Suomalaisten hammashygienia parantunut 2000-luvulla – professori kertoo tärkeimmät seikat, joilla ikääntyneetkin pitävät hampaat suussaan

Hampaattomuus ja samalla hampaiden kokoproteesien tarve on vähentynyt Suomessa jo pitkään. 

– Suurin muutos on tapahtunut 2000-luvulla. Ihmiset pitävät hampaistaan nykyään selvästi parempaa huolta, ja esimerkiksi kahdesti päivässä hampaansa harjaavien suomalaisten määrä on kasvanut, myös ikääntyneiden keskuudessa, kertoo Turun yliopiston protetiikan ja purentafysiologian professori Timo Närhi.

Vaikka hampaattomuus vähenee, se ei Närhin mukaan tarkoita sitä, että ihmiset säilyttäisivät kaikki omat hampaansa. Osa niistä ihmisistä, jotka olisivat ennen olleet kokoproteesin käyttäjiä, käyttää nyt osaproteesia.

Närhi arvioi, että osaproteesien käyttäjien määrä ei ole viime vuosina ainakaan laskenut. Osaproteesi tukeutuu omiin hampaisiin ja pysyy siten paremmin paikoillaan kuin kokoproteesi, joka lepää ikenien päällä.

Hampaattomuus on yleisintä yli 75-vuotiaiden joukossa. Hampaiden menettämisen taustalla ovat useimmiten hammas- ja suusairaudet, kuten karies ja parodontiitti.

Viimeisin väestötason tutkimus aiheesta on kymmenen vuoden takaa: silloin tässä ikäryhmässä noin 30 prosenttia miehistä ja noin puolet naisista oli täysin hampaattomia kokoproteesin käyttäjiä, kertoo Närhi.

Tutkimuksen perusteella osaproteesien tarve lisääntyy jo 55 ikävuoden jälkeen. Tuolloin neljänneksellä 55–64-vuotiaista ja jopa 60–70 prosentilla yli 75-vuotiaista suomalaisista oli jonkinlainen osaproteesi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys2011-tutkimukseen osallistui noin 6  000 suomalaista.

Kaikilla ei ole varaa kiinteään proteesiin

Närhin mukaan Suomessa on myös toinen selkeä trendi: puuttuvia hampaita korvataan entistä useammin kiinteillä ratkaisuilla irrotettavien osaproteesien sijaan.

– Jos ihmisellä on 20 toimivaa hammasta, jotka ovat hyvin purennassa keskenään, pärjätään ilman irrotettavaa proteesia. Nämä 20 hammasta pyritään siis säilyttämään suussa mahdollisimman pitkään ja korvaamaan yksittäisiä menetettyjä hampaita kiinteillä ratkaisuilla.

Närhin mukaan irrotettavat proteesit lisäävät muun muassa karieksen ja iensairauksien riskiä – varsinkin, jos proteesin kunnosta ei pidetä hyvää huolta.

Puuttuvia hampaita korvataan ensisijaisesti kiinteillä ratkaisuilla potilaan iästä riippumatta, mutta läheskään kaikilla potilailla ei ole tähän varaa. Silloin ei välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin osaproteesi, huomauttaa protetiikan erikoishammaslääkäri Kirsten Besuch lääkärikeskus Mehiläisestä.

Besuchin mukaan osaproteesi on kiinteitä ratkaisuja edullisempi vaihtoehto. Suomessa Kela ei korvaa proteettista hammashoitoa eli puuttuvien tai vaurioituneiden hampaiden korvaamista erilaisilla menetelmillä muille kuin rintamaveteraaneille.

– Ylipäätään kaikki kunnat eivät tarjoa proteettista hoitoa, ja toisaalta hintaero julkisella ja yksityisellä puolella ei ole niin suuri proteettisen hoidon yhteydessä, koska hammaslaboratoriokustannukset ovat kummallakin sektorilla yhtä suuret.

Besuch arvioi, että hampaiden hoitoon ollaan nykyään valmiita panostamaan enemmän kuin ennen myös taloudellisesti.

Nuorilla ihmisillä hampaiden puuttumisen taustalla on tyypillisimmin tapaturma. Besuchin mukaan kunnallisella puolella vain vakavimmat proteettista hoitoa vaativat vammat hoidetaan erikoissairaanhoidossa, jolloin potilaan maksettavaksi jää vain erikoissairaanhoidon käyntimaksu.

Tuhansien eurojen hoitoja

Täysin hampaattoman suun kokoproteesihoito maksaa noin 2 000 euroa. Osaproteesien hinnoissa puolestaan on todella suuria eroja.

Metallinen osaproteesi maksaa keskimäärin 1 200–1 700 euroa. Muovinen on edullisempi, mutta se on usein vain väliaikainen, kertoo Närhi.

– Proteeseja joudutaan korjaamaan ja uusimaan säännöllisin väliajoin, mutta korjaus- ja vaihtovälien pituuteen on mahdollista vaikuttaa omalla toiminnalla. Proteesiin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin omiin hampaisiin ja huolehtia yhtä lailla normaalista suuhygieniasta.

Besuchin mukaan esimerkiksi Mehiläisessä yksittäisen puuttuvan hampaan korvaaminen implantilla maksaa vähintään 2  500 euroa. Hampaattoman leuan korvaaminen kiinteällä implanttikantoisella hammassillalla maksaa vähintään 10  000 euroa.

Irrotettava kokoproteesi voidaan joissain tapauksissa tukea myös vain kahteen implanttiin.

– Tällöin ei saada kiinteää ratkaisua, mutta proteesin käyttömukavuus paranee. Tällaisen proteesin hinta on pienempi kuin kiinteän implanttisillan hinta, Besuch sanoo.