Asiantuntijat ovat huolissaan suomalaisten uimataidosta, joka on ottanut takapakkia viime vuosina. Moni häpeää uimataidottomuuttaan, mutta yhä reippaammin uskaltaudutaan myös kohentamaan ruostuneita taitoja ja opiskelemaan uimisen alkeita.
Satojen tuhansien järvien maassa asuu yllättävän monta uimataidotonta aikuista.
Noin 40 prosenttia aikuisista ei osaa viime keväänä tehdyn kyselytutkimuksen mukaan uida kunnollisesti. Noin 4 prosenttia kyselyyn vastanneista yli 18-vuotiaista ei koe pysyvänsä edes pinnalla. 9 prosenttia pystyy pulikoimaan vajaat 10 metriä.
Aula Researchin toteuttaman kyselyn mukaan vähiten koulutetut, pienituloisimmat ja yli 65-vuotiaat kokivat olevansa huonompia uimareita kuin muut vastaajat.
Suomessa uinti on ainut laji, joka sisältyy peruskoulun opetussuunnitelmaan. Näin siksi, että liikuntalajeista käytännössä vain uimataito voi pelastaa hengen.
Siitä huolimatta moni syrjäytyy uintijoukoista.
Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen Uimastadionilla Helsingissä.
Lue myös: Kuudesluokkalaisista lapsista enää runsas puolet on uimataitoisia – epävarmuus omasta kehosta syö intoa uintitunneille osallistumisesta
Asiantuntijajärjestössä ollaan huolissaan muutoksesta
Uusimpien tietojen mukaan uimataito on heikentynyt viime vuosina erityisesti kuudesluokkalaisten ja aikuisten keskuudessa.
Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen pitää kehitystä huolestuttavana.
– Viimeinen uimataitotutkimus oli aika karua luettavaa. Uimataitoisuus oli pudonnut 20 prosenttia edellisestä, 5 vuoden takaisesta tuloksesta. Suunta on pelottava, Savolainen toteaa MTV Uutisille.
– Toki taustalla on useamman vuoden koronajakso. Uimahallit ovat olleet suljettuina, ja kynnys lähteä uimaan on ollut tosi korkea koronan jälkeenkin.
"Uimataidoton on vaarallinen"
Savolaisen mukaan asiantuntijat ja viranomaiset tekevät parhaillaan kiivaasti töitä sen eteen, että lasten ja sitä kautta myös vanhempien uimataitoa saataisiin kehitetyksi.
– Kyllä jokainen heikkouimataitoinen tai uimataidoton on Suomessa liikaa. He ovat aina vaaratekijäitä uimarannoilla ja vesillä tai veden äärellä liikkuessaan. Huolestuttavaa kyllä.
Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on Savolaisen mukaan parempi. Hän kertoo, että taustalla on anteliaampi resurssointi uimaopetukseen.
– Se koetaan tärkeämpänä asiana kuin Suomessa.
Lue myös: Suomessa hukkui viime vuonna reilusti vähemmän ihmisiä aiempiin vuosiin verrattuna
4:25
Katso myös: Pulahdus uima-altaaseen muutti suomalaisperheen Thaimaan-loman painajaiseksi – "Kuulin lapsen kauhean huudon"
Alastomuus voi vaivaannuttaa
Uimataitottomuuden taustalla on monia asioita. Savolainen kertoo, että nuoret voivat kokea häpeää omasta kehostaan ja vähissä pukeissa uimahallissa olo vaivaannuttaa.
Joskus uimaan opettelu on voinut tyssätä siihen, että vedessä on tapahtunut jotain pelottavaa. Myös omat vanhemmat tai kaverit ovat voineet säikytellä pientä uimaria, mistä ovat jääneet traumat loppuelämäksi.
Lue myös: Saako uimaan mennä shortseilla? Uimahallien säännöt selitettynä: "Ei suinkaan ole keksitty tyhjästä"
"Vaatii äärimmäistä motivaatiota lähteä uimakouluun"
Uimakoulut ovat alkaneet kiinnostaa aikuisia yhä enemmän, vaikka kynnys aloittamiseen etenkin alkeista onkin Savolaisen mukaan yhä korkea.
– Meillä puhutaan, että uimataito on kansalaistaito, mikä jokaisen pitäisi osata, eikä välillä ymmärretä sitä, että joltakulta se puuttuu. Kyllä tällaiset ihmiset kokevat sen nolona ja hävettävänä asiana. Vaatii äärimmäistä motivaatiota aikuisena lähteä ylittämään näitä esteitä.
– Syyt siihen, miksi omaa uimataitoa lähdetään kuitenkin kehittämään, on oma sisäinen halu voittaa pelkoja ja esimeriksi se, kun omat lapset osaavat uida; halutaan nauttia lasten kanssa vedessä olemisesta turvallisesti.
Uimatekniikka kiinnostaa uimataitoisia
Savolainen kertoo, että 10 viime vuoden aikana asenteet ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Myös sillä on ollut merkitystä, missä hengessä ja mihin aikaan uimakouluja on alettu järjestää.
– Uimataidottomien uimakoulut, joihin mennään opettelemaan uimista, pidetään nykyään pääsääntöisesti uimahallien aukioloaikojen ulkopuolella, että saadaan treenata rauhassa. Niihin lähtemiseen kynnys on silti vielä korkea.
– Uintitekniikkakurssit ovat taas nyt hyvin suosittuja. Ihmiset haluavat kehittää avovesiuintitaitojaan vaikkapa triatlonia varten. Avovesiuinnin suosio on muutenkin vuosien aikana noussut.
Lue myös: Uimataidoton 4-vuotias pulikoi yksin lastenaltaassa, kun isä ramppasi saunassa ja syvässä altaassa – uimavalvojien puhuttelut eivät tehonneet
8:49
Katso myös: Lapsivapaa uimaranta kuohutti: Onko Suomessa lapsivihaa? Lapsiasiavaltuutettu haastattelussa suorana Porissa
Miehet pullistelevat taidoillaan
Miten realistisia ihmisten käsitykset omasta uimataidosta sitten ovat?
Savolainen toteaa etenkin miesten arvioivan taitonsa herkästi yläkanttiin.
– Monissa keskusteluissa on käynyt ilmi se, että miehet vähän yliarvoivat taitojaan. Naisilla arviot ovat kohtuullisen paljon realistisempia.
– Uimataito on aika monisyinen juttu. Pienten lasten kohdalla jalkojen irtoaminen pohjasta koetaan uimataidoksi. Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan uimataitoinen pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla.
Helsingin kaupungin vastaava liikunnanohjaaja ja uimaopettaja Emilia Soppela on aloittamassa uimakoulukesää Uimastadionilla.
"Häpeästä ollaan pääsemässä"
Helsingin kaupungin vastaava liikunnanohjaaja Emilia Soppela on aloittamatta uimakoulukesää Uimastadionilla. Ensimmäisenä on vuorossa uimatekniikkakurssi alkeet jo osaaville.
Hän kertoo, että osallistujien skaala on laaja.
– Tänne tulee työikäisiä tai seniori-ikäisiä, jotka haluavat oppia uimaan paremmin. Voi olla niitä, jotka tuskailevat sen kanssa, pääseekö eteenpäin pitkiä matkoja, ja niitä, jotka haluavat esimerkiksi vauhtia triatlonkisaan tai muuhun vastaavaan.
Soppela uskoo, että suomalaiset ovat vähitellen pääsemässä uimataidottomuuteen liittyvästä häpeästä.
– Koen, että monet ymmärtävät, että uimataito on kuin ilmainen henkivakuutus. Ei maksa mitään, jos osaa uida. Ei tiedä, milloin tippuu laiturilta tai veneestä tai tulee eteen tilanne, että haluaa lähteä pelastamaan vaikkapa omaa lemmikkiä. Kursseja kysytään nyt jopa enemmän kuin 10 vuotta sitten.
Uimista voi oppia rakastamaan
Oppivatko kaikki sitten uimaan, vai onko toivottomia tapauksia?
– On varmasti sellaisia ihmisiä, joilla on vaikeuksia vaikkapa motoriikan kanssa. Ja jos on uinut väärin monta vuotta, opettelu voi olla vaikeaa. Mutta uskon, että kun sinnittelee, kyllä se 200 metriä onnistuu hyvällä harjoittelulla kaikilta.
Eli vanhakin ihminen oppii uusia temppuja?
– Ehdottomasti. Ei kannata koskaan lopettaa harjoittelemista, päinvastoin. Työstetään vain vähän enemmän, niin uskon, että onnistuu.
– Ja kun oivaltaa oikean asennon, ei tule esimerkiksi niskakipuja ja uintia alkaa myös rakastaa. Ehkä hekin, jotka pelkäävät ja inhoavat uimista, siitä pitävät.
Laura Lepola etsii Uimastadionilla järjestettävästä uimakoulusta vinkkejä tekniikkaan.
Kun osaa, on hauskempaa
Soppelan uimatekniikkakurssille osallistuva Laura Lepola etsii kurssilta vinkkejä tekniikkaan.
– Minulla on varmaan aika hyvä uimataito. Voin ehkä jossain tilanteessa jopa auttaa muita. Tekniikan parantaminen on aina hyödyllistä, ja siinä riittää tehtävää varmasti ihan loputtomiin.
– Löydän kyllä kehittämiskohteita, joita voisi uinnissa treenata, kuten hengitystekniikka. Toisaalta esimerkiksi vapaauinnissa yhdistyy aika monta asiaa ja kaiken yhteensovittaminen on haasteellista.
Oikean tekniikan oppiminen tekee Lepolan mukaan uinnista kaiken kaikkiaan helpompaa ja hauskempaa.
– Kun ei tarvitse räpiköidä.
Tällä viikolla vietetään uimataitoviikkoa. Suomen Uimataito- ja Hengenpelastusliitto ja hyväntekeväisyysyhdistys Hope ry toteuttavat viikon aikana keräyksen, jonka tuotoilla hankitaan uimakoulupaikkoja Hope ry:n asiakasperheiden lapsille.