Venla Anttila sai ADHD-diagnoosin vasta aikuisiällä. Hän hakeutui tutkimuksiin, kun hän oli jo lähellä loppuun palamista ja hän halusi selityksen sille, että työelämä tuntuu niin kuormittavalta. Diagnoosi on auttanut ymmärtämään, miksi asiat eivät suju samalla tavalla kuin monilla muilla.
Kuka tahansa ei olisi uskonut 27-vuotiaasta Venla Anttilasta vielä hänen lapsuudessaan, että hänellä on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD.
Koulussa hän oli haaveilevaa tyyppiä, mutta malttoi hyvin istua paikallaan. Hän oli aina tiennyt jonkin olevan vialla, mutta pärjännyt oireiden kanssa hyvin.
– Kaverit ovat heittäneet vitsiä, että ”olet niin ADHD” ja olen vaan naureskellut mukana, Anttila muistelee.
– Olen sinänsä aina tiennyt, mutta olen aina ajatellut, että minulla on vain joitain oireita: enhän ole sellainen poika, joka hyppii ympäri ämpäri eikä minulla ole ollut koulussa mitään käyttäytymisongelmia.
Lapsena ADHD on 3–5 kertaa yleisempää pojilla kuin tytöillä, mutta aikuisena ero tasoittuu.
ADHD:hen erikoistunut psykiatri Sami Leppämäki vahvistaa, että ”tarkkispoika” nähdään yhä tyypillisenä ADHD:n edustajana, mikä vaikuttaa eroon siinä, miten oireyhtymää diagnosoidaan lapsilla.
Moni nainen jää lapsena diagnosoimatta, kun taas poikien kohdalla keskustellaan jopa ylidiagnosoinnista.
Lue myös: Aikuisten ADHD-diagnoosien määrä kasvanut valtavasti – tutkimuksiin hakeutumisen syynä myös yhteiskunnan kasvavat vaatimukset
"En suoriutunut työstä ja hyppelin koko ajan asiasta toiseen"
Myös Anttila pärjäsi oireidensa kanssa niin kauan, kunnes hän aloitti työelämässä puolitoista vuotta sitten.
Mainostoimiston graafikkona työ oli hektistä ja työtehtäviin täytyi tarttua nopeasti. Usein, kun Anttila aloitti uuden työtehtävän, vanha jäi kesken.
– Olin melkein burniksessa, kun en suoriutunut työstä ja hyppelin koko ajan asiasta toiseen, Anttila kiteyttää.
– Sitten menin googleen ja googletin naisten ADHD. Löysin Neuropsykologisen mielenterveysyhdistyksen testin ja kun aloin tehdä sitä, olin, että oho, jokainen kohta koskeekin mua!
”Diagnoosista tuli oudolla tavalla normaali olo”
Leppämäki ja neuropsykologian dosentti Maarit Virta-Jämiä kertovat molemmat, että nykyinen tietoyhteiskunta on yksi syy sille, että aikuiset hakeutuvat ADHD-tutkimuksiin nykyään niin paljon aiempaa enemmän.
Kun vaatimukset keskittymiselle, uuden omaksumiselle ja pitkäjänteiselle työskentelyt ovat niin kovat, että työelämässä aloittaminen saa aiemmin elämässään pärjänneen ihmisen hakeutumaan tutkimuksiin, voisi esittää myös kysymyksen: onko vika sittenkin työelämässä.
Mikä on ADHD?
Lähteenä on käytetty Leppilän ja Virta-Jämiän haastatteluja ja Käypä hoito -suositusta. |
Anttila kertoo, että hänelle ADHD-diagnoosista on ollut paljon apua. Hän ei diagnoosin saamisen jälkeen enää soimaa itseään siitä, ettei aina suoriudu samalla tavalla kuin muut.
– Ennen diagnoosia ajattelin, että olen tosi tyhmä tai huono ja laiska. Mutta diagnoosin saamisen kautta sisäinen puheeni on muuttunut siihen, että olenkin itseasiassa tosi vahva: vaikka asiat ovat hankalia, teen ne silti, Anttila selittää.
– Diagnoosista tuli oudolla myös normaali olo: että ehkä en olekaan kuvitellut, vaan kaikki oireeni liittyvät johonkin oikeaan asiaan.
”On tullut paljon tukea ja superkoskettavia viestejä”
Aikuisten ADHD-diagnoosien lisääntymisestä huolimatta aiheeseen liittyy edelleen stigma. Kun Anttila kertoi asiasta ensimmäistä kertaa julkisesti myös tuhansille Instagram-seuraajilleen, hän kertoo pelänneensä muiden reaktiota.
– Itkin vain ja tuli sellainen tunteiden yliryöpsähdys.
– Mutta ihmiset ovat ottaneet sen niin hyvin ja minulle on tullut superkoskettavia viestejä, joissa ihmiset kiittävät ja kertovat hakeutuneensa tutkimuksiin, kun olen kertonut oireistani ja kokemuksistani nuorina naisena.
ADHD:staan avoimesti kertovana vaikuttajana Anttila saa paljon viestejä myös ihmisiltä, jotka epäilevät itsellään ADHD:ta.
Diagnosoinnin hän jättää kuitenkin muille.
– Se on tosi hankalaa, kun oireita esiintyy niin monilla, että missä se raja sitten menee ihan ADHD:seen – se on sitten ammattilaisten ja psykiatrien tutkittavissa.