Mediapersoona Jenny Lehtinen on oppinut työssään, että luovuus tekee hänelle hyvää, byrokratia ei.
Yleisradion toimittaja Jenny Lehtinen joutuu miettimään hetken, kun häneltä kysyy, miten adhd on vaikuttanut hänen työntekoonsa.
– Adhd on ollut aina osa elämääni, enkä osaa sanoa, mikä menee sen piikkiin ja mikä on jotakin muuta. Hyvää on se, että olen välitön ja impulsiivinen ja saan ihmisiin helposti kontaktin. Pääsemme haastateltavien kanssa nopeasti syvälle tasolle, Lehtinen sanoo.
Radiotoimittajana pitkään työskennellyt Lehtinen sanoo adhd:sta olevan iso hyöty myös suorissa lähetyksissä.
– Siitä on etua, että ajatus juoksee nopeasti ja on pidäkkeetön.
Adhd ei tarkoita Lehtisen elämässä sitä, ettei hän pystyisi keskittymään mihinkään kunnolla. Toisinaan se aiheuttaa jopa hyvin intensiivistä keskittymistä.
– Rakastan työtäni ja adhd saa minut toisinaan hyperfokusoimaan – annan työlleni silloin 120 prosenttia.
Jenny Lehtinen kertoi Viiden jälkeen -ohjelmassa nuoruudestaan adhd:n kanssa. Katso video yltä.
Sopiva lääkitys löytyi
Lehtinen sai viime keväänä toimivan lääkityksen. Sitä ennen hän teki vuosia töitä ilman lääkitystä. Byrokraattisen toimistotyön tekeminen oli hänelle lähes ylivoimaista, sillä hän ei pystynyt pakottamaan itseään keskittymään.
– Olin Ylellä jonkin aikaa tuottajana, ja siinä työssä olin hyvä tuottamaan sisältöjä, mutta byrokraattisten tehtävien hoitaminen oi vaikeaa.
Sähköpostin kirjoittaminen alusta loppuun saattoi viedä kohtuuttomasti aikaa.
– Saatoin saada impulssin sanasta koira, ja yhtäkkiä olin netissä etsimässä tietoa siitä, miten rotukoiria kasvatetaan. Sitten lähdin lounaalle ja palatessa olin, että mitä hittoa, sähköposti ei ole valmis vieläkään.
Lehtisen adhd diagnosoitiin aikuisiällä. Ensimmäisestä lääkkeestä tuli voimakkaat sivuoireet, ja hän piti lääkkeistä vuosien tauon. Kunnes elämä kävi raskaaksi viime keväänä.
– Olin syvästi uupunut. Yksinkertaiset asiat, kuten pyykin ripustaminen vaativat minulta erityiskikkoja. Esimerkiksi niin, että ripustin ensin yhdeksän vaatetta, menin tekemään välissä jotakin muuta ja tulin sitten ripustamaan kymmenen vaatetta.
Oikean lääkityksen löytymistä Jenny Lehtinen vertaa silmälasien saamiseen.
– Jos olet vuosia tihrustanut ja joutunut pinnistelemään, niin yhtäkkiä saat silmälasit ja mietit, että vau, voiko tämä olla näin helppoa. Yhtäkkiä palikat ovat paikallaan, ja asiat sujuvat ilman ponnisteluja.
Myöhästely loppui
Lehtinen kertoo pystyvänsä keskittymään arjen askareihin sujuvasti. Myös hänelle tyypillinen myöhästely on loppunut.
– Aiemmin myöhästelin jatkuvasti. Jos minun piti lähteä äidilleni, ja matkaan meni 20 minuuttia, aloin vasta 20 minuuttia aiemmin suunnitella lähtöä ja valmistella, vaikka silloin olisi pitänyt olla jo matkalla. Nyt hahmotan, missä järjestyksessä ja milloin asiat kannattaa tehdä.
– Asioihin jumittamaan jääminen on myös helpottanut. Ilman lääkkeitä saatoin jäädä neljäksi tunniksi miettimään jotakin asiaa, jolle olisi pitänyt tehdä jotakin, mutten pystynyt.
Lehtistä kiusattiin koulussa hänen erilaisuutensa vuoksi. Hän kertoo joutuneensa usein myös syrjityksi elämässään. Toisaalta erilaisuus on antanut hänelle voimaa puolustaa ihmisten oikeutta olla sellaisia kuin he ovat.
Lehtinen muun muassa käynnisti Ylellä Vaakakapina-projektin, jossa ihmisiä haastettiin löytämään hyvinvointi jostakin muusta kuin laihduttamisesta.
– Olen saanut pienestä pitäen tavalla tai toisella turpaan sosiaalisissa tilanteissa. Voin sanoa, ettei tunnu enää missään. Voin sanoa mitä haluan, enkä pelkää, mitä muut ajattelevat. Minulla ei ole ollut mitään hinkua päästä muiden joukkoon ja siksi pystyn näkemään, että porukassa tehdään välillä asioita, jotka ovat heille itselleen vahingollisia.
Jenny Lehtiselle adhd on kaiken kaikkiaan positiivinen asia – raskaista ajoista huolimatta.
– Olen aina tykännyt itsestäni ja tykkään adhd:sta. Elämässäni on paljon tunteita, eikä koskaan ole tylsää.