoitajan kehotuksesta myös unilääkkeen, etten pyörisi koko yötä sängyssä tulevaa miettien.

Leikkaussalissa kaikki tapahtui lopulta nopeasti.

– Käteen laitettiin kanyylit. Nukutuslääkkeen jälkeen ehdin vaihtaa vain pari sanaa anestesialääkärin kanssa.

Lääkäri piti sydäntä kädessään

Leikkauksen aikana Ryhäsen sydän pysäytettiin. Verenkierron hoiti kone. Kirurgi kertoi havainneensa sydäntä kädessään pidellessään, ettei siinä ollut merkkejä sydäninfarktiin viittaavasta arpikudoksesta.

– Tuntuu jotenkin hullulta, että joku on pitänyt minun sydäntäni omassa kädessään. Vaikka tuollaista romanttista ilmaisua viljellään paljon laulujen sanoituksissa, minun teki mieli kysyä kirurgilta, olihan hän pessyt kätensä. Pahoittelin lääkäriä myös ylitöistä, kun kuulin, että kolmen ohituksen sijaan niitä jouduttiinkin tekemään viisi, Ryhänen naurahtaa.

– Kun tulin tajuihini teho-osastolla ja kuulin ympärillä ääniä, ajattelin vain: Ryhänen on ilmeisesti hengissä. Olin niin täynnä letkuja, että oikein ihmetytti. Mutta siitä lähti uusi elämä. Jo seuraavana päivänä nousin pystyyn kahden hoitajan tukemana.

Liikuttelulla pyritään välttämään veritulppia, samoin runsaalla nesteytyksellä.

– Kun vaimoni ja tyttäreni tulivat katsomaan minua, heitä alkoi naurattaa ihan hirveästi. Painoni oli noussut nesteytyksen takia 13 kiloa, ja sormeni olivat kuin nakkimakkarat. Näytin kuulemma aivan Benny Hillilta. Turvotus lähti onneksi muutamassa päivässä pois.

"Vanha diesel ei kiihdy"

Nyt ohitusleikkauksesta on kulunut noin kolme kuukautta. Pari viikkoa sitten Ryhänen tapasi samat potilaat, joiden kanssa hän oli leikkausvalmennuksessa.

– Joku valitti, ettei ole toipunut mielestään niin hyvin kuin olisi toivonut. Minäkin menisin mielelläni paljon lujempaa, mutta vanha diesel ei vain enää kiihdy.

– Oli helpottavaa kuulla kirurgilta, että puoli vuottakin on normaali aika toipumiseen. Sydänleikkaus on valtavan suuri rasite koko keholle. Osien paikoilleen asettumiseen sekä sydämen rauhoittumiseen menee aikaa. Yksinomaan halkaistun ja liimatun rintalastan luutuminen kestää kaksi kuukautta.

Pumppausteho nousi välittömästi

Ennen leikkausta Ryhäsen sydämen pumppauskyky oli laskenut 10–15 prosenttiin normaalista.

– Loistava hengitystekniikkani oli kuulemma kompensoinut hapenpuutteen, josta sydän koko ajan kärsi.

Leikkauksen jälkeen pumppauskyky nousi heti 30 prosenttiin. Pian se lienee jo 60–70 prosentissa.

– Täyttä tehoa en välttämättä enää ikinä saavuta, olenhan jo 66-vuotias. Eikä leikkauksella paranneta ongelmien takana ollutta sepelvaltimotautia, vaan hoidetaan oiretta.

– Joudun syömään kourallisen lääkkeitä joka päivä koko loppuelämäni ajan. Ne ovat kuitenkin omaksi parhaakseni. Jos ihminen ei sopeudu, elämästä tulee yhtä helvettiä.

Itkee ja nauraa vuoronperään

Ryhänen uskoo, että juuri oikeanlainen asennoituminen on tehnyt toipumisesta helpompaa.

– Perusluonteeni on karjalaisena verenperintönä ulospäin suuntautunut. Pystyn itkemään ja nauramaan vuoronperään. Oli asia sitten surullinen tai hauska, kerron siitä perheelle ja naapureille. En patoa mitään sisään.

Potilasvalmennuksen ansiosta Ryhänen kyllä tiesi, että joillekin iskee sydänleikkauksen jälkeen kova masennus.

– Joka aamu mietin, tuleekohan se tänään. Olen huomannut jonkinlaista aloitekyvyttömyyttä ja saamattomuutta. Saatan esimerkiksi istua pitkään paikoillani eteen tuijottaen ennen liikkeelle pääsemistä. Mitään syvää masennusta en silti ole kokenut.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Ura ohi sydämen takia, huippumuusikkoa ei harmita – "Vapisin yleisön edessä jo 40 vuotta"

Jaakko Ryhänen: Klassinen musiikki harmaannuttaa

Hoitajasta 26 vuoden jälkeen laulaja – Juhani pesi kilpailussa Kansallisoopperan solistit

Onko sinulla riski saada sydänkohtaus? Näin alennat sitä

Koira teki Heimlichin otteen, possu pelasti sydänkohtaukselta – Eläimet hengenpelastajina

Tapion sydän ja maksa pettivät: Kävin lähellä kuolemaa