Vuosi vaihtuu Venäjällä synkissä merkeissä.
Ruplan kriisi on tuorein esimerkki talouden ongelmista, mutta näkymät eivät ole sen paremmat kansainvälisessä politiikassakaan. Asiantuntijat esittävät vahvoja epäilyjä siitä, onko muista maista, kuten Kiinasta tai Turkista, korvaamaan Venäjän jäisiä länsisuhteita.
Suomen ja Venäjän suhteiden tulevaisuus riippunee osin siitä, minkälaisen hallituksen Suomi saa kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Perusristiriita pysyy
Venäjän ja lännen välit ovat Ukrainan kriisin yhteydessä kylmenneet jäätäviksi. Kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta uskoo monen muun lailla, että suhteet jäävät polkemaan paikoilleen.
– Vaikka sanktioita haluttaisiinkin purkaa, laajamittaiseen syvenevään yhteistyöhön ei ole paluuta niin kauan kuin presidentti Vladimir Putin ja hänen hallintonsa ovat vallassa.
Myös tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta arvioi ongelmien jatkuvan. Perusongelma on Venäjän ulkopolitiikan päämäärien ja todellisuuden välinen kuilu.
– Venäjä haluaa jonkinlaisen veto-oikeuden EU:n ja itäisten partnerimaiden kahdenvälisiin suhteisiin. Sitä maat itse tai EU eivät todennäköisesti voi hyväksyä.
Ukrainan parlamentti päätti tiistaina, että Ukraina luopuu liittoutumattomuudestaan. Saari ei usko Venäjän olevan tyytyväinen, vaikka Ukraina ilmoittaisi, ettei se hae sotilasliitto Naton jäseneksi. Tästä todistaa Moldovan tilanne: Neuvostoliiton romahduksessa itsenäistynyt maa on kirjannut perustuslakiinsa puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Venäjä painostaa sitä.
Kiina, Turkki ja oma etu
Länsisuhteiden kariuduttua Venäjä on ryhtynyt innokkaasti etsimään yhteistyökumppaneita muun muassa Kiinan ja Turkin suunnalta.
Tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksesta arvioi, ettei näistä suhteista ole pikaiseksi avuksi Venäjän taloudelle, vaikka esimerkiksi Kiinan kanssa Venäjä solmi kesäkuussa kaasusopimuksen.
– Vielä ei ole kaasukenttiä, joista kaasun pitäisi tulla. Myöskään putkea ei ole rakennettu. Optimistisen arvion mukaan kaasu voisi virrata neljän viiden vuoden kuluttua Venäjän Kaukoidästä Kiinaan.
Tuomas Forsberg muistuttaa, että Venäjä tarvitsee Kiinaa ja Turkkia enemmän kuin ne tarvitsevat Venäjää. Ne ulosmittaavat kumppanuudesta kaiken mahdollisen hyödyn eivätkä silti tule antamaan täysimittaista tukea Venäjän politiikalle.
– Toki Venäjälle on vähintäänkin sisäpoliittisesti tärkeää, että voidaan ylläpitää mielikuvaa, jonka mukaan iso osa maailmaa ymmärtää Venäjää, vain länsi on vastaan.
Vaalit leimaavat Suomi-suhdetta
Suomen ja Venäjän suhteissa ovat Tuomas Forsbergin mukaan merkittävässä asemassa kevään eduskuntavaalit ja se, millainen hallitus Suomeen muodostetaan.
– Keskusta voi painottaa hieman enemmän kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa ja pitää Nato-kysymystä vähemmän esillä kuin kokoomus.
Venäjän politiikkaa on hänen mukaansa kuitenkin mahdoton ennustaa. Päätökset Venäjällä tehdään pienessä piirissä, ja on vain vähän todellista tietoa siitä, miltä pohjalta asiat päätetään.
– Uskon, että ne tahot, jotka Suomessa suhtautuvat ystävällisemmin Venäjään, toivovat, että Venäjä toimisi vähemmän aktiivisesti. Mutta ymmärtääkö Venäjä tämän?
Sinikukka Saari ei näe Suomen ja Venäjän suhteissa suuria muutoksia lähiaikoina.
– Jos Suomi päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä, Venäjä ei siitä kiittäisi, mutta se on tiedossa oleva asia.
Syntipukki löytyy ulkoa
Presidentti Vladimir Putinin kansansuosiossa on ollut hiipumisen merkkejä jo ennen ruplan viimeviikkoista romahdusta. Ennustajat ovat povanneet talouskriisin romahduttavan myös Putinin kannatuksen.
Tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista on varovaisempi.
– Kannatus voi jatkua korkeana, mutta se perustuisi eri tekijöille kuin tähän saakka.
On veikkailtu, että kansan rivejä voidaan tiivistää etsimällä vihollisia. Lännen pakotteet voivat jopa pelata Putinin pussiin, koska talouden huonosta jamasta voidaan syyttää länttä.
– Voidaan sanoa, että länsi haluaa pitää Venäjän heikkona.
Valtaeliitti ei ole yhtenäinen, mutta Saari ei silti näe, että sieltä löytyisi varteenotettavaa haastajaa.
– Myöskään vauras keskiluokka ei näytä olevan kampeamassa Putinia vallasta, mutta ruplan jyrkän laskun aiheuttaman paniikin levitessä tämäkin voi muuttua.
Nousun toiveet vähissä
Venäläisten reaalipalkat ovat loppuvuodesta laskeneet. Iikka Korhonen ennustaa elintason laskevan myös ensi vuonna.
Jotta Venäjän taloudessa voisi nähdä jonkinlaista valoa, öljynhinnan pitäisi Korhosen mukaan elpyä ja geopoliittisten jännitteiden lientyä edes jonkin verran. Tällöin venäläisten yritysten olisi mahdollista saada ulkomaista rahoitusta.
Korhonen ei halua spekuloida kysymyksellä, onko tämä mahdollista.
Kehnon talouden on uutisoitu hidastavan asevoimien uudistusta, jonka on määrä olla valmis vuonna 2020.
Reformiin perehtynyt eversti evp Ari Rautala uskoo, että uudistus yritetään pitää aikataulussa, ja muut tarpeet, kuten koulut, tiet ja sairaalat, voivat jäädä vähemmälle.
– Mieleen tulee silti, että ohjelma myöhästyy, koska on muita kitkatekijöitä kuin raha. Näitä ovat ainakin puolustusteollisuuden vaikeudet, korruptio ja tilausten myöhästymiset.