Lasten kasvattaminen on herkkä aihe, jossa neuvoja on parasta antaa vain pyydettäessä.
Vanhempia neuvotaan herkästi. Millaisissa tilanteissa vinkkejä on suotavaa antaa? Ystävän kanssa voi jutella aiheesta kuin aiheesta, mutta saako ystävälle tarjota lastenkasvatusneuvoja, jos itse on lapseton?
Lue myös: Vältä yleinen virhe aamulla lapsen kanssa: "Tätä olen suositellut monelle vanhemmalle"
Perheneuvoihin pätee sama ohje kuin neuvomiseen yleensäkin: oleellista on, missä sävyssä ohjeistuksia annetaan, ja haluaako neuvonnan kohde ottaa niitä vastaan.
– Ovatko kasvatusneuvot sellaisia, että ne auttavat tätä henkilöä? Kyllähän vanhemmat myös kysyvät neuvoja. Suomessa on semmoinen instituutiokin kuin neuvola, ja sitten vielä kasvatusneuvola, alueen johtava psykologi Lotta Heiskanen Terveystalosta korostaa.
Hän kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Lue myös: Äidin vakava masennus sai Alti Forthin pakenemaan tunteitaan ja uppoutumaan fantasiamaailmaan
Hienotunteisuutta peliin: "Vanhemmuus ja kasvatus ovat henkilökohtaisia aiheita"
Kasvatusneuvojen antamisessa kannattaa olla erityisen hienotunteinen.
– Vanhemmuus ja kasvatus ovat henkilökohtaisia aiheita, ja neuvominen voidaan kokea herkästi arvosteluksi, Heiskanen neuvoo.
Vanhemmilla voi olla kysymyksiä, mutta kaikilla ei ole tukiverkkoa tai lähipiiriä. Netissä apua hakevat saattavat saada kipakoita kommentteja tai suoranaista lyttäystä osakseen.
– Kyllähän vanhemmilla on tosi paljon kysymyksiä, ja suurin osa vanhemmista haluaa olla lapsilleen hyvä vanhempi. On ymmärrettävää, että vanhemmuus herättää kysymyksiä.
Lue myös: Varhaiskasvatuksen opettajat kertovat, mikä vanhempien käytöksessä ärsyttää eniten
"Välttäisin sellaista neuvojen tyrkyttämistä"
Vanhemman toimintaan tulee aina puuttua, jos lapsi on vaarassa. Esimerkiksi vaunujen tyyppi, kantovälineen malli tai se, nukkuuko vauva jo omassa sängyssään, kuitenkin ovat mieltymyskysymyksiä, jossa yhtä oikeaa tapaa ei ole, vaikka "nettiasiantuntijat" näin saattavat väittääkin.
Hedelmällisintä olisi käydä vuoropuhelua ja saada samalla vinkkejä siitä, miten muut ovat jonkin ongelman ratkaisseet.
– Välttäisin sellaista neuvojen tyrkyttämistä, tai neuvomista, joka on vanhemman toimintaan puuttumista tungettelevalla tavalla, kritisoimalla tai arvostelemalla, Heiskanen sanoo.
– Vanhemmuus on aihe, missä hirveän herkästi tullaan neuvomaan, jopa moittimaan ja kritisoimaan. Julkisestikin välillä kysytään, onko vanhemmuus "hukassa", mutta yhtä hyvin voisi kysyä, onko vanhemmuuden tuki hukassa.
Lue myös: Kätilöliitto: Suomi ei ole lapsiystävällinen maa
Anna neuvoja, kun niitä kysytään: "Vanhemmat eivät tarvitse kritisoimista"
Jos jokin ystävän vanhemmuudessa mietityttää, ystävällinen ja kunnioittava tapa tarjota tukea tepsinee parhaiten. Usein neuvoja on hyvä antaa vain silloin, kun niitä kysytään.
– Se tuki, mitä vanhemmat tarvitsevat, ei ole yläpuolelle asettuvaa neuvomista. Vanhemmat eivät tarvitse kritisoimista tai syyllistämistä. Se ei tue vanhemmuutta kuitenkaan.
Ohjeita antaessaan kannattaa välttää sitä, että vaikuttaisi tietävämmältä kuin ystävä.
– Lapsetkin ovat erilaisia, ja jokainen vanhempi tutustuu omaan lapseensa ja löytää tapansa toimia.
– Jos herää huoli lapsen hyvinvoinnista, voi suorempi lähestyminen olla tarpeen, mutta silloinkin on tärkeää olla myötätuntoinen ja kunnioittava.
Saako lapseton neuvoa?
Mutta saako ystävälle tarjota lastenkasvatusneuvoja, vaikka itse olisi lapseton?
Se, kuka saa neuvoa ja millaisella auktoriteetilla neuvoja annetaan, on Heiskasen mukaan oma, iso kysymyksensä.
– Joskushan voi olla niin, että ihminen on jonkin aiheen kokemusasiantuntija, mutta ikään kuin liian lähellä omaa tilannettaan. Silloin voi olla vaikea ymmärtää ja myötäelää muita, joilla on joltain osin sama tilanne.
– Toki oman kokemuksen kautta voi olla asiasta paljon syvää ymmärrystä ja tietoa, mutta ei se välttämättä mene niin. Eiväthän kaikki parisuhteessa olevatkaan tarjoa vain hyviä parisuhdeneuvoja.
Heiskanen lähtisi siitä, että hyödyllisiä neuvoja ja tukea saa tarjota myös lapseton.
– Vaikka ei ole itsellä lapsia, niin suurin osa meistä on kuitenkin jonkun kasvattamia. Ihmisellä on siis kokemus omasta lapsena olemisestaan. Ihmisellä voi olla paljon annettavaa, näkökulmia ja tietoa myös sellaiseen asiaan, jota ei ole itse kokenut.
Lue myös:
"Eivät tässä yhteiskunnassa pienet lapset ja perheet ole etusijalla" – Anna yllättyi, kuinka yksin vanhemmat Suomessa jätetään
Saako lapsen viedä hoitoon, vaikka itse lomailee? Tätä mieltä ovat asiantuntijat
Näin isät yhdistävät työn ja perhe-elämän: "En koe, että olisin mistään joutunut luopumaan"
Katso myös: Vauva-arki uuvuttaa vanhempia – apua ei saa edes pyydettäessä
9:53