Lehmä ja kana oppivat ratkaisemaan vaativia tehtäviä. Ahvenparvissa on hierarkia ja ne aistivat kipua. Eläin on lain silmissä edelleen omaisuutta eikä tunteva yksilö, vaikka tiede on ottanut valtavia harppauksia eläinten älykkyyden, tunteiden ja kivun aistimisen saralla.
Eläimet kiintyvät jälkeläisiinsä, lauman jäseniin ja ihmisiin. Ne tunnustettiin tunteviksi olioiksi vuonna 2007 EU:n Lissabonin sopimuksessa. Niiden oikeudet ja suojelu etenevät kuitenkin lainsäädännön tasolla hitaasti.
Keskustelua sävyttävät voimakkaat mielipiteet ja asenteet sekä vastapuolet, joiden intressit ovat kaukana toisistaan. Esimerkiksi eläinten kokemaa kipua vähätellään, vaikka tutkimus ja tiede sanovat toista.
– Kipua vähätellään erityisesti kaloista puhuttaessa usein tilanteissa, joissa tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheuttaminen voitaisiin välttää. Esimerkiksi pilkittäessä saaliskalaoilta voi ottaa tajun heti pois ja laskea veret ettei eläin kärsi, Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen toteaa.
Merkittävä osa tutkimustiedosta puoltaa kalojen kykyä tuntea kipua. Kivuntunnon mahdollisuutta ei pitäisi jättää huomioimatta.
Eläinten hyvinvointikeskus on eläinten hyvinvoinnin asiantuntijaverkosto. Se seuraa, kokoaa ja levittää tutkimukseen perustuvaa tietoa ja edistää yhteistyötä tutkimuksen ja viranomaisten välillä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja parantamiseksi. Se toimii Luonnonvarakeskuksen yhteydessä. Toimintaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.
LUE MYÖS: Animalian eläinoikeusraportti: Eläinten pitää saada toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja niiden itseisarvo pitää kirjata lakiin
Faktoihin perustuvaa keskustelua kaivataan
Eläimistä puhuttaessa tunteet nousevat helposti pintaan. Se kärjistyy liiaksi erityisesti sosiaalisessa mediassa ja internetissä.
– Julkisuudessa ääneen pääsevät usein ne, joiden toimeentulo riippuu suoraan eläintuotannosta. Olisi tärkeää kuulla myös tutkijoita, järjestöjä ja asiantuntijoita, jotka voisivat tarjota uusia näkökulmia keskusteluun, Animalian vaikuttamistyön asiantuntija Veikka Lahtinen pohtii.
Esimerkiksi hiljan julkisuuteen noussut korien väkivaltainen kouluttaminen nosti esiin, kuinka ikävimmillään eläimiin asennoidutaan.
– Toivoisin keskustelusta entistä moniäänisempää ja päteviin perusteluihin nojaavaa. Olisi hyvä perehtyä tutkimustietoon, koska se kehittyy kovaa vahtia, Kauppinen toivoo.
Tieto eläinten kognitiivisista kyvyistä, tunteista, kivuntunnosta ja tietoisuudesta lisääntyy koko ajan ja tuo uusia ulottuvuuksia esimerkiksi eläinten koulutukseen ja käsittelyyn.
– Väkivallattomat menetelmät ovat paitsi ainoita eettisesti hyväksyttäviä menetelmiä, myös eläinten hyvinvoinnin kannalta paljon parempia ja usein tehokkaampia kuin väkivaltaiset koulutusmenetelmät, Kauppinen avaa.
Eläimen itseisarvo lakiin
Suomen lainsäädäntö käsittelee eläintä omaisuutena, oli se sitten lemmikki tai tuotantoeläin. Siitä on käsitteenä tullut itsestäänselvyys, mitä olisi hyvä pysähtyä miettimään nykytiedon valossa.
– Lainsäädäntö vastaa tutkimustietoon eläimistä viiveellä ja harvoin täydellisesti. Esimerkiksi lakia koe-eläimistä muutettiin vastikään niin, että sen piiriin kuuluvat jatkossa myös lintujen ja matelijoiden sikiöt niiden kehityksen viimeisen kolmanneksen aikana, Kauppinen kertoo.
Aiemmin niillä tehtäviin eläinkokeisiin ei tarvittu eläinkoelupaa, koska ne eivät kuuluneet lain piiriin. Ne lisättiin koe-eläinlainsäädäntöön, koska tutkimustiedon karttuessa oli syytä olettaa, että nekin pystyvät tuntemaan kipua.
– On myös paljon aiheita, joihin lainsäädännön tulisi puuttua, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Uusi eläinten hyvinvointilaki tulee puuttumaan osaan näistä tarpeista, Kauppinen sanoo.