Euroopan kansanpuolue (EPP) valitsee torstaina Helsingissä kärkiehdokkaansa kevään europarlamenttivaaleihin. Ehdolla ovat Suomen entinen pääministeri, Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubb ja saksalainen, puolueen europarlamenttiryhmän puheenjohtaja Manfred Weber.
Video: Miten Saksan Merkel ja Unkarin Orban mahtuvat samaan puolueeseen? – Helsingissä kokoustavassa EPP:ssä "seinät ovat leveällä ja katto korkealla"
Asiantuntija-arvioissa on pidetty vahvana ennakkosuosikkina konservatiiviseksi keskustaoikeistolaiseksi luonnehdittua Weberiä, joka on saanut tukea kaikilta EPP:tä edustavilta valtionpäämiehiltä.
Silti esimerkiksi brittivedonlyöntiyhtiö Ladbrokesin kerroin liberaalimman Stubbin valinnalle EU-komission puheenjohtajaksi oli tämän viikon alussa yhä pienempi kuin Weberillä. Nyt kertoimet ovat tasoissa.
Valinnan kärkiehdokkaasta tekevät EPP:n jäsenpuolueista tulevat delegaatit, joita on 734 kappaletta. He äänestävät suljetussa äänestyksessä Messukeskuksessa torstaina.
Mikä Spitzenkandidat?
Kärkiehdokas, johon viitataan usein myös saksankielisellä termillä Spitzenkandidat, on puolueen tai ryhmän ehdokas komission puheenjohtajaksi ja sen eurovaalikampanjan kasvot. Europarlamentin ryhmien kärkiehdokkaat kohtaavat toisensa kevään mittaan vaaliväittelyissä.
Europarlamenttivaaleihin kuitenkin sekoittuu usein myös sisäpolitiikka, eivätkä kärkiehdokkaat välttämättä näy monille äänestäjille. Usein kansallisten puolueiden puheenjohtajat profiloituvat omissa maissaan puolueensa vaalikampanjan keulakuvana, vaikka eivät olisikaan ehdolla itse vaaleissa.
Edelliset EU-vaalit olivat ensimmäiset, joissa suurimmat puolueet asettivat kärkiehdokkaita. Tuolloin EPP:n kärkiehdokas, luxemburgilainen Jean-Claude Juncker valittiin vaalien jälkeen komission johtoon.
– Tätä pidettiin ennakkotapauksena kärkiehdokasmenettelylle, eli että eurooppalaiset puolueet asettavat kärkiehdokkaita ja tuosta joukosta komission puheenjohtaja tulisi sitten valita, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela sanoo.
Valinta hiertää Eurooppa-neuvostossa
Kevään vaalien jälkeen jäsenmaiden päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto valitsee määräenemmistöllä ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Tämän jälkeen ehdokkaan pitää saada enemmistön hyväksyntä myös Euroopan parlamentissa.
Lissabonin sopimuksen (2007) mukaan Eurooppa-neuvosto valitsee ehdokkaan "ottaen vaalituloksen huomioon". Eurooppa-neuvostolla ja EU-parlamentilla on kuitenkin eriävät näkemykset siitä, mitä sopimuksen muotoilu käytännössä tarkoittaa.
Eurooppa-neuvoston mukaan se ei automaattisesti valitse ehdokasta parlamenttiryhmien kärkiehdokkaiden joukosta.
– Jäsenmailta on tullut kritiikkiä siitä, että kärkiehdokasmenettely siirtää valtaa parlamentille Eurooppa-neuvostolta, jossa jäsenmaiden johtajat kokoontuvat. He haluaisivat pitää vaihtoehtonsa avoimina.
On siis mahdollista, että Eurooppa-neuvosto esittäisi sellaista ehdokasta komission puheenjohtajaksi, jota yksikään ryhmä ei ole etukäteen nimennyt kärkiehdokkaakseen. Nykyisen parlamentin kannanoton mukaan se ei kuitenkaan tule hyväksymään komission puheenjohtajaehdokasta, joka ei ole ollut kärkiehdokkaana.
Nykyisen parlamentin kanta ei kuitenkaan sido uutta parlamenttia.
– Siitä kuinka tiukasti parlamentti pitää kiinni tästä kannasta, on vielä liian aikaista tehdä arvioita, Jokela sanoo.
EU-parlamentin kokoonpano nyt
- Euroopan kansanpuolue (Suomesta jäseninä kok. ja kd.): 219 meppiä
- Sosialistien ja demokraattien ryhmä (sd.): 187
- Konservatiivien ja reformistien ryhmä (ps.): 73
- Liberaalidemokraattien liiton ryhmä(kesk. ja r.): 68
- Vihreät / vapaa allianssi -ryhmä (vihr.): 52
- Yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä (vas.): 51
- Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa: 43
- Kansakuntien ja vapauden Eurooppa: 34
- Sitoutumattomat: 24
EPP:n asema suurimpana säilymässä
EPP tulee ennusteiden mukaan olemaan myös seuraavassa parlamentissa suurin ryhmä. Sen kaulaa nykyparlamentin toiseksi suurimpaan puolueeseen, sosialisteihin ja demokraatteihin (S&D), lisää Britannian EU-ero. S&D menettää Britannian työväenpuolueen europarlamentaarikot, kun taas EPP:n ryhmään ei kuulu tällä hetkellä brittimeppejä.
Suurimman puolueen ehdokas on todennäköisin vaihtoehto komission johtoon, mutta parlamentin kannanoton mukaan tehtävään voitaisiin valita myös joku muu kärkiehdokkaista. Junckerin valinta vuonna 2014 tapahtui S&D:n tuella, joka hyväksyi hänen komissionsa alustavan työohjelman. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, etteivät nämä ryhmä saa muodostettua enemmistöä, joten puheenjohtajaehdokkaan taakse saatetaan tarvittaisiin kolmannenkin puolueen tuki.
– Tuen löytyminen tälle kärkiehdokasmenettelylle ja sille kärkiehdokkaalle, jota komission johtoon esitetään ei ole välttämättä niin selvää kuin viime kerralla, Jokela sanoo.
Komission puheenjohtajan lisäksi vaalien jälkeen täytetään myös monia muita huippuvirkoja, kuten EKP:n pääjohtaja, EU:n ulkopolitiikan korkea-edustaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Kun johtopaikoille valitaan ihmisiä, painavat vaakakupeissa monet asiat. Maantiede, sukupuoli ja jäsenvaltion asema EU:ssa ovat kaikki tekijöitä, joita henkilövalinnoissa punnitaan.
– Se on aika monimutkainen poliittinen palapeli, jota täytetään, sitten kun tämä EU-vaalien tulos on selvillä.
Äänestäjillä mahdollisuus vaikuttaa valintaan
Juha Jokela arvioi, että kärkiehdokasmenettely lisää äänestäjien mahdollisuuksia vaikuttaa komission puheenjohtajavalintaan ja ohjelmaan, joka pitkälti näyttää EU:n politiikan suuntaa.
– Kyllä se on läpinäkyvyyttä lisäävä elementti komission puheenjohtajavalinnassa.
Kriittikkiä menettelyä kohtaan on tullut siitä, että se kaventaa ehdokkaiden määrää ja lisää suurten puolueiden valtaa. Jokela näkee, että tämä on osin myös luonnollista edustuksellisessa demokratiassa.
– Kyllä valinta perustuu niihin poliittisiin voimasuhteisiin, jotka vaaleissa määritellään. Tämähän on aika tyypillinen tilanne myös monen maan kansallisessa politiikassa, jossa suurimman puolueen pääministeri ehdokas, usein puheenjohtaja, lähtee muodostamaan hallitusta.
Muutkin puolueet tekevät valintansa pian
EPP on ensimmäinen kärkiehdokkaan valitsevista europuolueista. Muutkin suurista puolueista tekevät valintansa viimeistään joulukuussa. Kampanjointi alkaa kunnolla ensi vuoden puolella.
Europarlamenttivaalien vaalipäivä on Suomessa 26. toukokuuta ensi vuonna.