Hallitus haluaa uudistaa mallia, jolla neuvotellaan lukemattomien suomalaisten palkoista ja työehdoista. Työmarkkinajärjestöille lähetetyt kysymykset antavat lisävaloa siihen, mitä hallitus pohtii tärkeää uudistusta valmistellessaan.
Petteri Orpon (kok.) hallitus käynnisti tänään lausuntokierroksen Suomen työmarkkinamallin kehittämisestä.
Työntekijä- ja työnantajajärjestöiltä pyydetään vastauksia kahdeksankohtaiseen lomakkeeseen. Kysymykset ovat kokonaisuudessaan tämän jutun lopussa.
Uudistuksesta vastaa työministeri Arto Satonen (kok.)
Hallitusohjelmansa mukaan hallitus uudistaa lakia niin, ettei valtakunnansovittelija voisi ehdottaa riitaisiin työehtosopimusneuvotteluihin palkankorotuksia, jotka ylittävät palkankorotusten niin sanotun yleisen linjan.
Moni linjaus on vielä auki, mutta käytännössä uudistus voisi estää sen, että vaikkapa hoitajat, opettajat ja monet muut ammattiryhmät voisivat saada korkeampia palkankorotuksia kuin vientiteollisuuden työntekijät.
Uudistusta on perusteltu huolella Suomelle elintärkeän vientiteollisuuden kilpailukyvystä.
Voiko palkkakuoppia tukkia tulevaisuudessa?
Hallituksen tänään käynnistämä lausuntokierros kestää kaksi kuukautta, 8.1.2023 asti.
Työmarkkinajärjestöiltä kysytään esimerkiksi sitä, miten vientimallissa voitaisiin kohdentaa palkankorotuksia aloille, joissa on "palkkauksen kehittämistarpeita".
Kunta-alalle neuvoteltiin viime keväänä viisivuotinen palkkaohjelma, joka ylittää vientiteollisuuden muodostaman yleisen palkankorotuslinjan. Perusteluna oli muun muassa naisvaltaisten alojen pito- ja vetovoiman lisääminen.
Työmarkkinajärjestöjen halutaan nyt pohtivan, voisiko erityiskohtelu olla jollakin tavalla mahdollista myös tulevassa mallissa.
Hallitus on kiinnostunut myös siitä, voisiko nykyisen lakisääteisen sopimusjärjestelmän rinnalle kehittää liittojen keskinäisen sovittelujärjestelmän, joka voisi setviä esimerkiksi riitoja siitä, mitä työehtosopimusta kulloinkin sovelletaan.
Pohdittavana on käytännössä myös se, voisiko valtakunnansovittelijan tai jonkin muun toimijan resursseja lisätä niin, että työmarkkinaosapuolten käytettävissä olisi nykyistä paremmin jaettua, molemmille uskottavaa tietoa.
Nykytilanteessa työmarkkinaosapuolet saattavat usein tuottaa itse neuvotteluihin runsain määrin omia laskelmiaan, jolloin ensimmäiset riidat suomalaisten palkoista neuvotellessa voivat koskea ylipäätään sitä, kenen lukuja missäkin kysymyksessä pitää uskoa.
"Ruotsissa ja Tanskassa näin on kyetty tekemään"
Hallitus ei itse aio valmistella uudistusta ja kirjata sitä lakiin, jos työmarkkinajärjestöt löytävät keskenään sovun työmarkkinamallin uudistamisesta.
Ministeri Satonen vetosi viimeksi tänään työmarkkinaosapuoliin sovun etsimisen puolesta.
– Jos tätä mallia ei synny, mitä itse pitäisin kansallisena epäonnistumisena, koska esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa näin on kyetty tekemään, silloin tietysti lain valmistelussa hallitusohjelman kirjausta viedään suunnitellusti eteenpäin, Satonen kommentoi tänään.
Kaikki työntekijäkeskusjärjestöt, SAK, STTK ja Akava, vastustavat vientimallin kirjaamista lakiin.
Kysymys jakaa silti myös työntekijäleiriä: vientialoille kirjaus sopisi paremmin kuin julkisen sektorin työntekijöille.
Seuraavien kuukausien aikana nähdään, voivatko riitaisat työmarkkinaosapuolet neuvotella kasaan mallin, joka sopisi kaikille osapuolille hallituksen suunnittelemaa lainsäädäntöä paremmin.
Näihin kysymyksiin hallitus haluaa vastauksia
- 1. Näkemyksenne Suomen työmarkkinamallin kehittämisestä.
- 2. Näkemyksenne hallitusohjelmakirjauksesta, jonka mukaan: "Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella".
- 3. Millä tavoin vientivetoisessa mallissa voitaisiin kohdentaa palkankorotuksia sellaisille aloille tai sellaisiin tehtäviin, joissa on palkkauksen kehittämistarpeita?
- 4. Millaisessa menettelyssä työmarkkinaosapuolten yhteistä hyväksyntää nauttiva työmarkkinamalli olisi mahdollista valmistella?
- 5. Onko työriitojen sovittelusta annettuun lakiin perustuvaa vapaaehtoista sovittelua tarpeellista kehittää? Voidaanko lakisääteisen sovittelujärjestelmän rinnalla kehittää liittojen keskinäistä sovittelujärjestelmää esimerkiksi työehtosopimusten rajariitojen ratkaisemiseksi (keskusjärjestöjen välinen/sisäinen konsiliaatio, vrt. vastaava menettely Ruotsissa)?
- 6. Näkemyksenne työriitojen sovitteluinstituutioon kuuluvien toimijoiden (valtakunnansovittelija, sivutoimiset sovittelijat, sovittelulautakunta) merkityksestä ja roolista neuvotteluratkaisuun pääsemisessä ja työrauhan ylläpitämisessä. Kuinka lakisääteinen vientimalli vaikuttaisi sovitteluinstituution rooliin työmarkkinoiden toimivuuden edistämisessä ja työriitojen sovittelussa?
- 7. Tulisiko sovittelun tueksi ja työmarkkinajärjestöjen yhteisen tilannekuvan muodostamiseksi edistää toimenpiteitä, joilla tuotetaan objektiivista tietoa työmarkkinoista, makrotaloudellisesta kehityksestä ja toimialakohtaisista olosuhteista? Jos kyllä, mitä nämä toimenpiteet voisivat olla?
- 8. Muut mahdolliset kommentit.