Suomen ilmatilaa aiotaan muuttaa merkittävästi

Laaja ilmatilauudistus on tehty Suomessa viimeksi vuonna 2014. Sen jälkeen sekä ilmailun toimintaympäristö että kalusto ovat muuttuneet huomattavasti. Ilmatila2027-hankkeessa kootaan parhaillaan yhteen ilmatilan käyttäjien erilaisia tarpeita.

–  Nyt on hyvä aika isommalle tarkastelulle, kertoo kehitysjohtaja Kari Kerke Fintrafficin lennonvarmistuksesta.

Uudistuksen tarkoituksena on taata, että jatkossakin kaikille ilmailijoille on riittävästi ilmatilaa ja liikkuminen on turvallista. Hanke tähtää vuoteen 2027, ja sen myötä määräykset tai ilmailulaki voivat muuttua. Hanketta vetää Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Alailmatilaan pelisääntöjä

Suomen ilmatila voidaan jakaa valvottuun ja valvomattomaan. Valvotussa ilmatilassa liikennettä johtavat lennonjohtajat.

Selkeyttä kaivataan erityisesti valvomattoman, niin sanotun alailmatilan käyttöön. Alailmatilassa liikkuvat miehittämättömät koneet, kuten droonit, sekä lentokoneet, joille ei anneta lennonjohtopalvelua.

– Miehittämätön ilmailu on tulevaisuutta, ja siihen kohdistuu tarpeita niin sotilas- kuin siviilipuolella. Sitä varten pyritään vapauttamaan ilmatilaa kuitenkin niin, että se on turvallista, sanoo Kerke.

Suomessa on jo toteutettu alailmatilaan käytäviä, joissa droonit voivat lentää ilman lennättäjän suoraa näköyhteyttä. Fintraffic ja Teknologian tutkimuskeskus VTT ovat myös testanneet Oulussa droonin lennättämistä valvotussa ilmatilassa, osana muuta lennonjohtajan ohjaamaa liikennettä.

Tavoitteena pitkä liuku

Ympäristöystävällinen ilmatila on yksi uudistustyön tavoitteista. Se tarkoittaa sitä, että ilma-aluksille pyritään luomaan mahdollisuudet niin sanotun jatkuvan liu'un lähestymiselle.

Jatkuvan liu'un lähestymisessä kone voi laskeutua reittikorkeudelta maahan tyhjäkäynnillä, mikä säästää polttoainetta ja tuottaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Lentoyhtiöille se on kustannuskysymys, mutta myös ympäristökysymys. Jatkuvan liu'un mahdollistaminen on lennonjohdolla aina tavoitteena.

–  Lennonvarmistuspalvelun tarjoajille asetetaan Euroopan komission puolelta tavoitteet, joiden toteutumista mitataan. Saamme päivittäin tilastot siitä, kuinka hyvin jatkuvan liu'un lähestymisistä on suoriuduttu, kertoo Kerke.

Lisää harjoitustilaa

Puolustusvoimilla uusia tarpeita ilmatilaan on tullut Nato-jäsenyyden ja F35-hävittäjien myötä.

Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Timo Herranen sanoo, että Suomessa on muuhun Eurooppaan verrattuna suuret harjoitusalueet. Uusien hävittäjien myötä varsinkin isot harjoitukset, joihin osallistuu useita kymmeniä koneita, vaativat kuitenkin jonkin verran suurempaa ilmatilaa.

Uusissa koneissa on kehittyneemmät sensori- ja asejärjestelmät kuin nyt käytössä olevissa Horneteissa.

– Tosi karkeasti yksinkertaistaen, kyvykkäämmillä koneilla voidaan nähdä kauempaa ja ampua kauempaa.

Herranen lisää, että Ilmavoimat tekee paljon suppeampia lentoharjoituksia, joita voidaan jatkossakin tehdä nykyisten aluevarausten puitteissa.

Naton jäsenyys on näkynyt konkreettisesti Suomen taivaalla. Yhteistyötä tehdään paljon, ja se on arkipäiväistynyt.

– Olemme erittäin haluttu yhteistyökumppani. Meillä on sellaisia toimintatapoja, joita ei muualla ole käytössä, esimerkiksi liikkuva taistelutapa.

Herrasen mukaan nykyisellään Ilmavoimien on mahdollista ketterästi lentää Ruotsin tai Norjan puolelle. Valmistelussa on yhteispohjoismaisia harjoittelualueita, joissa voitaisiin käyttää usean maan ilmatilaa.

Poikkeavaa yhteistyötä

Suomessa ilmatilan hallinta siviili- ja sotilastoimijoiden välillä on integroitu. Se tarkoittaa sitä, että siviilijärjestelmällä tuotetaan lennonjohtopalvelua sekä siviili- että sotilasilmailun tarpeisiin. Järjestely on sikäli erityinen, että monissa Euroopan maissa on kokonaan erilliset sotilaslennonjohtojärjestelyt.

– Tällaista poikkeavaa yhteistyötä on tehty meillä pitkään. Se on päivittäistä ja sujuvaa. Siviililiikennettä ohjaa kaupallinen kannattavuus, meillä valmius- ja turvallisuusvelvoitteet. Näiden intressien yhteensovittamisessa on omat haasteensa, mutta malli on sinänsä hyvä, sanoo Herranen.

Alueellista koskemattomuutta valvottaessa Ilmavoimien kalustolla on tietynlainen etuajo-oikeus. Jos esimerkiksi Suomen ilmatilaa loukattaisiin, siviililiikenteellä on velvollisuus väistää Ilmavoimien koneita. Tällöin siviililiikennettä ohjataan uudelle reitille tai johonkin toiseen korkeuteen.

Ilmavoimien tavanomaisessa harjoittelussa etuajo-oikeutta ei ole. Herranen kertoo, että isoihin harjoituksiin ilmatilaa varataan tiettyjen varausmenettelyiden mukaisesti kuukausia etukäteen.

Silloin tehdään ilmatilalohko, jossa tiettynä kellonaikana eivät lennä muut. Lentoa johtaa taistelunjohtaja.

–Muussa toiminnassa käytössämme olevien ilmatilalohkojen yli tai ali tai joissain tapauksissa läpi siviililennonjohto voi ohjata liikennettä niin, että turvallisuus säilyy.