Lakiehdotus työriitojen sovittelusta ja niin sanotusta Suomen työmarkkinamallista on hieman lieventynyt hallitusohjelman alkuperäisestä kirjauksesta, mutta herättää silti edelleen kritiikkiä palkansaajajärjestöissä.
Ehdotuksella vahvistettaisiin lain tasolla sovittelutoiminnassa jo nykyisin noudatettua käytäntöä niin sanotun palkantarkistusten yleisen linjan huomioimisesta. Uudistuksella nykyinen periaate siis kirjattaisiin lakiin.
Lakiluonnoksessa todetaan, että laissa säädettäisiin sovittelijan velvollisuudesta menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden ja muun yleisen edun turvaamiseksi siten, että työmarkkinoiden toimivuus ei vaarannu.
Hallitusohjelman kirjauksen mukaan laissa olisi säädetty, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan tai sovittelulautakunnan antamalla sovintoehdotuksella.
– Tavoite täytetään yleisluontoisemmalla kirjauksella ihan yhtä lailla kuin yksityiskohtaisemmalla kirjauksella, hallitusneuvos Nico Steiner työ- ja elinkeinoministeriöstä sanoo.
Hänen mukaansa ehdotettu yleisempi sääntelytapa ottaa paremmin huomioon olosuhteiden muutoksia ja eri alojen eroavaisuuksia, kun vientialaa tai sitä tapaa, millä tavalla kustannusvaikutukset tulisi laskea, ei pykälässä eksaktisti määritellä.
Vientialojen määräävä asema kuvataan Steinerin mukaan perusteluissa. Hänen mielestään vientivetoista palkanmuodostusmallia vahvistaa jo se, että se on lakiin kirjattu, eikä se ole enää pelkästään työmarkkinatapa.
– Lain säätämisen kannalta on aina haettava soveltuvin keino tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä kirjaustapa saavuttaa tavoitteen, mutta ei mene liian pitkälle yksityiskohtaisuudessaan, josta seuraisi helposti monimuotoisilla työmarkkinoilla ongelmia.
Työministeri Arto Satonen (kok.) totesi Brysselissä, että esitys täyttää hallitusohjelman poliittisen tahdon, mutta antaa myös pelivaraa.
– Näkisin sen niin, että tämä antaa valtakunnansovittelijalle aikaisempaa paremmat edellytykset puolustaa yleistä linjaa, Satonen sanoi.
Valtakunnansovittelijan tulee esityksen mukaan tarkastella reunaehtoja, kuten kansantalouden ja julkisen talouden kestävyyttä ja pitäytyä niiden luomassa kehikossa omissa sovitteluesityksissään.
– Mut sitten jos järjestöt tekevät keskenään sopimuksen, niin sehän voi olla sitten ihan mitä vaan. Sopimusoikeutta tässä ei rajata eikä voidakaan rajata, Satonen sanoi.
Lue myös: Tässä ehdotukset neljään työmarkkinoiden kiistakysymykseen – "Toivon, että hallitus huomioisi tämän"
Lausunnoille kesäkuussa
Kolmikantainen työryhmä on valmistellut hallituksen esityksen muotoon laadittua mietintöä, joka nyt on loppusuoralla. Arto Satosen valtiosihteeri Mika Nykänen on toiminut työryhmän puheenjohtajana. Satonen on itsekin todennut, että vientimallin kirjaaminen lakiin ei ole ideaalein ratkaisu.
Nykäsen mukaan järjestöille on annettu mahdollisuus valmistella myös kaksikantaisesti ehdotus, joka toteuttaisi hallitusohjelman kirjaukset, mutta neuvotteluja ei ole toistaiseksi aloitettu.
Palkansaajien keskusjärjestö SAK ei ole suostunut neuvotteluihin.
Nykäsen mukaan esitys ei vielä ole ihan valmis, vaan sitä viilataan vielä vähän.
Työryhmän mietintö julkaistaan, kun lausuntokierros alkaa kesäkuussa. Varsinainen esitys on määrä antaa eduskunnalle syyskuussa.
Lain on tarkoitus tulla voimaan joulukuun alussa. Nykäsen mukaan ei ole kuitenkaan katastrofi, jos se siitä vähän myöhästyy.
Ei saa vaarantaa työmarkkinoiden toimintaa
Lain tarkoitus on estää parin vuoden takaisen kaltaiset tilanteet, jolloin sovittelulautakunta antoi kunta-alalle päänavaajan eli vientialojen palkkaratkaisua paremman sovitteluratkaisun.
– Pykälässä todetaan, että sovintoehdotuksen on oltava sellainen, että se ei vaaranna työmarkkinoiden toimintaa. Yhtenä esimerkkinä vaarantumisesta voisi olla tilanne, jossa sovintoehdotus sisältää elementtejä, jotka menevät selvästi vaikka pidemmälle kuin päänavaajaratkaisussa, Steiner sanoo.
Sovittelija voisi kuitenkin jatkossakin antaa sovintoesityksen, jonka kustannusvaikutus on yli yleisen linjan, jos se on laajasti muiden alojen mielestä hyväksyttävää eikä siten aiheuta häiriöitä työmarkkinoilla.
Jotkin pienet alakohtaiset mukautukset voisivat Steinerin mukaan olla sovittelijan liikkumavaran piirissä, mutta liikkumavara tuskin kauhean leveä olisi.
Nykäsen mukaan esityksellä yritetään kitkeä kulttuuria, jossa jokainen ala aina vuoron perään yrittäisi saada sovittelijalta päänavaajaa paremman ratkaisun.
– Olennaista on, että valtakunnansovittelijan vastuulla on pitää huolta siitä, että päänavaajan kustannustasoa ei ylitetä, valtiosihteeri Nykänen sanoo.
Hän huomauttaa, että yleinen linja muodostuu aina työehtosopimusten kautta, eikä sitä voi kirjoittaa lakiin.
Laissa säädettäisiin lisäksi muun muassa, että sovittelulautakunnan tulisi jatkossa noudattaa samoja periaatteita kuin sovittelijan. Se ei voisi enää elää ikään kuin omassa todellisuudessaan, luonnehtii Nykänen.
Sovittelulautakunnan puheenjohtajana toimisi valtakunnansovittelija tai hänen määräämänsä sovittelija, ei siis enää ulkopuolinen henkilö. Sovittelija myös nimeäisi lautakunnan jäsenet.
Lue myös juttu huhtikuulta: SAK keskeyttää poliittiset lakot – "Hallituksella näytön paikka"
OAJ: Lainsäädäntötie täysin kestämätön
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ suhtautuu esitykseen edelleen erittäin kriittisesti. Puheenjohtaja Katarina Murto sanoi STT:lle, että lainsäädäntötie vientimallissa on täysin kestämätön ja johtaa entisestään ongelmiin työmarkkinoilla.
– Se on hyvinkin tulkinnanvarainen ja tarkoittaa sitä, että valtakunnansovittelija joutuu virkavastuulla myös soveltamaan ja tulkitsemaan lakia. Ja kun se on kytketty tähän yleiseen linjaan, niin kyllähän valtakunnansovittelija joutuu sitten avaamaan niitä yleisen linjan perusteita ja määräytymistä ja kustannuslaskentaa.
Murto katsoo, ettei esityksessä ole kysymys ainoastaan siitä, että nykyinen periaate yleisen linjan huomioimisesta kirjattaisiin lakiin. Hän sanoo, että näin on siitä huolimatta, että sääntelyn kerrotaan olevan yleisluontoinen.
– Sen on pakko olla säännöksenä yleisluontoinen, jotta se ei ole kansainvälisten sopimusten vastainen. Mutta kyllähän lainsäädäntöä aina sovelletaan ja tulkitaan, ja myös perustelut ovat olennaiset lakiuudistuksissa, Murto sanoo.
– Kyllä siellä selvästi tavoitellaan sitä yleisen linjan säätämistä ja vientialojen palkankorotusten asettamaa kattoa myös työehtosopimusneuvotteluihin. Ja tämä on aivan kestämätöntä julkisen sektorin näkökulmasta.
Toiveena edelleen työmarkkinaosapuolten sopu
OAJ:n Murto toivoo edelleen, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät mallista sopuun keskenään eikä asiasta säädettäisi lailla. Palkansaajakeskusjärjestö SAK ei siis ole halunnut neuvotella pelkästään siitä, vaan on katsonut, että neuvotteluihin tulisi sisällyttää myös muita kiistanalaisia asioita. Tähän maan hallitus ei ole suostunut.
– Tällä hetkellä tietysti tilanne näyttää hyvinkin vaikealta, että tästä mallista päästäisiin neuvottelupöytään. Mutta totta kai yhä yritetään, Murto sanoo.
SAK ei halunnut kommentoida työryhmän esitystä vielä tänään perjantaina.