Sihvonen: Nuorten Leijonien Antti Pennanen korjasi kurssinsa – "Nyt on eri ääni kellossa"

Muistatteko, miten nuorten MM-kisoista 2019 nuorten MM-kisoihin 2020 päävalmentaja Jussi Ahokas korjasi valmentamisen kurssiaan? Ai ette? No, ei teidän ehkä tarvitsekaan muistaa, koska ette ole jääkiekkotoimittajia, saati -analyytikkoja. Tammikuussa 2020 Nuoret Leijonat voitti maailmanmestaruuden parantamalla rutkasti pelaamistaan sitten edellisten kisojen.

Ette sitten ehkä huomanneet sitäkään, mikä muutos on Nuorissa Leijonissa nyt verrattuna vuoden takaiseen joukkueeseen ja sen pelaamiseen. Vuosi sitten Nuoret Leijonat nappasi pronssia, vaikka enemmänkin olisi saattanut olla tarjolla.

Vuosi sitten Antti Pennasen Nuoret Leijonat lähestyi turnausta sillä tavalla, että päävalmentaja oli jättänyt eräänlaista pelitavan koutsaamisen valmennusvelkaa makseltavakseen turnauksen ajaksi. Se tarkoitti sitä, että melko keskeneräistä pelaamisen sapluunaa oli välttämätöntä edistää läpi turnauksen. Esimerkiksi kontrollilähdöt Pennanen oli jättänyt syystä tai toisesta tarkoituksella kesannolle, ne eivät sujuneet vielä turnauksen alkupuolella, jos kohta eivät voittavalla tavalla kisojen kuluessa ja lopussakaan.

Nyt on eri ääni kellossa. Peruspelin rakenteeseen ei päävalmentajan puolelta kohdistu valmennusvelkaa. Pelaaminen oli heti kaikkineen tasapainossa jo turnauksen avausottelussa Saksaa vastaan. Kaikkea ei valmennusjohto ja pelaajat tietenkään saa kuntoon kerralla eikä etenkään ennen turnausta tapahtuvin valmistelutoimin. Silti usein turnausten avauspelit näyttävät, mihin on asioita priorisoitu valmentajien puolelta.

Saksaa vastaan Nuoret Leijonat pelasi kolmattakymmenettä kontrollilähtöä taiteen sääntöjen mukaan myös kaukalon keskustan eli senttereiden kautta. Tämä on uutta Antti Pennasta. Jos Ahokas korjasi muutama vuosi sitten kurssinsa kahden turnauksen välissä, nyt samaa on tekemässä Pennanen.

LUE MYÖS: Nuorien Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen äimistynyt tehoketjunsa huimasta vireestä – "On tullut vähän yllätyksenä"

Saksa-ottelun jälkeen jäi olo, että Pennasen valmennustiimin valmennusvelka kohdistuu ennen muuta ylivoimapelin kuntoon saattamiseen.

Omissa papereissani tämä Pennasen tämän kauden lähestymistapa kohti turnausta on huomattavasti parempi kuin viimevuotinen.

Aivan kuin vuosi sitten Pennanen olisi lähtenyt kiukkuisena soitellen sotaan kuin isänmurhaa Jukka Jalosen viitoittamaa pelaamisen mallia kohtaan tähdäten ja osoitellen. Nyt Pennanen on palannut tyylikkäästi Meidän pelin riviin jo turnauksen alusta pitäen. Toki vuosi sitten hän viljeli turnauksen aikana muutosvalmentamista niin, että hyvinkin suomalainen pelimalli oli tulla valmiiksi turnauksen loppuun mennessä. Läpi viime vuoden nuorten MM-kisojen pyörittelin silmiäni ja ihmettelin, mihin Pennanen oikein tähtäsi.

Annan Pennaselle isot pisteet siitä, että Nuoret Leijonat on nyt kyennyt hyödyntämään esimerkillisellä tavalla ottelut Saksaa ja Itävaltaa, mitä tulee pelitavan keskeisten nyanssien sisään ajamiseen. Oikeastaan asia hoidettiin sikälikin viimeisen päälle, ettei olosuhde pelitapapelaamiselle ollut sikäli optimaalinen, että Saksa oli vastustajana vain keskinkertainen ja Itävalta luokaton.

Itävaltaa vastaan Suomen onnistui edistää hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista vyöryttelyineen ja maalinedustapeleineen. Itävalta antoi sentään vastuksen, joka etäisesti muistutti jonkinlaista harjoitusvastetta, jossa valmentaja treeneissä jollakin toimenpiteellä helpottaa hyökkäävän osapuolen pelaamista. Uskon, että nyt vahvistetut hyökkäysalueen toimet ovat siirrettävissä seuraaviin Tshekki- ja Kanada-otteluihin.

Osa yksilöistä loistaa jo nyt

Toistaiseksi Nuorten Leijonien paras hyökkäysvitja on ollut Ville Koivunen–Samuel Helenius–Brad Lambert. Koivunen on ollut Suomen paras hyökkääjä ja Helenius paitsi tehokas hyökkäyspäässä myös hieman yllättäen paras sentteri tekemään itseään pelattavaksi kaukalon keskustaan. Helenius tekee muun muassa hienon luisteluradan oikealta vasemmalle ja takaisin oikealle ja lyö lapansa kämmenpuolelle kiekolliselle pakille syötettäväksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lambertin osalta on sanottava, että on ollut mukava nähdä SM-liigassa hieman tuskaisesti ja tuloksetta pelanneen nuorukaisen vihdoin saavan onnistumisia hyökkäyssuuntaan hyvällä luistelullaan ja ahneella peliotteellaan. Ja mikä tärkeää, Lambert pelaa ja pysyy Pennasen pelitavan raamissa.

Omissa papereissani seisoo iso plusmerkki Nuorten Leijonien aivan jokaisen puolustajan kohdalla. He ovat täydelleen ymmärtäneet sen yskän, miten Pennanen toivoo ja vaatii pakkien synnyttävän hyökkäysten eri rytmit yleensä ja kiekkokontrollin pelaamisen erikseen.

Se on kuitenkin sanottava, että toden teolla yksilöitä voidaan alkaa arvioida vasta keskiviikon Tshekki-pelin jälkeen. Hyökkääjien osalta Nuoret Leijonat on tällä hetkellä ennen muuta Roni Hirvosen ja Kasper Simontaipaleen joukkue. He näyttäisivät olevan tällä hetkellä varsin hyvässä iskussa kovempia pelejä silmällä pitäen. Puolustuksen todellinen voimahahmo on Topi Niemelä. Hän on kovassa puolustajakaartissa muita päätään pidempi.

Jos lopuksi vertaan tätä Pennasen joukkuetta viime kauden Pennasen Nuoriin Leijoniin, on selvää, että puolustajien osalta tämän sesongin joukkue on vahvempi, mutta hyökkääjät eivät ole nyt vuoden takaisen tasoisia. Nyt jalkeilla olevassa joukkueessa ei ole senttereitä kuten Anton Lundell ja Juuso Pärssinen. Sapettaa, ettei Nuoret Leijonat saaneet riveihinsä koronan ryökäleen takia Aatu Rätyä.