Maaret jätti kahdesti käymättä kohdunkaulan syövän joukkoseulonnoissa. Kun hän viimein raivasi aikaa tutkimukselle, paljastui, että hänellä on aggressiivinen syöpä.
Etelä-Suomessa asuva Maaret, 40, sai ensimmäisen kerran pienen valkoisen kirjeen kymmenen vuotta sitten. Kirjeessä oli kutsu kohdunkaulan syövän joukkoseulontoihin, joihin kutsutaan Suomessa kaikki 30–60-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Kolmekymppinen Maaret luki kirjettä ja tunsi tutkimuksiin menemisen ikäväksi velvollisuudeksi.
Velvollisuus kyllä, mutta. Olisi pitänyt soittaa ja varata aika. Raivata kalenterista aikaa tutkimukselle, jonka mielellään jättäisi välistä. Ja niin Maaret lopulta tekikin – sekä 30- että 35-vuotiaana.
Tänä vuonna Maaret sai jälleen valkoisen kirjeen, jossa hänet kutsuttiin kohdunkaulan syövän joukkoseulontoihin kolmannen kerran. Maaretin ensimmäinen ajatus oli, ettei hän kyllä mene tutkimuksiin. Hänhän oli synnyttänyt kaksi lasta ja kävi säännöllisesti gynekologilla. Kaiken piti olla hyvin.
Kirje ehti jo unohtua, kunnes Maaret sai muistutuskutsun. Sitä lukiessaan pieni ääni Maaretin päässä kehotti häntä käymään seulonnoissa.
Nyt Maaret kiittää tuota pientä ääntä. Se saattoi pelastaa hänen henkensä.
Diagnoosi: Aggressiivinen kohdunkaulan syöpä
Väsymys ja voimattomuus olivat Maaretin kohdalla ainoita kohdunkaulan syövän oireita. Kuva: Maaretin kotialbumi.
Muutama viikko joukkoseulontaan osallistumisen jälkeen Maaret sai puhelun. Linjan toisessa päässä lääkäri kertoi, että nyt tarvittaisiin lisätutkimuksia. Huoli heräsi Maaretin rinnassa, mutta hän painoi sen taka-alalle. Huolestumiselle ei ollut tilaa.
Orastava huoli muuttui epäuskoksi, kun Maaret muutaman viikon kuluttua jatkotutkimuksista istui lääkärin vastaanotolla. Aggressiivinen kohdunkaulan syöpä. Eihän nuorella ja terveellä Maaretilla sellaista voinut olla.
– Tilanne oli ihan kuin seuraisi sivustakatsojana omaa elämää, Maaret muistelee.
Lääkäri kertoi, miten syöpää lähdettäisiin hoitamaan. Samanaikaisesti Maaret mietti kauppalistoja ja pyyhkimättä jääneitä pölyjä. Teini-ikäisiä lapsiaan, jotka odottaisivat kotona saavansa ruokaa ja huolenpitoa.
Kun Maaret astui ulos sairaalasta loppukesän vesisateeseen, hän ei tiennyt, mitä hän pitäisi ajatella.
– Ei kukaan kertonut koskaan, miten tällaiseen reagoidaan. Miten suhtaudun tähän asiaan.
Maaret päätti suhtautua positiivisesti ja toiveikkaasti.
Lue myös: Kohdunkaulan syöpä vaanii nuoria naisia – isoimmalta riskitekijältä ei välty juuri kukaan
Taudin oireettomuus hämää
Maaret oli aiemmin kuullut kohdunkaulan syövästä. Hän tiesi, että sairautta voi ehkäistä HPV-rokotteella. Sellaisen hänen tyttärensäkin oli saanut. Maaret tiesi, että sukupuolitaudit altistavat kohdunkaulan syövälle. Ja että kohdunkaulan syöpää seulotaan Suomessa.
Silti tuntui, että rintasyövästä puhuttiin paljon enemmän. Järjestetään konsertteja ja kampanjaa. Gynekologiset syövät ovat jääneet taka-alalle, vaikka niidenkin tutkimiseen on kerätty varoja Roosa nauha -keräyksellä.
Suomessa todetaan vuosittain noin 160 kohdunkaulan syöpää. Tauti on yleisin vielä hedelmällisessä iässä olevilla 30–44-vuotiailla naisilla. Salakavalan taudista tekee sen oireettomuus alkuvaiheessa. Jos oireita on, ne ovat yleensä erilaisia vuotohäiriöitä, kuten verenvuotoa muulloin kuin kuukautisten aikaan, yhdynnän jälkeistä verenvuotoa tai veristä, rusehtavaa tai pahanhajuista valkovuotoa.
Maaretin ainoa oire oli väsymys ja voimattomuus. Nämä yleisoireet voivat viitata moneen muuhunkin asiaan kuin syöpään.
– Ajattelin, että se johtuu stressistä tai että nukuin vähän huonosti, Maaret sanoo.
– En osannut epäillä mitään. Senkin takia tieto syövästä tuntui uskomattomalta.
"Jokainen hoitokerta on etappi matkalla parantumiseen"
Muutaman viikon kuluttua diagnoosista Maaret pääsi leikkaukseen. Sen jälkeen alkoivat sytostaattihoidot. Syöpähoidot aiheuttavat kipua, pahoinvointia ja väsymystä. Maaret on kuitenkin kiitollinen, että hän saa vakavaan sairauteensa hyvää ja ilmaista hoitoa.
– Jokainen hoitokerta on etappi matkalla parantumiseen.
Ystävät ja perhe ovat tukeneet Maaretia hoidoissa ja kannustaneet jaksamaan vaikeinakin hetkinä. Lapset auttavat arkisissa askareissa: tekevät ruokaa, siivoavat ja pyykkäävät. Maaret on puhunut lapsilleen avoimesti sairaudestaan.
– He ovat yrittäneet olla hirveän urheita. He ovat todella hienosti ottaneet tämän ja pyrkineet mun kanssa jatkamaan normaalia elämää, Maaret kiittelee.
Mutta kyllä Maaret huomaa sairauden vaikuttavan hänen koko perheeseensä. Joskus lapset pysyttelevät visusti omassa huoneessaan tai pojalla on itku kurkussa, eikä hän halua puhua.
– Kyllä se oma sydän särkyy joka kerta, kun huomaa näitä pieniä asioita, Maaret sanoo.
Maaretin pahin pelko on, että hänen lapsensa joutuvat elämään ilman äitiä. Edes pelko omasta kuolemasta ja elämän jäämisestä kesken ei ylitä huolta lasten jaksamisesta.
Lue myös: Miten kertoa lapselle vakavasta sairaudesta? Huomioi nämä tärkeät seikat ennen keskustelua
Aktiivinen elämä muuttui sairastamiseksi
Aiemmin aktiivisesti eläneen Maaretin elämä on muuttunut kotona olemiseksi ja sairastamiseksi. Suorittavien harrastusten sijaan Maaret haluaa tehdä hyvää oloa tuovia asioita, jotka antavat positiivista energiaa ja auttavat jaksamaan.
Juoksulenkille ryntäämisen sijasta tärkeämmältä tuntuu makoilla lasten kanssa katsomassa televisiota samalla höpötellen. Shoppailureissut ovat muuttuneet kaupan maustehyllyjen tutkimiseksi ja kuntosalitreeni tähtitaivaan tarkastelemiseksi.
– Tavallaan kaikki se, mitä ennen piti tavoittelemisen arvoisena, kuten ura, raha ja kaikki tämmöinen pinnallisempi, on täysin menettänyt merkityksensä. Olen huomannut, että millään muulla ei ole väliä kuin perheellä ja rakkaudella, Maaret sanoo.
Vaikka syöpähoidot ovat vieneet Maaretin hiukset ja turvottaneet hänen kehoaan, hän tietää, että ne ovat vain pikkuasioita. Maaret haluaa kannustaa syöpään sairastuneita sisariaan rohkeuteen ja muistamaan oman kauneutensa.
Syöpä on levinnyt maksaan
Maaret kannustaa syöpään sairastuneita muistamaan oman kauneutensa ja olemaan rohkeita. Kuva: Maaretin kotialbumi.
Noin kuukausi sitten Maaret sai jälleen huonoja uutisia. Syöpä oli levinnyt maksaan. Etäpesäkkeestä kuuleminen herätti tutun epäuskoisen ja epätodellisen olon. Ei Maaret itseään niin sairaaksi ollut tuntenut.
– Kyllä sen (syövän leviämisen) käsittely oli kovempi paikka kuin syöpädiagnoosin käsittely, Maaret kertoo.
Sytostaattihoitoja jatketaan ja etäpesäkettä seurataan. Lääkärit puntaroivat vaihtoehtoja levinneen syövän hoitamiseksi. Sillä aikaa Maaret odottaa ja elää sytostaattihoidosta toiseen. Nauttii niistä hetkistä, kun olo ei ole täysin voimaton ja kipeä.
Sinnikkääksi itseään kuvaileva Maaret yrittää pakottaa itseään ajattelemaan positiivisesti ja uskomaan parempaan huomiseen. Maaret kiittää saamaansa ystävällistä, nopeaa, tarkkaa ja perinpohjaista hoitoa. Ne auttavat pitämään yllä uskoa tulevaan ja myönteistä elämänasennetta.
– Kyllä mä suunnittelen tulevaisuutta joka päivä.
"Yksi valkoinen kirje saattaa pelastaa hengen"
Maaret haluaa tarinallaan kehottaa kaikkia naisia osallistumaan kohdunkaulan syövän joukkoseulontoihin. Tutkimus on helppo, nopea ja olosuhteisiin nähden mukava. Ajan varaaminen ja tilan raivaaminen kalenterista ovat pieni hinta siitä, että syövän havaitsee ajoissa.
– Se yksi valkoinen kirje saattaa pelastaa hengen. Jos ei tee sitä itsensä vuoksi, niin ainakin läheistensä vuoksi.
Harva ajattelee sairastuvansa nuorena syöpään, mutta joku sairastuu aina. Koskaan ei tiedä, osuuko huono onni omalle tai ystävän kohdalle.
– Nämä ovat elämällä mitattavia asioista. Pelissä on pahimmassa tapauksessa oma tai läheisen henki.