Alti Forth otti vastuun perheestä jo 10-vuotiaana – näin hän piti itsensä pinnalla äidin masennuttua

Äidin vakava masennus sai Alti Forthin pakenemaan tunteitaan ja uppoutumaan fantasiamaailmaan. Forth pelkäsi lapsena poistua kotoa ja jättää äitiä yksin. Perheen raha-asioista Forth otti vastuun 10-vuotiaana.

Vanhemman mielenterveysongelma vaikuttaa lukuisten lasten ja nuorten elämään. 

Mielenterveysomaisten keskusliiton Finfamin mukaan arviolta joka neljäs alaikäisistä lapsista ja nuorista elää Suomessa perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia.

Alti Forth on ollut yksi heistä. 

Hän on elänyt lähes koko elämänsä ajan mielenterveysomaisena.

Forthin isä kuoli syöpään Forthin ollessa vasta 3-vuotias, minkä seurauksena hänen äidistään tuli kolmen lapsen yksinhuoltaja. Pian sen jälkeen Forthin äidillä diagnosoitiin vakava masennus.

Forth on joutunut kantamaan pienestä pitäen huolta ja murhetta äidistään. Siitä lähtien, kun Forth oppi lukemaan, hän rupesi pakenemaan tunteitaan fantasiakirjoihin.

– Opin lapsena, ettei minulla ollut oikeutta omiin tunteisiin. Äiti ylläpiti kotona sellaista kylmää ilmapiiriä. Jos me itkimme, hän oli sitä mieltä, ettemme tiedä, mitä kipu ja tuska oikeasti ovat, Forth kertoo.

– Fantasiamaailmoissa kuitenkin koin, että minulla oli lupa kokea tunteita hahmojen kautta.

Piti huolen perheen raha-asioista

Forthin sisarukset viihtyivät paljon poissa kotoa, joten Forth oli usein kaksin äitinsä kanssa. 

Vaikka Forth oli perheen lapsista nuorin, hän otti vastuun muun muassa perheen raha-asioista ollessaan itse vielä 10-vuotias.

Äiti ei käynyt Forthin lapsuudessa töissä, ja perhe eli todella niukasti. Forth piti huolen siitä, että rahat riittävät ruokaan ja maksut tulevat maksetuksi.

Forth muistaa, että äiti kertoi lapsilleen myös itsetuhoisista ajatuksistaan. Siihen arkeen Forth kasvoi.

– Muistan äidin sanoneen, että mikäli meitä ei olisi, hän hyppäisi naru kaulassa parvekkeelta alas. Pelkäsin aina poistua kotoa ja ajattelin, että vähintään yhden lapsen olisi hyvä olla siellä.

"Kunpa olisi neuvolassa huomattu

Forth havahtui arkensa poikkeuksellisuuteen vasta myöhemmällä iällä. 

Omat tunteensa 37-vuotias Forth oppi kohtamaan vasta parikymppisenä, jolloin hän hakeutui itse terapiaan. 

Terapiassa myös hänellä itsellään todettiin masennus. 

Terapiassa Forth rupesi ymmärtämään, millaista oma lapsuus on ollut ja miten se on vaikuttanut omiin vuorovaikutustaitoihin ja ihmissuhteisiin.

Forth ajattelee, että yhteiskunnan tulisi jo hyvin varhaisessa vaiheessa tunnistaa perheet, joissa kamppaillaan päihde- tai mielenterveysongelmien kanssa, ja pyrkiä varmistamaan, että vähintään lapsille vietäisiin apua ja tukea, vaikka vanhemmat siitä kieltäytyisivätkin.

– Olen itse paljon miettinyt, että voi kunpa jo neuvolassa olisi osattu tarttua siihen, millainen meidän äiti on ja ymmärretty, miten sellainen vanhemmuus vaikuttaa lapseen.

Myös itse vertaisohjaajana

Noin kymmenen vuotta sitten Forth löysi Mielenterveysomaisten keskusliiton Finfamin toiminnan ja vertaistukiryhmät.

– Siinä vaiheessa elämä tuntui niin helvetin absurdilta, että ajattelin, ettei tässä maailmassa ole ketään muuta, joka kokee tällaista.

Forth päätyi nuorten aikuisten suljettuun vertaistukiryhmään.

– Se hetki, kun ensimmäisen kerran tajusin, että en ihan oikeasti ole yksin vaan tässä on kasa muitakin nuoria, jotka tajuavat, mistä minä puhun. Sen tajuaminen helpotti kyllä valtavasti.

Finfamin ympäri Suomea toimivissa jäsenyhdistyksissä sote-alan ammattilaiset sekä koulutetut vertaisohjaajat tarjoavat tukea kaiken ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville mielenterveysomaisille.

Katso myös Huomenta Suomen keskustelu: Uutta tietoa masennuslääkkeiden vaikutustavoista

Lue myös:

    Uusimmat