Saksalaisilla kirjamessuilla kukaan ei halunnut selfietä, ja se oli Iida Turpeisesta ihanaa

Elolliset-esikoisromaanin käännösoikeudet on myyty jo 27 maahan. Suomalaista kirjallisuutta voitaisiin viedä enemmänkin maailmalle, jos kääntäjiä ja kirjallisuusagentteja olisi enemmän. Yhtä genreä kaivattaisiin lisää.

Iida Turpeinen kuvailee viimeistä vuottaan hämmentäväksi. Luonnontieteistä ammentavan Elolliset-romaanin julkaisun jälkeen pyöritystä on riittänyt.

– Vieläkin mietin, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Onneksi asia realisoituu hiljalleen käännös kerrallaan, hän kuvailee Helsingin Kirjamessujen kuhinan keskellä.

Stellerinmerilehmästä ja lopulta myös sen sukupuutosta kertova teos on kiinnostanut maailmalla poikkeuksellisella tavalla. 

Viron-, saksan- ja ranskankieliset käännökset ovat jo ilmestyneet, mutta vielä yli kaksikymmentä muuta kieliversiota on luvassa. Käännökset ovat tekeillä kielillä kuten albania, korea ja portugali.

Saksa on suomalaisen käännöskirjallisuuden tärkein markkina-alue. Kirjaviennin tuloista neljäsosa tulee sieltä. 

Siksi on tärkeää, että suomalaiskirjailijat vierailevat maan messuilla ja kirjailijatapahtumissa. Turpeinenkin on käynyt maassa pelkästään tänä syksynä jo neljästi.

Saksan kirjakulttuuria hän kehuu, mutta esiintymiset poikkeavat suomalaisista kirjatapahtumista.  

– Suomessahan se on pitkälti niin, että joku haastattelee ja minä vastailen. Kirjailija on usein kiinnostuksen keskiössä. Mutta Saksassa kirja onkin pääosassa!

– Ehkä aluksi minulta kysytään jotain, mutta sen jälkeen luetaan itse kirjaa, ensin minä suomeksi, sitten näyttelijä saksaksi, kirjailija kertoo. 

Tällaisia lukutilaisuuksia hän toivoisi Suomeenkin.

Frankfurtin kirjamessuilla järjestetyssä tilaisuudessa somevaikuttajat puolestaan sivuuttivat täysin erikseen pystytetyn kuvausseinän.

– Kukaan ei halunnut selfietä kanssani, kaikki otti kuvia kirjasta. Olin ihan, että tämä on aivan ihanaa!

"Tarinan pitää olla mintissä"

Kaikkien aikojen käännetyimmän suomalaisromaanin ykkössija kuuluu Elias Lönnrotin Kalevalalle, joka on käännetty 56 eri kielelle. Perässä tulevat Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen 40 käännöksellä ja Sofi Oksasen Puhdistus 39 käännöksellä. 

2000-luvun suomalaiskirjallisuudessa kansainvälistä yleisöä kiinnostaa väkevän kerronnan lisäksi luonnon ja ihmisen välinen vuorovaikutus. Esimerkiksi Emmi Itärannan vuonna 2012 ilmestyneen esikoisromaanin Teemestarin kirjan suosio on tästä hyvä todiste. 

Myös suomalainen dekkarikirjallisuus on lunastanut paikkansa maailmalla. Antti Tuomaisen teoksista on tehty kaikkiaan 103 käännöstä ja Max Seeckin teoksista 80. Satu Rämön Islantiin sijoittuvia rikosromaaneja löytyy jo 15 eri käännöksenä, mutta odottamassa on jo 30 uutta käännössopimusta.

Max Seeckin mukaan hyvä tarina kiinnostaa kieleen katsomatta. 

– Tarinan pitää olla mintissä, että se vetää. Lisäksi Suomi on eksoottinen, etenkin talvinen, pimeä, kylmä ja luminen Suomi. Se maistuu ulkomailla, Seeck sanoo.

Hän on yksi harvoista suomalaiskirjailijoista, jotka ovat pärjänneet poikkeuksellisen haastavilla ja kilpailluilla Yhdysvaltain kirjamarkkinoilla. Toinen on Pajtim Statovci, joka on ainoana suomalaisena ollut ehdolla maineikkaan National Book Awardin -palkinnon saajaksi. 

Nykyisin suomalaisia kirjoja käännetään noin viisisataa vuodessa, noin neljän miljoonan euron edestä. 

Eniten määrän kasvua rajoittaa se, että suomen kielen kääntäjät ovat kiven alla. Toinen pullonkaula on se, että käännösoikeuksia myyviä kirjallisuusagentteja on Suomessa vain kourallinen. 

Korkeatasoisen kaunokirjallisuuden ja dekkareiden lisäksi maailmalla olisi myös kysyntää, johon Suomessa ei toistaiseksi ole tarjontaa.

– Maailmalla kaivataan nyt valtavasti kevyempää feel good -kirjallisuutta. Sellaisen pariin ihmiset haluavat paeta, kertoo Kirjallisuuden vientikeskuksen johtaja Tiia Strandén

Vientikelpoista kevyttä kirjallisuutta ei Strandénin mukaan Suomessa vielä kirjoiteta. Verrokiksi hän antaa huippusuositun viihdekirjailijan Lucinda Rileyn tuotannon.

Haaveissa lisää käännösoikeuksia Aasiaan

Iida Turpeinen odottaa jo uteliaana, miten hänen länsimaista luontosuhdetta kommentoiva kirjansa resonoi japanin-, vietnamin- ja arabiankielisissä lukijoissa. Seuraava toiveyleisö löytyy myös Aasiasta. 

– Olemme yrittäneet jallittaa Kiinaa. Se olisi äärimmäisen kiehtovaa nähdä, minkälainen on kiinalainen kirjallisuuselämä! 

Myös Max Seeck toivoo trilleriensä kurkottavan kohti itää.

– Haluaisin olla big in Japan. Toistaiseksi kirjojani on käännetty Aasiassa vain koreaksi, joten japani olisi siisti.

Katso Seitsemän uutisten juttu aiheesta yllä olevalta videolta. 

Lue myös:

    Uusimmat