Ostopalvelujen käyttö on lastensuojelussa kiihtynyt ja samalla alalle on muodostunut jopa lainvastaisia, epäeettisiä toimintamalleja. Asiasta kertovat MTV Uutisille aluehallintovirastot eri puolilta Suomea. Ilmiön myötä on syntynyt yrityksiä, joiden liikeidea on ollut myydä kunnille ja hyvinvointialueille sosiaalityöntekijöitä.
Järjestämislain myötä sosiaalityöntekijöiden ostaminen on lainvastaista.
Lain mukaan hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta:
1) palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä;
2) sosiaalihuoltolain yksilö- ja perhekohtaista sosiaalityötä eikä sosiaalipäivystystä.
Lain myötä tilanne on muuttunut niin, että enää ei suoraan osteta eikä myydä sosiaalityöntekijöitä hyvinvointialueelle, vaan nyt yritykset välittävät sosiaalityöntekijöitä virkoihin lyhytaikaisesti.
Tällöin sosiaalityöntekijä on muodollisesti virkasuhteessa hyvinvointialueeseen, mutta hyvinvointialue yleensä yrityksen kanssa tekemällään sopimuksella maksaa firmalle palkkion, joka voi olla sidottu sosiaalityöntekijän palkkaan ja virkasuhteen pituuteen.
Lue myös: Hyvinvointialueiden yhtiö MTV:lle: Lastensuojelussa on rakenteellista korruptiota – näin se näkyy
Viranomaiselle palkkaa sekä yksityiseltä että julkiselta
Aluehallintovirastoista kerrotaan, että pahimmillaan sen lisäksi, että sosiaalityöntekijä saa palkkaa virkatyöstä hyvinvointialueelta, hän saa palkkaa tai palkkiota myös välittäjäyritykseltä. Tai hänellä voi olla erilaisia etuja kuin muilla samaa työtä tekevillä viranhaltijoilla. Virastot kertovat esimerkkeinä oikeuden laskea työmatka-aikaa työajaksi ja oikeuden saada työnohjausta välittäjäyrityksestä.
17:00
Osa sosiaalityöntekijöitä välittävistä yrityksistä on myös myynyt muita lastensuojelupalveluita, jolloin nousee kysymys esteellisyydestä, jos sosiaalityöntekijä ostaa palveluita yritykseltä, johon on itse työsuhteessa.
Suoraan tällaista välittämistä ei ole missään laissa nimenomaisesti kielletty.
– On kuitenkin selvää, että tällainen toiminta on hyvin ongelmallista, jopa lainvastaista. Tämä koskee siis muitakin sosiaalityön osa-alueita kuin lastensuojelua, myös esimerkiksi aikuissosiaalityötä. Mutta tämä on noussut esiin lastensuojelussa, toteaa ylitarkastaja Päivi Ahvenus.
Valvontaviranomaiset ovat havainneet viranvälityksessä useita ongelmia. Tässä alla niitä on eritelty.
Määräaikaisuudet eivät ole aina lainmukaisia
Viranhaltijalaista ilmenevän pääsäännön mukaan viranhaltija rekrytoidaan julkista hakumenettelyä käyttäen ja hänet otetaan virkasuhteeseen toistaiseksi. Sopiminen sosiaalityöntekijän määräaikaisuudesta palvelunjärjestäjän eli hyvinvointialueen ja yrityksen välillä, ei ole lainmukainen peruste virkasuhteen määräaikaisuudelle. Sosiaalityöntekijän virkasuhteen määräaikaisuuden on aina perustuttava lakiin. Valvontaviranomaisten havaintojen mukaan näin ei ole aina ollut.
Hyvinvointialueen ja yrityksen tekemä sopimus ei siis ole peruste ottaa viranhaltijaa määräaikaiseen virkaan.
Yksityinen taho maksaa virkasuhteessa työskentelevälle palkkioita
Viranhaltijalain mukaisen yleisvelvoitteen mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että viranhaltijalle annetaan virkasuhteesta johtuvat etuudet ja oikeudet sellaisena kuin ne hänelle kuuluvat. Oikeuskäytännössä virkasuhteen olennaisena tunnusmerkkinä on pidetty sitä, että virkatoimesta palkan maksaa työnantaja.
Valvontaviranomaiset pitävät edellä mainitun yleisvelvoitteen näkökulmasta kyseenalaisena menettelynä, että yksityinen taho maksaa virkasuhteessa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle viranhoitoon kytkeytyvää palkkiota, muita korvauksia tai etuja. Hyvinvointialue ei voi sopimuksella ja ilman laissa olevaa perustetta siirtää kyseistä velvoitetta miltään osin ulkopuoliselle taholle.
Kyseenalaiset sidonnaisuudet vaarantavat puolueettomuuden
Valvontaviranomaiset toteavat, että sosiaalityöntekijällä on julkisen vallan käyttäjänä hallintolain mukaisten oikeusperiaatteiden ja esteettömyysvaatimusten mukaisesti korostettu velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon puolueettomuuden ja riippumattomuuden vaatimukset samoin kuin virkavastuu, joka sisältää vahingonkorvausoikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun.
Järjestely, jossa viranhaltija on samaan aikaan työhönsä liittyvässä oikeudellisessa suhteessa sekä julkiseen palvelunjärjestäjään että yksityiseen palveluntuottajaan, on omiaan heikentämään luottamusta viranhaltijaan ja viranomaiseen ja voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa lapsen etua arvioitaessa.
Virheelliset päätökset voivat lisääntyä
Kyse on yleensä varsin lyhytaikaisesta virkasuhteesta, mikä tarkoittaa käytännössä, että asiakassuhteessa ei ehdi muodostua luottamuksellista suhdetta lapseen tai asiakkaaseen yleensä. Varsinkin lastensuojelussa tällainen vaikuttaa välittömästi palvelun vaikuttavuuteen ja sosiaalityön tavoitteiden toteutumiseen. Lapsen ja huoltajan tai muiden läheisten ja sosiaalityöntekijän tulee olla mahdollisuus jatkuvaan ja luottamukselliseen vuorovaikutukseen.
– Riskit virheellisille päätöksille kasvavat, kun työntekijä ei tunne riittävästi asiakkaita ja työntekijät vaihtuvat. Tällöin ei toteudu sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukainen sosiaalihuolto. Sosiaalipalveluissa yleensä henkilöstön suuri vaihtuvuus on riski palvelun laadun, tiedonkulun, osaamisen arvioinnin ja perehdytyksen toteutumiselle, toteaa Ahvenus.
Valvontaviranomaisten näkemyksen mukaan lyhytaikaiset virkasuhteet eivät turvaa sosiaalityön jatkuvuutta ja ne heikentävät luottamuksellisen asiakassuhteen syntymistä.
– Lyhytaikaisesti työskentelevät sosiaalityöntekijät eivät tunne riittävästi lapsen ja perheen tilannetta. Tällöin velvollisuus tehdä lapsen edun mukaisia suunnitelmia ja päätöksiä ei voi toteutua. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus kuormittaa myös sidosryhmätyöskentelyä – koulussa oppilashuoltoa ja opettajia ja sairaalassa lastenpsykiatrisia tiimejä – ja lastensuojelutiimin työskentelyä, mikä voi heijastua kielteisesti asiakkuuksien hoitamiseen, Ahvenus jatkaa.
Viranomainen huomauttaa myös, että lyhyet virkasuhteet ja runsas vaihtuvuus on riski omavalvonnan toteuttamiselle.
Lähetä vinkki!
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.
Kaikkia keinoja ei ole hyödynnetty
Aikaisemmin kunnilla ja nykyisin hyvinvointialueilla on velvollisuus aktiivisesti hakea sosiaalityöntekijän virkasuhteeseen henkilöä, jolla sosiaalityöntekijän laillistus ja velvollisuus täyttää virat vakinaisesti. Valvontaviranomaisten käsityksen mukaan kunnat ja nykyisin hyvinvointialueet eivät ole aina riittävästi hyödyntäneet kaikkia käytettävissä olevia keinoja lastensuojelun sosiaalityön vakituisten virkojen täyttämiseksi.
– Hyvinvointialueiden tulee kehittää ja toteuttaa sellaisia toimenpiteitä ja keinoja, joilla voidaan varmistaa tarvittavien laillistettujen ja vakinaisten sosiaalityöntekijöiden saanti asiakasturvallisuuden turvaamiseksi.
Lastensuojelun sosiaalityö on tavoitteellista muutostyötä, jossa kajotaan syvälle lapsen ja perheen yksityisyyteen.
– Sosiaalityöntekijän tulee ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimus, muun muassa se, että lapsen etu on ensisijainen. Käyttäessään julkista valtaa sosiaalityöntekijä toimii virkavastuulla ja hänellä on päävastuu lapsen edun toteutumisesta, lastensuojeluasian valmistelusta, palvelujen suunnittelusta ja niiden toimeenpanosta.
Kanteluissa näkyvät ostopalvelusäästöt
Ostopalveluiden lisääntyminen johtuu lastensuojelupalveluiden tarpeen lisääntymisestä. Viranomaisille tulleissa kanteluissa on aivan viime aikoina tullut esiin, että hyvinvointialueet ovat vähentäneet ostopalveluita säästöjen toivossa.
Yksityiset yritykset pystyvät erikoistumaan esimerkiksi lastensuojelussa tietynlaiseen asiakasprofiiliin ja tyypillistä on, että isojen valtakunnallisten lastensuojeluyritysten laitoksiin sijoitetaan lapsia varsin kaukaakin ja ympäri Suomea.
Lastensuojelun laitospalvelut ovat pidemmällä ajanjaksolla keskittyneet. Suomessa on muutamia isoja firmoja, joilla on kymmeniä, jopa satoja lastensuojelulaitoksia ympäri maata.
Viime aikojen yksi trendi on se, että hyvinvointialueet pyrkivät vahvistamaan omia palveluitaan esimerkiksi lastensuojelun laitoshoidossa laitosyksiköitä perustamalla, avohuollossa kehittämällä erilaisia tukipalveluja sekä tiukentamalla ulkoisten ostojen kriteerejä.
Valvonta ei ole mennyt hukkaan, sillä osassa maata ongelmaa on saatu valvonnalla suitsittua, mutta osassa maata ongelmat ovat edelleen olemassa.