Eksooplaneetta WASP 107b on sangen mielenkiintoinen kohde. Aivan kosmisessa naapurissamme, 210 valovuoden päässä sijaitseva planeetta on lähes yhtä suuri kuin Jupiter, mutta se on rakenteeltaan todellinen kevytsarjalainen.
Planeetan rakennetta kuvaillaan leikkisästi vaahtokarkiksi tai hattaraksi, uutisoi Business Insider.
Kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaryhmää on nyt onnistunut selvittämään hattaraplaneetan olemassaolon mysteerin käyttämällä James Webb -avaruusteleskoopin havaintodataa.
WASP 107b havaittiin vuonna 2017. Se on peräti kymmenen kertaa kevyempi kuin samaa kokoluokkaa oleva kaasuplaneetta Jupiter. Olemuksensa ansiosta planeetta sai lempinimekseen "super-puff", jolla viitataan planeetan vaahtokarkkimaiseen tai hattaramaiseen olemukseen.
Lue myös: Marsista löytyi mystinen reikä – ratkaiseva tekijä miehitetylle lennolle?
Vuosien ajan tutkijat ihmettelivät epäuskoisina, että miten massaltaan niin pieni planeetta voi kasvaa kuitenkin kooltaan jättiplaneetan mittoihin. Tieteellisten mallinnusten mukaan kyseisenlainen planeetta ei pitänyt olla mahdollinen.
James Webb -avaruusteleskooppi avaa tutkijoille yhä tarkempia näkymiä syvään avaruuteen.
Planeettaa tutkineet tutkimusryhmät päätyivät tutkimuksissaan hyvin samankaltaiseen johtopäätökseen: James Webb -teleskoopin avulla tutkijat huomasivat, että planeetasta tehdyt aiemmat olettamukset olivat olleet järjestäen vääriä. Tutkijoiden mukaan WASP 107b:n omituisuus piilee sen ytimessä. Planeetan ytimen uskotaan olevan paljon kuumempi ja massiivisempi, kuin tieteellisissä mallinnuksissa oli oletettu.
Tutkijat havaitsivat, että planeetan pinnalla oli havaittavissa epätavallisen vähän metaania. Todennäköisin vaihtoehto metaanimysteerille oli tutkijoiden mukaan, että planeetan sisuksissa oleva kuuma kaasu oli sekoittumassa raivokkaasti pintaosassa olevan kylmemmän kaasun kanssa. Tutkijat päättelivät, että ilmiön oli johduttava siitä, että planeetan ydin on paljon uskottua kuumempi. Tutkijat käyttivätkin metaanin määrää eräänlaisena lämpömittarina.
Tutkimusryhmien tulokset on julkaistu Nature-julkaisussa.