SDP:n kohdalla politiikan hullut viikot päättyivät isoon ministerikierrätykseen eilen.
Sanna Marinista tulee Suomen nuorin pääministeri. Eiliset salamavalot ja onnittelut vaihtuvat karuun arkeen kuitenkin heti, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki. On koottava omat joukot, on vakuutettava hallituskumppanit sekä ratkaistava muutama iso poliittinen ongelma.
SDP:n pääministerikisasta tuli juuri niin tiukka ja tasainen, mitä MTV Uutisten lauantain kysely puoluevaltuutetuille ennusti. Sanna Marin voitti Antti Lindtmanin niukasti äänin 32 – 29.
Marinin puhe puoluevaltuutetuille oli kiinnostava. Hän luetteli ominaisuuksia ja taitoja, joita tulevalta pääministeriltä vaaditaan. Kääntäen voisi siis sanoa, että hän otti pesäeroa edeltäjäänsä Antti Rinteeseen asioissa, joita ei enää kaivata. Näin siis kolmikymppinen, uuden sukupolven poliitikko:
On osattava neuvotella, ei juonimista ja peliä, ministerien on annettava johtaa, pitää valita taistelunsa, koska kuiskaus kuuluu huutoa paremmin. Marin sanoi olevansa myös lojaali ja kuunteleva pääministeri, joka seisoo omilla jaloillaan, eikä ole kenenkään ohjailtavissa.
Ja sitä itsenäisyyttä nyt seuraavat kaikki sekä hallituksessa, julkisuudessa että myös SDP:n sisällä.
Antti Rinne jatkaa puheenjohtajana puoluekokoukseen asti. Sen jälkeen Marin valitaan myös puheenjohtajaksi kotikaupungissaan Tampereella. Kesäkuussa hallitus- ja puoluevalta siirtyy siis samoihin käsiin.
Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika nykypolitiikassa
Rinteen kohdalla SDP päätyi tyylikkääseen, mutta myös ovelaan ratkaisuun. Entinen pätkäpääministeri saa arvostetun varapuhemiehen paikan. Varsinaisena puhemiehenä on toinen entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.). Viime vaalikausien puhemiehet ovat olleet aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita, mutta tapoihin on kuulunut, etteivät he puutu isommin kourin päivänpoliittisiin kysymyksiin.
Mutta puoli vuotta on pitkä aika nykypolitiikassa ja kuten kulunut sanonta kuuluu nähtäväksi jää, miten Antti Rinne päästää vallasta irti ja antaa uuden pääministerin tehdä omannäköistään politiikkaa maan johdossa.
Politiikan Lasarus-ilmiö
SDP:n ministerirallin suurin yllätys oli Sirpa Paateron pikapaluu ministeriksi. En muista vastaavaa.
Paatero kompastui Postin omistajapolitiikan hoitoon työtaistelun temmellyksessä. Paatero sai mennä ja tästä on aikaa vasta reilu viikko.
Yhden sortin politiikan Lasarus-ilmiö siis!
Ratkaisu näyttää siltä, että omien mielestä Paatero oli Posti-jupakan sijaiskärsijä, joka uhrattiin. Marinin mukaan Paatero ei kuitenkaan missään vaiheessa menettänyt SDP:n eduskuntaryhmän, puoluejohdon eikä puolueen luottamusta. Kiinnostava lausunto: kenen syy siis Paateron ajolähtö oli, keskustanko?
Paatero palaa siis takaisin entisiin hommiinsa eli kuntaministeriksi, mutta salkusta katoaa vain hankala omistajaohjausministerin tehtävä.
Paatero on edelleen sairauslomalla. Kokouspaikalle hän kuitenkin tuli.
– Katsotaan nyt, millaisella työrytmillä jatketaan, hän sanoi valintansa jälkeen.
Äänestäjät voivat tätä pikapaluuta ihmetellä. Tämä ei luo kuvaa vastuunkannosta tai lisää luottamusta poliittiseen järjestelmään. Outo ratkaisu, kääntelipä asiaa miten päin vain.
Hallituksen taloustavoitteiden kannalta elintärkeä työministerin salkku siirtyy nykyiselle varapuhemiehelle Tuula Haataiselle Timo Harakalta. Entinen toimittaja ryhtyy luotsaamaan liikenne- ja viestintäasioita.
Tytti Tuppurainen omistajanohjaukseen
EU-puheenjohtajuuskiireiden jälkeen eurooppaministeri Tytti Tuppuraiselle lankeavat hoidettavaksi myös omistajaohjausministerin tehtävät. Postin tilanteen selkeyttäminen, Veikkaus, valtio-omaisuuden oikea-aikaiset myynnit kertaluontoisten investointien kattamiseksi sekä koko valtion omistajaroolin selkeyttäminen. Siinä muutama haaste, joihin Tuppurainen saa tarttua.
Tiistaisen eduskunnan valinnan jälkeen uutta pääministeriä odottavat kärjistynyt työmarkkinatilanne eli vienti- ja teknologia-alan lakko ja ulkoministeriön sisäinen kuohunta. Samalla kiihtyy myös keskustelu ulkoministeri Pekka Haaviston asemasta liittyen al-Holin leirin suomalaisten lasten ja äitien palautusten valmisteluun.
Paljon on myös tekemistä, että maassa on aidosti toimintakykyinen hallitus viime viikkojen hallituskriisin jäljiltä. Puoli vuotta hallituksen ministerit ovat myös hokeneet, että hallitusohjelma on vähintäänkin maailman, ellei koko universumin edistyksellisin. Ja tätä on toisteltu yhtä suurella innolla kuin luottamusta hallituskriisin aikana. Puoli vuotta on kulunut, ja pikku hiljaa pitäisi alkaa näkyä myös tulosta.
SDP:n kannatus on ollut syöksykierteessä eduskuntavaalien jälkeen. Uusi alku ja uudet kasvot. Marinin odotetaan myös nostavan perinteikkään puolueen kannatuskuopasta.
Suomessa hallitusta vetää nyt viisi naista. Tämä aiheuttanee verensyöksyn joillekin, mutta on hyvä muistaa, että harmaiden pukumiesten rivejä ei ole äimistelty. Se oli politiikan normaali silloin, tämä on tilanne nyt. Osaavia poliitikkoja kaikki viisi.
Samalla kolmikymppiset ovat rynnistäneet politiikan eturiviin näyttävästi. Hyvä niin.
Mutta ikä tai sukupuoli ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää tai erilaista vallankäyttäjää, vain tulokset lasketaan. Siinä suhteessa politiikka on raaka laji.