Sodassa haavoittunut Vitaliy odottaa vaativaa leikkausta Suomessa ja unelmoi paluusta kotiin, kun "Kremlin käärme" kuolee

Vitaliy Mizin, 31, kuulee räjähdyksen. Korvissa soi ja pieniä kiviä alkaa sataa hänen tyynynsä päälle. Rakennus on tulessa, hän on loukussa, hän palaa elävältä. Ulospääsyä ei ole. 

Mizin säpsähtää hereille omassa sängyssään Karkkilassa. Kylmä hiki virtaa selkää pitkin. Vaimo Juliya Mizina, 32, nukkuu levollisesti vieressä. Lapset Ivan, 10, Danilo, 2, ja Max, 1, tuhisevat myös syvässä unessa omissa sängyissään.

Pikkuhiljaa perheenisä ymmärtää olevansa turvassa ja nähneensä jälleen painajaista. Takaumat Ukrainan sodasta vainoavat räjähdyksessä käden ja jalan menettänyttä ukrainalaista Miziniä yhä, lähes kaksi ja puoli vuotta tapahtuneen jälkeen. 

– Ensimmäisen vuoden ajan nukuin huonosti. En saanut nukuttua ilman vahvoja unilääkkeitä, Mizin kertoo.

Myöhemmin lääkärin kanssa tuli puheeksi, että unilääkkeet aiheuttavat herkästi riippuvuutta. Mizin halusi lopettaa ne ennen kuin jäisi lääkkeisiin vielä pahemmin koukkuun.

– Kaksi päivää myöhemmin lopetin unilääkkeiden ottamisen. Seurauksena oli ensin kova unenpuute, mutta siitä kahden päivän kuluttua aloin nukkua.

Nykyään Mizin kertoo nukkuvansa useimmiten ihan hyvin, mutta näkevänsä edelleen painajaisia sodasta.

Ukrainassa on haavoittunut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen arvioiden mukaan yli 100 000 ukrainalaissotilasta. Mizin on yksi heistä.

ITÄ NYT

Itä Nyt on ohjelmasarja, joka käsittelee pintaa syvemmältä Ukrainan, Venäjän ja itäisen Euroopan ilmiöitä sekä ihmisiä. 

Uusi Itä Nyt -jakso Katsomossa joka toinen torstai. Katso Itä Nytin edelliset jutut täältä.

Viime hetken pelastus 

17. toukokuuta 2022 hiljattain perustettu sotilasyksikkö, jonka armeijan upseerina Mizin työskenteli, oli yöllä nukkumassa, kun rakennukseen osui pommi. 

Mizin jäi loukkuun palavaan rakennukseen ja hänet pelastettiin raunioista viime hetkellä. Kuin ihmeen kaupalla mies jäi henkiin, mutta maksoi silti kovan hinnan. Oikea käsi ja jalka piti amputoida. 

Sinnikkyys palkitaan

Kesällä 2022 ukrainalaislääkärit päättivät lähettää Mizinin Suomeen saamaan parasta mahdollista hoitoa, jota sodan keskellä oleva Ukraina ei pystynyt tarjoamaan. 

Useiden leikkausten jälkeen Mizin saapui kriittisessä tilassa hoitoon Jorvin sairaalaan Espoossa.

Itä Nyt -ohjelmassa tavattiin Keski-Ukrainasta Tšerkasin kaupungista kotoisin oleva Mizinin perhe huhtikuussa 2023, kun kriittinen vaihe oli jo ohi ja Mizin kuntoutui kovaa vauhtia. 

Lue lisää: MTV:n erikoishaastattelussa Ukrainan sodassa käden ja jalan menettänyt, nyt Suomessa asuva Vitaliy perheineen: "Paloin elävältä"

Nyt elokuussa tapasimme perheen uudelleen. Mikä on muuttunut puolessatoista vuodessa?

– Kaikki, pariskunta sanoo yhteen ääneen ja nauraa.

– Saimme kolmannen lapsen, muutimme isompaan asuntoon, Juliya Mizina alkaa luetella.

– Opin ajamaan autoa ja tekemään kotitöitä yhdellä kädellä, Vitaliy Mizin täydentää.

Auto on helpottanut perheen elämää valtavasti. Nyt lapset voi viedä harrastuksiin ja koko perhe voi käydä esimerkiksi uimahallissa. Juliyalla ei ole ajokorttia, joten aiemmin perhe oli julkisen liikenteen ja taksin varassa.

– Alkuperäinen ajokorttini tuhoutui räjähdyksessä Ukrainassa. Suomessa kävin autokoulun uudestaan ja minun piti osoittaa, että pystyn ajamaan vammautumiseni jälkeen, Vitaliy Mizin kertoo.

Mies on sitä mieltä, että lähes mitä tahansa voi opetella tekemään yhdellä kädellä ja jalalla, jos vain harjoittelee tarpeeksi ja on sinnikäs. 

Kotityötkin sujuvat nykyään hyvin. Mizin pystyy esimerkiksi imuroimaan, pesemään lattiaa sekä tyhjentämään ja täyttämään astianpesukoneen.

– Kolmen lapsen kanssa tietysti helpottaa valtavasti, ettei minun enää tarvitse tehdä kaikkea yksin. Kun Vitaliy vammautui, jouduin ottamaan vastuun aivan kaikesta ja se oli sekä henkisesti että fyysisesti todella rankkaa, Juliya Mizina sanoo.

Juliya Mizina iloitsee erityisesti siitä, että Suomessa on niin hyvin otettu vammaisia ja liikuntarajoitteisia ihmisiä huomioon. Se on mahdollistanut esimerkiksi perheen tarpeisiin sopivan auton hankkimisen ja käynnit kylpylässä, missä Vitaliy pystyy kylpemään erikoistuolissa istuen.

Mizin pärjää lastenkin kanssa mainiosti, ja kerran viikossa perheenäiti saa oman aamun. Silloin muu perhe lähtee ulos leikkimään ja Juliya Mizina saa olla rauhassa. 

– Yleensä joogaan. On ihanaa, että minulla on nykyään omaakin aikaa, Mizina sanoo.

Yllätysvauva ja kaksi erilaista synnytystä

Suurin muutos Mizinien arjessa on tietenkin perheenlisäys, iloinen ja nauravainen yksivuotias Max.

Maxin piti olla tyttö. Ultraäänitutkimuksessa kätilö kirjoitti lapsen sukupuolen lapulle ja näytti sen Vitaliy Mizinille. "Girl" lapussa luki selkein kirjaimin.

Juliyalle pidettiin sitten sukupuolen paljastusjuhlat, jossa hänkin sai tietää odottavansa tyttöä. Kaapit täyttyivät pikkuruisista mekoista.

– Kun olimme yhdessä synnyttämässä, lapsi nostettiin syliimme ja selvisi, että hän onkin poika, Mizin sanoo nauraen.

Juliya Mizina on kokenut lyhyessä ajassa kaksi hyvin erilaista synnytystä. Perheen keskimmäinen, Danilo-poika, syntyi sotatilassa olevassa Ukrainassa.

Synnytys tapahtui stressaavissa olosuhteissa, pommisuojassa ilmahälytysten soidessa taustalla.

– Vauva otettiin heti pois minulta ja vietiin pommisuojaan. Minä vain makasin käytävällä ja näin vauvan vasta tuntien päästä, Mizina kertaa toista synnytystään.

Kun Danilo-vauva oli autossa matkalla sairaalasta kotiin, äitiä pelotti, selviäisivätkö he kotiin asti vai putoaisiko pommi auton päälle. 

Maxin kohdalla kaikki oli toisin. Pariskunta kertoo, että Suomessa synnyttäminen oli upea kokemus. Henkilökunta oli ystävällistä ja ilmapiiri lämmin. Isä oli mukana synnytyksessä.

– Kätilöt olivat kuin perheenjäseniä, he huolehtivat meistä niin hyvin. Vauvan syntymä Suomessa on ollut elämämme suurin yllätys sen jälkeen, kun Vitaliy selvisi vammautumisestaan, Mizina sanoo liikuttuneena.

Vaativa leikkaus

Vitaliy Mizin on käynyt Suomessa läpi jo kolme leikkausta. 

Viime vuonna hänen kättään leikattiin, koska se ei toiminut kunnolla. Käsi nousi vain vähän eikä liikkunut lainkaan sivulle. 

Mizin ei pystynyt syömään kunnolla eikä käymään itsenäisesti suihkussa. 

– Selvisi, että olkapääni oli luutunut väärin. Käteni leikattiin siis uudelleen ja onneksi kuntoutus sujui hyvin. Nyt pystyn liikkumaan paljon paremmin, Mizin sanoo ja näyttää taitojaan jumppaamalla ulkokuntosalin laitteessa.

Tällä hetkellä kovia kokenut entinen sotilas valmistautuu jo seuraavaan leikkaukseen. Tulevassa leikkauksessa Mizinin jalantynkään on tarkoitus asentaa uusi implantti, jotta hän pystyisi taas käyttämään jalkaproteesia.

Tavoitteena on osteointegraatio, joka määritellään "rakenteelliseksi sekä toiminnalliseksi yhteydeksi elävän luun ja kuormitusta kantavan implantin pinnan välillä".

Tällä hetkellä jalkaproteesi ei pysy paikoillaan, mutta leikkauksen jälkeen tilanteen pitäisi korjaantua.

– Olen ensimmäisten joukossa, ellen peräti ensimmäinen ihminen, jolle tehdään vastaava leikkaus Suomessa. Suomalaisille kirurgeille tämä on myös uusi saavutus.

HUSista vahvistetaan MTV Uutisille, ettei vastaavaa leikkausta ole aiemmin tehty Suomessa.

Mizinin toiveissa olisi kävellä jalkaproteesin avulla ja luopua pyörätuolista. 

– Leikkauksen jälkeen annan teille haastattelun niin, että pystyn kävelemään itse, Mizin sanoo hymyillen.

Myös Juliya Mizina toivoo, että puoliso pystyisi vielä kävelemään. 

– Unelmoin siitä, että Vitaliy voisi käydä kanssamme kävelyillä paikoissa, joihin emme nyt pääse hänen pyörätuolinsa takia.

Lue myös: MTV Ukrainassa: Venäjä jatkaa kiivasta hyökkäystään, kehuttuja suomalaisaseita kaivataan lisää – "Örkit vyöryvät esiin laumoissa"

Kun "Kremlin käärme" kuolee

Aiemmin perhe toivoi voivansa palata Ukrainaan heti, kun perheenisän kuntoutus olisi ohi. Valitettavasti sota Ukrainassa jatkuu edelleen eikä paluu tule kysymykseen. 

– Ihmisiä ja etenkin lapsia käy sääliksi. Kaikki rakennukset, jotka kotimaassamme on tuhottu, voimme jälleenrakentaa. Mutta ukrainalaiset eivät ansaitse näitä kaikkia kauheuksia, Mizin sanoo.

Kun sota alkoi yli kymmenen vuotta sitten Venäjän miehitettyä Krimin, Mizin ajatteli, ettei sota koske häntä. Sota tuntui olevan jossain kaukana, muilla Ukrainana alueilla. Hän jatkoi elämäänsä perheensä kanssa. Kävi töissä, teki ruokaa, vietti vapaa-aikaa ystäviensä kanssa.

Koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan Mizin kertoo ajatelleensa, että Venäjä on iso ja hieno maa. Mizinin lapsuudenkodissa vallitsi vahva ajattelu Venäjän ylivertaisuudesta ja siitä, että Ukraina on vain pieni ja mitätön "pikkuveli" suhteessa mahtavaan Venäjään. 

Venäjän kielen puhuminen oli "siistiä" ja kaikkea Venäjältä tulevaa pidettiin Ukrainassa erityisen hienona.

Venäjän suurhyökkäyksen myötä mielikuvat ovat muuttuneet radikaalisti. Kun sota helmikuussa 2022 laajeni Venäjän hyökättyä Ukrainan alueelle laajamittaisesti, Mizin ymmärsi, ettei enää voi vain levätä laakereillaan. Hänen kotimaaltaan yritettiin riistää itsenäisyys.

– Sellaista ei voinut enää katsoa vierestä. Ilmoittauduin Ukrainan armeijaan.

Mizin seuraa joka päivä uutisia Ukrainan sotarintamalta. Perheen 10-vuotiaalle esikoiselle on kerrottu, miksi ja miten isä haavoittui. Hänelle on kerrottu Venäjän aloittamasta sodasta, joka on tuhonnut ihmisten elämän Ukrainassa.

Mizinin mukaan jokainen sota alkaa ja loppuu pöydän ääressä. Tämäkin sota loppuu aikanaan.

– Kun Kremlin käärme vihdoin kuolee, meitä odottaa parempi tulevaisuus. Toivon vain, että voisin asua kotimaassani, jossa vallitsisi rauha ja järjestys, Mizin sanoo hiljaa.

Juliya-vaimo nyökkää vakavana vieressä. 

– Emme suunnittele mitään yli puolen vuoden päähän. Elämme vain hetkessä, Mizina summaa.

Lue myös: Ukrainan sota näyttäytyy Pekka Toverin silmissä maratonina: ”Ukraina pystyy edelleen taistelemaan”