Päädyimme miettimään illallispöydässä millaisia ravintoloita Suomesta puuttuu. Sellaisia, joihin haluaisi mennä itse ja joissa tuntuisi olevan taloudellistakin järkeä. Emme harkitse sekuntiakaan ryhtyvämme itse ravintoloitsijoiksi, mutta konseptien miettiminen on hauskaa puuhaa viinilasillisen äärellä.
Tällä kertaa idea tuntui niin hyvältä, että haluan/kehtaan jakaa sen täälläkin. Kun kerran emme aio sitä itse toteuttaa, on idean jakaminen ainoa oljenkorsi tarjota sille mahdollisuus nähdä päivänvaloa. 
Raflaidean pohjana on leipä. Leipä yhdistää melkein koko kulinaarista maailmaa, vaikka erilaisena esiintyykin. Suomesta puuttuu hyvä leipäbaari. Kahviloissa tarjotaan täytteiltään äärimmäisen tylsiä ja kliseisiä patonkeja ja sämpylöitä ilman että kosketaan kepilläkään erilaisiin makumaailmoihin. Leivät on tehty siten kuinka tavallinen tallaaja ne aamuisin muutenkin kokoaa. Missä on luovuus? Missä on keittiötaito? Missä on idea?
Tajusin tilanteen jo 2007 Lontoossa, kun poikkesimme nostamassa verensokeria Cityn pankkimaailman pilvenpiirtäjien kivijalassa toimivassa kahvilassa. Tarjolla oli tusinan verran erilaisia täytettyjä patonkeja ja jokaisessa niistä kunnon idea. Kunkin täytekombon makua joutui ajatuksella miettimään. En muista yhtään esimerkkiä, mutta niistä huokui suunnittelu, kokin näkemys.
Asia palasi mieleen toissa kesänä Avignonissa. Ulkoiselta olemukseltaankin valloittavan Ginette et Marcel -bistron menu pohjautui rapeakuorisen maalaisleivän viipaleisiin, joihin oli tarjolla kymmeniä erilaisia täytteitä (yläkuva). Supersimppeliä, mutta kun keskiössä on laatu ja monivivahteiset makuparit, tekee mieli tilata vielä yksi siivu viinilasillisen tai pastisveden kera kokeiluun.
Näihin kokemuksiin pohjaten mietimme, millainen olisi täydellinen leipäbaari. Rungoksi klassikot. Croque Monsieur ja Madam ovat helppoja valmistaa ja toimivat aina. Huutavat kylkeen ranskalaista viiniä. Italialaiseen makuun puolestaan parin kolmen siivun setti crostineja toscanalaisella alas huuhdeltuna. 
Oluelle täsmäkumppaniksi lohinen smörrebröd. Skumpalle Toast Skagen. Eksoottisempaa makua Bánh mì -patongista. Lisäksi tarjolla olisi viikon vaihtuva leipä tai pari, jossa makumaailmat komppaavat täydellisesti yhteen tai lähtevät mielikuvituksessaan aivan lapasesta. Jälkkäriksi köyhiä ritareita ja innovatiivisia hilloviritelmiä juuston kera leivän päälle. 
Näillä palikoilla on saatu aikaan rento, edullinen ja matalan kynnyksen bistro, jonne voi mennä nauttimaan ihan vain lasillisen, mutta paikan päällä ei voisi välttyä kiusaukselta ottaa hiukopalaa kylkeen. Simppeli menu simppeleillä ruoilla, joista jokainen löytää taatusti suosikkinsa. Ristittäköön työnimeksi Siivu.
Miltäs kuulostaa? Menisitkö testaamaan? Vai perustamaan? :)
PS. Tsekkaa leipäreseptit: ruhtinaallinen ranskalainen lounasleipä ja paistettu italialaishenkinen sandwich.
