Muhammad Alin synnyinkodin pihamaa alkoi täyttyä kukista, valokuvista, kirjeistä ja muista muistoesineistä, kun Louisvillen kaupunki Kentuckyssa heräsi lauantaina ensimmäiseen päivään ilman suurhahmoaan. Hiljattain vaaleanpunaiseksi maalattu talo palvelee nykyisin entisen nyrkkeilymestarin museona.
Alin tunteneet louisvilleläiset muistuttivat vieraille, ettei kaupungin suuri poika ollut vain nyrkkeilijä. Alin suurimmiksi ansioiksi lasketaan myös kotikaupungissa hänen uhrauksensa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta.
- Kuule kaveri, ei nyrkkeily ollut Alin elämäntehtävä. Hän oli paljon nyrkkeilyä ja urheilua suurempi, Alin koulukaveri, muusikko Sonny Fishback toteaa.
Fishback, 75, kertoi perjantaina poismenneestä ystävästään vuosikymmenten hiomalla näkökulmalla.
- Mustilla ei ollut 1950-luvun lopulla itsekunnioitusta eikä itseluottamusta, mutta hän julisti, että hänestä tulee nyrkkeilyn raskaan sarjan mestari. Kukaan ei sitä uskonut, mutta sanomassa piili meille kaikille viesti. Olemme kauniita, arvokkaita, Fishback jatkaa.
- Hän oli näkijä, profeetta.
Alin toive surijoille
Alia surtiin lauantaina maailman joka kolkassa. Menetys vaikutti kuitenkin konkreettisemmalta vaatimattoman kotitalon edustalla. Talon julkisivussa on vain yhdet ikkunat, ulko-ovi ja pieni veranta. Museonhoitaja Evan Bochetto kertoi, että paikalle alkoi kertyä ihmisiä pian Alin kuolinuutisen jälkeen, lauantaina aamuyöstä.
Iltapäivällä paikalle tuli muiden muassa 63-vuotias eläkeläinen Tony Wickware.
- Uutinen Alin poismenosta tuli järkyttävänä yllätyksenä. Itkin koko yön ja minuun sattuu edelleen. On kuin olisin menettänyt isäni, Wickware kertoi.
Talon ohitse valui Alia muistelevien, suurimmaksi osaksi afroamerikkalaisten ihmisten virta. Lapset jättivät pihaan ilmapalloja, piirroksia, jopa nyrkkeilyhanskoja.
- Haluaisin, että minut muistetaan ihmisenä, joka ei koskaan katsonut alaspäin niihin, jotka katsoivat ylöspäin häneen, Ali toivoi David Remnickin kirjassa King of the World.