Yhdeksän minuuttia on aika, jonka useimmat herätyskellot antavat sinun oletuksena torkuttaa. Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mistä tämä pariton luku oikein juontaa juurensa?
Moni meistä sortuu painamaan aamuisin pärisevän herätyskellon torkkunappulaa pienen lisäunen toivossa. Yhdeksän minuutin päästä kellosi pärähtää kuitenkin uudelleen soimaan. Mutta miksi juuri yhdeksän, miksi ei kymmenen tai enemmän?
Torkuttamisella negatiivisia vaikutuksia terveydelle
Yhdeksän minuutin mittainen torkkuaika juontaa juurensa torkkutoiminnon alkulähteille, eli aina 1950-luvulle saakka. Mekaanisissa kelloissa torkkukytkin oli aikoinaan kiinni siinä kellon osassa, joka sääteli minuutteja. Teknisistä syistä johtuen torkun oli siis mahdollista kestää joko yhdeksän tai vaihtoehtoisesti reilu kymmenen minuuttia.
Asiantuntijat olivat kuitenkin aikoinaan sitä mieltä, että reilu kymmenen minuuttia oli sen verran pitkä aika, että se antaisi torkuttajalle mahdollisuuden vaipua takaisin syvään uneen. He siis uskoivat, että lyhyemmän torkun ansiosta herääminen olisi ihmisille helpompaa.
Vaikka torkkutoiminto keksittiin jo useampi vuosikymmen sitten, uniasiantuntijat eivät suosittele sen käyttöä. Torkun aikaansaama heräämisen ja uudelleen nukahtamisen kierre johtaa todennäköisesti siihen, että tunnet itsesi vain entistä väsyneemmäksi.
Väsymyksen lisäksi torkutus on elimistöllesi erittäin stressaava kokemus; se saa aina hetkellisesti verenpaineesi nousemaan ja adrenaliinihormonit virtaamaan. Kehon altistaminen tälle vaativalle prosessille yhä uudestaan ja uudestaan voi tutkimusten mukaan pahimmassa tapauksessa altistaa jopa sydänongelmille.
Jos siis haluat herätä virkeänä ja pysyä terveenä, jätä torkkunappi painamatta ja nouse heti ensimmäisen herätyksen soidessa.
Lähteet: TheSun, MentalFloss
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.