Tunnesyöminen on yleistä, ja se on todennäköisesti vain lisääntynyt koronapandemian aikana. Nyt monen mieltä painaa myös huoli Ukrainan sodasta.
Maailman tilanteen aiheuttamat hankalat tunteet ja rajoitukset ovat voineet lisätä tarvetta hakea lohtua ja helpotusta ruoasta, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen. Hän on erikoistunut syömisen psykologiaan ja syömishäiriöiden hoitoon.
– Esimerkiksi etätyöläiset ovat kotona jatkuvasti ruoan äärellä. Työstressi voi purkautua tunnesyömisenä jo töitä tehdessä, Meskanen toteaa.
Tunnesyöminen on tunteiden säätelemistä syömisen avulla. Useimmiten sen taustalla on hankalia tunteita, mutta se voi olla myös mielihyvähakuista itsensä hemmottelua. Tunnesyöminen voi olla spontaania syömistä tai hyvinkin suunniteltu tilanne: ihminen saattaa esimerkiksi jo töissä suunnitella illan herkutteluhetkeä.
Meskasen mukaan tunnesyöminen opitaan ja omaksutaan usein jo lapsuudessa: jos lapsena pahaa mieltä on lääkitty herkkujen avulla, ihminen helposti turvautuu samaan toimintatapaan myöhemmässäkin vaiheessa elämäänsä. Tunnesyömiselle voi altistaa myös se, jos ruokaan tai syömiseen on liittynyt jonkinlaisia jännitteitä.
– Tunnesyömisen taustalla voi olla myös oppimiskokemus: ihminen huomaa, että paha olo helpottuu syömisen avulla ja ruoalla voi säädellä omaa oloa, jolloin seuraavalla kerralla kynnys turvautua ruokaan on matalampi. Kun tämä toimintamalli toistuu monta kertaa, siitä tulee opittu vaste hankaliin olotiloihin.
Myös tietyt persoonallisuuspiirteet voivat korostua tunnesyöjien keskuudessa. Meskasen mukaan tyypillinen tunnesyöjä voi olla esimerkiksi hyvin ankara ja vaativa itselleen tai toisaalta hyvin mukautuva ja myötäilevä suhteessa muihin – jos ihminen unohtaa ajaa omia oikeuksiaan arjessa ja antaa kaiken aikansa ja energiansa vain muille, ruoasta saattaa muodostua ainoa helpotus.
Lue myös: Ahdistaako? Kattavat toimintaohjeet: Näin toimit ja selviät kriisitilanteessa
Salassa ja yksin syömistä
Oli sitten kyse minkä ikäisestä ihmisestä tahansa, tunnesyöminen on yleensä salaa ja yksin syömistä, kertoo Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä. Lapsen viikkorahat voivat mennä pelkästään herkkuihin, jotka syödään visusti piilossa, tai hän voi etsiä yksin kotona herkkuja keittiön kaapeista.
Omilleen muuttava nuori aikuinen on ensimmäistä kertaa vastuussa omista ruokaostoksistaan, jolloin herkuttelu mahdollistuu eri tavalla kuin ennen. Aikuisuudessa tunnesyöminen voi hankaloitua esimerkiksi yksinäisyyden, eron tai muun suuren elämäntilanteen muutoksen myötä.
Tunnesyöjistä löytyy yhtä lailla naisia kuin miehiäkin. Naiset kuitenkin todennäköisesti tunnistavat itsensä helpommin tunnesyöjiksi, koska syömiseen liittyvät ongelmat tuntuvat yleisesti olevan naisille niin sanotusti sallitumpia, sanoo Mikkilä.
– Miehille taas on sallitumpaa syödä enemmän, jolloin myös tunnesyömisen tunnistaminen on hankalampaa. Kuitenkin tiedetään, että tunnesyömistä lähimpänä oleva syömishäiriö ahmintahäiriö on yleisin syömishäiriön muoto miehillä. Tunnesyöjissä on siis todennäköisesti miehiä enemmän kuin osataan edes ajatella.
Mikkilän mukaan tunnesyöminen on arkisempi ja monelle helpommin lähestyttävä nimitys syömisen ongelmille kuin syömishäiriö, vaikka lopulta kyse on hyvin samankaltaisesta oireilusta.
Lue myös: Englantilainen Emma on syönyt 30 vuotta pelkkiä höttöhiilareita – syynä erikoinen fobia
Tunnetaitojen opettelu voi auttaa
Jokainen tunnesyö joskus hakemalla mielihyvää ruoasta tai juhlimalla ruoan avulla jotakin. Ongelmaksi tunnesyöminen muodostuu, kun tapa alkaa toistua, sillä säädellään pääasiassa hankalia tunteita tai siihen liittyy salassa syömistä, häpeää, syyllisyyttä, itseinhoa tai ahdistusta, kuvailee Katarina Meskanen.
– Jos havahtuu itse pohtimaan, onkohan oma syöminen ongelmallista, silloin se todennäköisesti jo on. Ongelman merkki on myös se, jos ajatukset pyörivät jatkuvasti ruoan ympärillä, on pakko pohdiskella joko tulevia tai menneitä syömistilanteita ja syöminen alkaa varastaa tilaa arjessa.
Moni pyrkii eroon tunnesyömisestä pelkästään syömisen kautta, eli ryhtyy esimerkiksi dieetille tai kieltää itseltään herkut. Meskasen mukaan tällä tavalla tunnesyöminen voi jopa pahentua, kun syömiseen alkaa liittyä jännitteitä tai ristipaineita.
Tärkeintä olisi ensimmäiseksi tarkistaa, että syö säännöllisesti, monipuolisesti ja riittävästi ilman jyrkkiä sääntöjä tai mustavalkoisia ajatuksia. Kun keho ja mieli eivät kärsi nälästä, on ihmisen psyykkinen "puskuri" arjen kuormituksille parempi eikä syömiseen liittyviä ylilyöntejä synny niin herkästi.
Lisäksi tarvitaan myös tunnetaitoja – kykyä tunnistaa omia tunteita ja olla hankalien tunteiden kanssa.
– Säännöllistä syömistä voi opetella, mutta vaatii jo aika paljon asennetason työskentelyä, ettei heräisi tarve tampata hankalia tunteita maanrakoon ruoan avulla, vaan osaisi suhtautua tunteisiin uteliaasti. Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia, ja niiden äärelle olisi hyvä pysähtyä: mistähän tämä kertoo, miksi tunnen näin?
Apua tunnesyömiseen voi hakea esimerkiksi kirjallisuudesta tai keskustelemalla läheisten kanssa. Jos tunnesyömisestä on kärsinyt pitkään ja ongelmat tuntuvat vaikeilta, Meskanen suosittelee hakemaan apua syömisen psykologiaan ja haasteisiin perehtyneeltä psykologilta, ravitsemusterapeutilta tai psykoterapeutilta.