Maaretilta löytyi vuonna 2019 aggressiivinen syöpä. Vuosi sairauden kanssa on ollut raskas. – Syöpädiagnoosinkin jälkeen voi opiskella uutta ammattia, haaveilla joulusta ja patikointiretkestä Lappiin ihan samalla tavalla, Maaret muistuttaa.
Etelä-Suomessa asuva nelikymppinen Maaret jätti kahdesti käymättä kohdunkaulan syövän joukkoseulonnoissa. Kun hän viimein raivasi aikaa tutkimukselle, paljastui, että hänellä on aggressiivinen syöpä. Maaret kertoi tarinansa MTV Uutisille syksyllä 2019.
"Vielä on olemassa hoitokeinoja"
Sokkidiagnoosista on nyt kulunut noin vuosi. Lopulta syövän etäpesäkkeitä löytyi maksasta, keuhkoista ja virtsarakosta, ja Maaret on leikattu jo kuudesti. Myös sytostaattihoito on kulkenut arjessa rinnalla.
– Leikkaukset ovat onnistuneet hyvin, vaikka keuhkoissa ja maksassa on edelleen etäpesäke. Syöpä on ärhäkkää laatua ja näkyy leviävän aika helposti, Maaret kertoo MTV Uutisille puhelimessa.
Vuosi on ollut raskas. Toivoa kuitenkin on.
– Siinä mielessä ennuste on hyvä, että hoitovaste on hyvä, eli hoidot tehoavat. Vielä on olemassa hoitokeinoja, ja hoidot jatkuvat, Maaret sanoo.
"Kun on hyviä päiviä, pyrin tekemään normaaleja asioita"
Maaretin arki on sairastumisen myötä kulkenut kolmen viikon jaksoissa: ensin sytostaattihoito, sitten pahoinvointi, kivut ja sänkypotilaana oleminen.
– Näiden jälkeen alkaa vähän toipua ja pystyy jotakin pientä puuhailemaan. Sitten tuleekin uusi hoitokerta, tai leikkaus, Maaret kuvailee.
– Kun on hyviä päiviä, pyrin tekemään normaaleja asioita: käyn kävelyllä, teen ruokaa, pesen pyykkiä. Valtava väsymys on koko ajan läsnä ja väsyn todella helposti, ja iso osa päivästä menee lepäilyyn. Kipuja on, ja ne rajoittavat liikkumista ja pystyssä olemista.
Kuva Maaretin kotialbumista
Maaret on alusta asti pyrkinyt siihen, että perheen lapset voisivat elää mahdollisimman tavallista arkea. Kotona aterioidaan, jutellaan, illaksi mennään omiin harrastuksiin.
– Vaikka äiti sairastaa, sairaus ei määritä perheen elämää, vaan sairaus vain kulkee tässä mukana. Lapsilla on mahdollisimman normaali ja turvallinen elämä ja arki, Maaret sanoo.
"Elämä ei ole sitä suurta juhlaa eikä sitten, kun -elämää"
Sairaus muutti paitsi arjen, myös Maaretin ajatusmaailman. Suorittamisen ja tekemisen pakko on vuoden aikana kadonnut.
– Nautin nykyään hirveästi ihan pienistä asioista: aamun ensimmäisestä kahvi- tai teekupillisesta, siitä, kun makaan sängyllä pojan kanssa höpöttelemässä tai luen naistenlehteä, Maaret kuvaa.
Hän kokee, että sana "onnellisuus" merkitsee nykyisin jotakin erilaista kuin ennen. Enää onneen ei tarvita kaikkea, isosti ja paljon.
– Viestini muille on ehkä se, että pysähdy nauttimaan arjen pienistä iloista. Elämä ei ole sitä suurta juhlaa, isomman ja paremman odotusta eikä sitten, kun -elämää. Elämä on tässä ja nyt. Sitä kannattaa jokaisen pysähtyä ajattelemaan.
"Kuluneena vuonna olen selvinnyt leikkauksista, sytostaateista ja sädehoidoista. Olen selättänyt pahoinvoinnit ja kivut, jaksanut kolmen viikon hoitosyklit. Parantanut pistoshaavat, palannut sairaalasta kotiin ja viettänyt aikaa läheisteni kanssa.
Olen ollut äiti, puoliso ja ystävä, niissä puitteissa mitä olen pystynyt. Olen luonut toivoa, uskoa ja luottamusta tyhjästä, oppinut rakastamaan, nauttimaan ja tuntemaan eri lailla.
Tällä viikolla sytytän siis yhden kynttilän. En juhliakseni syöpää, vain muistutuksena siitä, että viimeiset 365 päivää olen jokaisesta päivästä selvinnyt voittajana. Hengitän, ja olen elossa. Se, jos mikä, on juhlimisen arvoista."
– Näin Maaret kirjoitti vuodestaan Facebookissa
Sairastumisen jälkeen arvostus omaa perhettä ja läheisiä kohtaan on lisääntynyt.
– Olen todella onnellisessa asemassa, kun minulla on ihana perhe, suku ja todella hyvä ystäviä, jotka ovat seisseet rinnallani matkallani. Myös hoitohenkilökunta on ollut aivan ihanaa, Maaret kiittelee.
– Pyrin joka päivä jollain tavalla osoittamaan arvostustani ja rakkauttani. Meillä kotona esimerkiksi annetaan aina lähtösuukko ja sanotaan heippa, eikä mennä riidoissa nukkumaan.
Edessä alanvaihto ja uusi ammatti
Kevään 2020 koronapandemia ei Maaretin hoitoihin vaikuttanut. Lapset jäivät etäopetukeen eivätkä palanneet koko keväänä kouluun. Virusta välteltiin, eikä kotona käynyt vieraita. Samanlaista tosin oli ollut jo aiemminkin.
– Käytännössä arkemme ei sinänsä hirveästi muuttunut, koska olimme jo eläneet sellaista elämää, jossa varotaan pöpöjä ja sairastumisia. Arkeen korona ei siis niin mittavasti vaikuttanut kuin ehkä olisi voinut kuvitella.
Syksy tuo tullessaan uusia tuulia, sillä Maaret on vaihtamassa alaa. Hän haki puoli vuotta ennen sairastumistaan ammattikorkeakouluun. Opiskelupaikka myönnettiin kuukautta ennen syöpädiagnoosia.
– En pystynyt silloin opintoja aloittamaan, mutta yritän nyt saada niitä pikkuhiljaa käyntiin sairauden ja hoitojen lomassa. Odotan innolla opiskelua, uuden oppimista ja kokemista, Maaret sanoo.
Hän haluaa muistuttaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä ottaa uutta suuntaa elämälleen.
Kuva Maaretin kotialbumista.
– Niin sanotusti vanhemmallakin iällä voi löytää alan, johon on intohimo, ja jota on halu oppia. Sairauden myötä on tullut yhä vahvempi tunne siitä, että haluan opiskella ihmisläheistä alaa, jolla pääsen auttamaan muita. Tulevaisuudessa toivottavasti voin työskennellä ihmisten parissa ammatissa, jossa voin tehdä osaltani hyvää.
"Syöpädiagnoosinkin jälkeen voi opiskella ja haaveilla joulusta"
Muutoin Maaret odottaa tulevalta pieniä asioita. Sitä, että saa elää aivan tavallista arkea pienine asioineen. Sairastuminen ei tarkoita, että elämä päättyisi, tai että unelmista täytyisi luopua.
– Odotan onnellista ja tasapainoista elämää. Syöpädiagnoosinkin jälkeen voi opiskella uutta ammattia, haaveilla joulusta ja patikointiretkestä Lappiin ihan samalla tavalla, oman jaksamisen ja voinnin mukaan mennen. Samat haaveet ja unelmat pystyy kyllä kantamaan mukanaan.