Viikko sitten alkanut kiista kiinalaistarhaajan turkiseläinten viennistä ei ole laantunut, vaikka eläinten vienti on toistaiseksi jäissä. Mihin vienti tyssäsi, siitäkään ei ole täyttä varmuutta.
– Meillä on käsitys, että se liittyi kapotaasikuljetuksen määräyksiin Suomessa. Tänne ei voi tulla tyhjällä autolla hakemaan kuormaa, arvelee turkistarhaaja Kennet Myllykoski Alahärmän tarhallaan.
Terveysvalvonnan puolella tiedetään, että eläinten lähtö ei ollut eläinlääkärin myöntämästä vientiluvasta kiinni.
– Sen verran voi sanoa, että tässä ei ollut kysymys autojen hyväksymisestä eikä eläinkuljettajien pätevyyksistä, ne me olimme jo tarkistaneet. Samoin eläimille oli meidän puoleltamme vientilupa selvä. Lähdön esti poliisiviranomainen, kertoo vs. terveysvalvonnan johtaja Annukka Nikula Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollosta.
Tarhaajat eivät ole jääneet tyhjän päälle odottelemaan seuraavaa kuljetusyritystä. Rehua kiinalaistarhalle toimittava yritys on ilmoittanut katkaisevansa rehutoimitukset tilalle kolmessa viikossa. Muutkaan rehufirmat tuskin ruokaa toimittavat, sillä ne ovat tarhaajien omistuksessa.
– En usko, että tarhaajat toimivat omaa etuaan vastaan. Meillä on pyrkimys saada eläimet ostettua tänne Suomeen, sanoo Myllykoski.
Kiinalaistarhaaja ei välttämättä suostu myymään. Hän on ilmoittanut valmistavansa eläinrehun itse.
– Kyllä tämä on mahdollista. Hän on hakenut viime vuonna luvat rehunvalmistamiseen omalla tilalla, mutta rehunvalmistus ei ole helppo homma. En ennusta hyvää lopputulosta sille toiminnalle, sanoo Myllykoski.
Lue myös: Kokkolan sinikettujen tapauksessa käänne: Kuljetukseen tarkoitetut autot lähtivät matkaan ilman eläimiä – peruuntuuko turkiseläinten toimitus Kiinaan?
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kennet Myllykoski ja sinikettu, jolla on hyvä hinta nyt Kiinassa siitoseläimenä.
Tulehtunut tilanne jatkuu
Tilanne on tulehtunut, siitä kertoo sekin että terveysvalvonnan viranomainen ei halua esiintyä jutussa omassa kuvallaan. Hän kuitenkin kertoo faktat.
– Me viranomaiset tehdään töitä lainsäädösten mukaisesti. Tässä on nyt tilanne, että vienti on laillista toimintaa samoin kuin turkistarhaus on laillista, sanoo vs. terveysvalvonnanjohtaja Annukka Nikula.
Kiistan keskiössä, Kennet Myllykosken sylissä lymyää sinikettu, jonka turkin laatu on maailmanmarkkinoilla huippuluokkaa. Suomalainen kilpailee enää laadulla, hintakilpailun on jo voittanut Kiina.
Nyt Suomi haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni monen sukupolven aikana kehitetystä jalostustoiminnasta, joka on poikinut himoitun siniketun kaikkine shadow-väreineen.
– Kyllä, näitä eläimiä he sinne haluavat että heidän oma laatunsa paranisi, kertoo sinikettua rapsutteleva Myllykoski.
Hän on turkistarhaaja toisessa polvessa. Isä sai aikanaan kuusi kettua, josta kasvoi vuosikymmenten mittaan tarha, jota pyörittää nyt Kennet Myllykoski veljensä kanssa. Miten pohjalaisen siniketun nahka sitten eroaa kiinalaisesta?
– Se on tämä karvan tiheys. Karvan tasaisuus ja väri ja laatu on suomalaisessa ketussa ihan omaa luokkaansa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Suomalaiset turkistarhaajat pyrkivät myymään vain valmiit turkikset, ei eläimiä.
Oma vienti merkittävää
Hankalaksi asian tekee se, että myös suomalaistarhaajat ovat myyneet siitoseläimiä Kiinaan. Tällä vuosituhannella myyntiä on kirjattu tullin vientitilastoihin yli 10 miljoonan euron edestä. Asialla ovat olleet pääosin niin sanotut villit tarhaajat, jotka eivät kuuluu Turkiseläinkasvattajien liittoon.
– Kaikki järjestäytyneet tarhaajat ymmärtävät, että elinkeinomme perustuu korkeaan laatuun. Siitoseläinten viennillä tuhoamme itse oman elinkeinomme, sanoo Myllykoski.
Toisiin on rahanahneus iskenyt. Tullikirjoista löytyy yli miljoona euron, jopa liki kahden miljoonan euron vientieriä. Tästä on myös Turkiseläinkasvattajien liitto tietoinen.
– Jos mennään kolme-neljäkymmentä vuotta taaksepäin, asiaa ei vielä ymmärretty. Oli ajatuksia, että tarhauksessa voidaan jopa tehdä yhteistyötä kiinalaisten kanssa, mutta sittemmin asia on nähty toisin, kertoo viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen.
Kun alalla ymmärrettiin, mitä Kiinan-vienti tarkoittaa, ongelmaan pureuduttiin tosissaan. Laadittiin viennille sanktiot, jotka käytännössä lopettavat tarhaajan mahdollisuudet toimia Suomessa. Vientiä harjoittava tarhaaja menettää sertifikaattinsa ja putoaa ulos myyntipöydistä.
– Jos on tämmöistä luvatonta siitoseläinkauppaa ollut, siitä tulee sanktioita. Sertifikaatti laitetaan lepäämään siinä tapauksessa, kertoo Nissinen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kokkolan kiinalaisella turkistarhalla tilanne seisoo nyt. Suomalaistarhaajat odottavat uutta vientiyritystä Kiinaan.
Villit yrittäjät taustalla
2000-luvulla tullin vientitilastoista löytyy yli 10 miljoonan euron edestä vientieriä Kiinaan. Onko myyjä ollut aina eri tarhaaja?
– Kyllä, aina on ollut eri myyjä, kertoo Nissinen.
Hän muistuttaa, että kansainvälinen eläinkauppa on laillista, mutta ei järkevää siitoskettujen osalta.
– Meidän jäsenyrittäjät haluavat suojella alaa, siksi on päätetty, että kauppa on luvanvaraista, sanoo Nissinen.
Se mistä myyjät ovat myytävät kettunsa hankkineet, ei ole selvää liitolle.
– Ei me tiedetä mistä kettuja on keräilty vuosien varrella. Joskus on saattanut olla järjestäytyneitä tarhaajia mukana, joskus ei, sanoo Nissinen.
Hän haluaa leikata myös siivet huhuilta, jonka mukaan liitto olisi jopa kouluttanut kiinalaisia tarhaajia alalle.
– Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Yksittäisiä tarhaajia on ollut siellä kouluttamassa, mutta liitto ei tietenkään ole ollut mukana, kiistää Nissinen.
Hän kertoo, että Suomessa oli vuoden 2018 lopussa 967 tarhaa, joista jäsenyrityksillä on noin 900 toimipaikkaa hallussaan. Villejä yrittäjiä siis riittää?
– Joitakin kymmeniä heitä on, sanoo Nissinen.
Hän toivoo, että kaikki tarhaajat sisäistäisivät siitoseläinten viennin riskit.
– Suomen turkiselinkeino on sitä, että me myydään laatunahkoja ulkomaille ja yritetään pitää tämä vuosikymmenien jalostustyö täällä omassa maassa, sanoo Nissinen.