Ensimmäisiä saamiaan vihaviestejä on vaikeaa unohtaa. Ylen toimittaja Jessikka Aro muistaa ensimmäiset saamansa vihaviestit, vaikka hän on joutunut vuosien varrella lukuisien vihaviestien, -kampanjoiden ja suoranaisten uhkausten kohteeksi vuosien varrella.
Ylen toimittaja Jessikka Aro sai ensimmäistä kertaa vihaviestejä kirjoitettuaan Venäjän informaatiovaikuttamisesta vuonna 2014. Ne tulivat työpuhelimeen ja ne oli kirjoitettu venäjäksi.
– Niissä luki ”sika”, ime munaa” tai ”sä kuulut vankilaan.” Muistan sen erittäin hyvin. Tällaiset jäävät tietysti mieleen, Aro kertoo nyt, neljä vuotta vihakampanjan alkamisesta.
Ensimmäiset viestit tulivat ihmisiltä, jotka olivat uskoneet venäjänkielisiä valeuutisjuttuja Arosta. Pian samana vuonna vihaviestejä alkoi tulla myös Suomesta.
– Niihin aikoihin Facebookiin perustettiin Venäjän trolliarmeija -niminen ryhmä, johon minua alettiin tägätä ja työtäni alettiin haukkua. Valeprofiilit alkoivat kirjoittaa kommentteja, joissa haukkuivat ihan nimeltä ja joissa toivoivat kuolemaa.
Tilanne paheni edelleen vuonna 2015. Aro oli listannut trolleja koskevissa jutuissaan MV-lehden yhdeksi Venäjän propagandaa levittävistä trollisivustoista.
Lehti käynnisti aktiivisen kampanjan Aroa vastaan. Häirinnästä alkoi tulla yhä kipeämpää.
– Vanha ystäväni oli lukenut jutun, joka minusta oli tehty ja jossa kerrottiin, että olen valehtelija ja väitettiin, että olen tehnyt rikoksia, Aro muistelee.
– Kun juttu jaettiin Facebookissa, kaverini kommentoi siellä. Ihminen, jolla oli ystävällinen suhtautuminen minuun aikaisemmin, pystyi hylkäämään kaikki käsityksensä minusta ja kirjoittamaan törkyä, yhden jutun takia. Se oli erikoinen tunne.
Kuvia muokattu rähjääntyneen näköisiksi – Aroa mustamaalattu työkavereille
Aron häirintä ei jäänyt vuoteen 2015. Hänelle on lähetetty viestejä, joissa häntä on haukuttu, herjattu ja loukattu, ja hänestä on levitetty valheellisia tietoja.
Hänen kuvistaan on tehty julmia meemejä, niitä on lisätty asiattomiin yhteyksiin – ja niitä on jopa muokattu rumemmiksi.
– Naamalleni on lisätty valoja ja varjoja niin, että näytän tosi vanhalta ja rähjääntyneeltä. Hampaisiini on lisätty ruskeaa väriä ja sitten joku tulee huutamaan minulle Twitterissä sotketun kuvan nähtyään, että sun hampaat on tosi oksettavat, Aro sanoo.
– Se on minusta naisena ja ihmisenä aika häiritsevää. Kaikki ihmiset tykkäävät siitä, että niistä on kivoja kuvia eikä minusta todellakaan ole netissä kivoja kuvia. Tai on, mutta ne ovat aika hännillä hakutuloksissa. Nämä on tosi hyvin hakukoneoptimoitu.
Toistuvan nettikiusaamisen lisäksi Aroa on myös suoraan uhkailtu, jopa hänen henkilökohtaiseen puhelimeensa soittaen, jatkuvasti usean vuoden ajan. Häntä on mustamaalattu hänen työnantajalleen ja ystävilleen.
Aro palkittiin Suuri Journalistipalkinto 2015 -kilpailussa juttusarjastaan Venäjän trollit Suomessa.
Jopa osa hänen työkavereistaan uskoo mustamaalaamisen vuoksi, ettei mihinkään, mitä hän kirjoittaa, voi luottaa.
– Heille on haluttu antaa kuva, että Ylen kannattaa hankkiutua minusta eroon ja että aiheutan Ylelle ongelmia, Aro kertoo.
– Minusta on levitetty selän takana juttua toimittajille, ettei Venäjä-juttujani kannata lukea, kun olen niin sekaisin. Ihmiset, jotka eivät edes tunne minua tai tiedä Venäjästä mistään! Silloin näkee, että kampanja on todella toiminut.
Tämä on totta kai vaikuttanut työhön, Aro myöntää.
– Se on pysäyttänyt jatkojuttujen tekemisen, koska vihaviestien lukemiseen ja uhkausten vakavuuden arviointi on pois työnteosta.
Osalle maksetaan trollauksesta – häirinnässä mukana myös tavallisia ihmisiä
Kaikki toimittajat tietävät, miltä vihamielinen ja kiihdyksissään kirjoitettu palaute tuntuu, ja sitä pystyy vielä johonkin rajaan asti ymmärtämäänkin.
Mutta mikä saa ihan tavalliset ihmiset säännönmukaisesti ja rajusti vainoamaan henkilöä, jota he eivät edes tunne, piittaamatta siitä, millaiset jäljet se voi kohteeseen jättää?
Aro selvitti jo trollauksesta juttuja kirjoittaessaan vainoamisen taustoja.
– On eri tyyppisiä henkilöitä, jotka tekevät tätä eri syistä. Esimerkiksi Johan Bäckman, työskentelee Vladimir Putinin hallinnon alaisuudessa ja hallinnossa käytännössä organisaatiossa, jonka tarkoituksena on tuottaa Putinille tietoa päätöksenteon tueksi. Hän tekee tällaista ihan virkansa puolesta, Aro kertoo.
– Sitten on ihmisiä, jotka on helppo saada pimeää rahaa maksamalla mukaan.
Kysyttäessä, millaiset tavalliset ihmiset uskovat valeuutisia ja lähtevät kampanjoihin maksutta mukaan, Aro viittaa yhdysvaltalaistutkimuksen tuloksiin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
– Usein heillä on antisosiaalisia ja systeemivastaisia persoonallisuuden luonteenpiirteitä. Tämä on yksi tapa manifestoida omaa tyytymättömyyttä yhteiskuntaan ja ehkä oman elämän vaikeuksiakin kohtaan. Se on keino purkaa turhautumista.
– On myös sellaisia salaliittoteoriahörhöjä ja oikeasti todellisuudesta vieraantuneita, jotka lähtevät helposti mihin vaan vedätykseen mukaan.
Tällaisia ihmisiä informaatiosotaa käyvät henkilöt käyttävät Aron mukaan hyväkseen.
– He tietävät, mitä nappeja painella, ja pääsevät heitä manipuloimaan. Ne keräävät yhteen ekstremistejä, joiden tuotantoa jakelevat omissa kanavissaan. Ihmisiä sekä äärioikealta että äärivasemmalta.
”Rangaistusten taso ei ole riittävä”
Helsingin käräjäoikeus totesi viime kuussa, että Aro joutui vainoamisen kohteeksi tehtyään Yleisradion toimittajana syyskuussa 2014 artikkelin, jossa pyysi suomalaisten kokemuksia Venäjän trollien kohteeksi joutumisesta.
MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin tuomittiin lähes kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja mittaviin korvauksiin. Johan Bäckman sai vuoden ehdollisen tuomion.
Osa häirinnästä on hieman rauhoittunut tuomioiden jälkeen. Se ei ole kuitenkaan loppunut ja vuosien häirinnän jälkeen Aro on vakuuttunut siitä, että se uhkaa paitsi sananvapautta, myös turvallisuutta
– Valeinformaatiota käytetään viholliskuvien luomiseen ja vihatekojen lietsontaan. Näin omalla kohdalla, miten se tehtiin niin yksinkertaisesti ja helposti. Se vaikuttaa myös toimittajiin niin, että osa ei koske Venäjään enää pitkällä tikullakaan.
Aro toivoo, että rangaistuksia organisoiduista vihakampanjoista kovennettaisiin.
– Se, millaisiin korvauksiin tekijä tuomitaan, on pientä siihen verrattuna, mitä tekijälle valeuutisista maksetaan. Rangaistusten taso Suomessa ei ole riittävä estämään tätä.