Hamlet-pentu kuoli toisen koiran puremaan – omistaja ei välttämättä ole oikeutettu edes korvauksiin

MTV Uutiset kertoi torstaina tapauksesta, jossa Helsingissä skyterrierin pentu Hamlet kuoli, kun ohi kulkenut koira oli purrut koiraa.

Koiran omistaja Laura Karikoski etsi purreen koiran omistajaa sosiaalisessa mediassa julkaistussa päivityksessä.

Julkaisun kommenteissa on käyty keskustelua siitä, onko Hamlet-koiraa puraisseen koiran omistaja saattanut asiassa syyllistyä johonkin rikokseen tai onko hän velvollinen maksamaan kuolleesta koirasta korvauksia.

Professori: Oikeudessa koira on esine

Aihepiiriä on käsitelty runsaasti heinäkuussa lukuisten koirahyökkäyksiä käsitelleiden uutisten yhteydessä. Silloin Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Matti Tolvanen muistutti, että rikosoikeudellisen vastuun rajat ovat verrattain tarkat. 

Koska koira on oikeudellisesti tarkastellen esine, voidaan toisen koiran tappaneen koiran omistajaa epäillä vahingonteosta vain, jos teko on tahallinen. Esimerkiksi ihmiseen kohdistuneessa koirahyökkäyksessä kyse voisi olla vammantuottamuksesta, josta voidaan tuomita omistaja huolimattomuudenkin tähden.

Toinen aihepiiriin kytkeytyvä rikosnimike on eläimen vartioimatta jättäminen. Siitä kuitenkin voidaan tuomita vain, jos jättää vartioimatta ihmiselle vaarallisen eläimen. Omistajan on esimerkiksi koiran aiemman käytöksen perusteella ymmärtää, että eläin on vaarallinen.

Huolimaton koiranulkoiluttaja voi joutua maksumieheksi

Vaikka hyökänneen koiran omistaja ei olisi rikosoikeudellisessa vastuussa koiran toimista, voi kysymykseen tulla vahingonkorvausvelvollisuus koiran menehtymisen vuoksi.

Yliopettaja Sampo Mielityinen Laurea ammattikorkeakoulusta on väitellyt vahingonkorvausoikeuden perusperiaatteista. Hän kertoo MTV Uutisille, että jotta koiraa hallinnassaan pitänyt olisi korvausvastuussa eläimen aiheuttamista vahingoista, pitäisi tämän katsoa olleen varomaton tai huolimaton tilanteessa. Oikeustermistössä puhutaan tuottamuksellisuudesta.

– Se, että koira aiheuttaa vahinkoa toiselle, ei vielä sellaisenaan aiheuta korvausvelvollisuutta, Mielityinen kertoo.

Ulkoiluttaminen sääntöjen vastaisesti voi todistaa tuottamuksellisuudesta

Esimerkiksi selkeät lakien tai sääntöjen vastaiset toimintatavat, kuten koiran vapaana pitäminen taajamassa voivat olla osoitus siitä, että koiraa ulkoiluttanut ei ole vaaditulla tavalla huolellinen.

Huolimattomuutta voi tapahtui kuitenkin myös koiran ollessa kiinni hihnassa. Koira voi päästä nykäisemään yllättäen tai käymään fleksitaluttimessa toisen kimppuun. 

– Sinänsä koira on ollut kytkettynä, mutta silti täytyy arvioida, olisiko pitänyt varautua paremmin, Mielitynen havainnollistaa esimerkkejä.

Tätä arviointia helpottaa se, jos on näyttöä siitä, että koira on aikaisemminkin käyttäytynyt aggressiivisesti tai yllättävästi. Silloin koiran omistajaltakin voidaan odottaa tarkempaa huolellisuutta koiraa ulkoiluttaessa. Tällaista koiraa ulkoiluttava voisi esimerkiksi kohtaamistilanteissa väistää muita koiria kiertämällä ne tai pitämällä koiran tiukasti lähellään hallinnassa. Mielityisen mukaan huolimattomuusarvioinnissa painaakin se, että olisiko tilanne ollut helppo vai vaikea ehkäistä.

Joskus hyökänneen koiran omistaja ei kuitenkaan ole vahingoista vastuussa. Jos koira on aiemmin ollut rauhallinen eikä ole tullut vastaan yrityksiä, joissa se olisi hyökännyt toista koiraa kohti, voidaan tapauksen katsoa tulleen taluttajalle täysin yllätyksenä.

– Sellaisessa tilanteessa voitaisiin katsoa, ettei ole tapahtunut huolimattomuutta, jos ei ole ollut erityistä merkkiä, jonka vuoksi varautua, Mielitynen kertoo.

Käytännössä hän toteaa, että näiden periaatteiden soveltaminen voi olla käytännössä hankalaa, eikä yksittäisen tapauksen varma arviointi ole helppoa.

– Tämä on kieltämättä väljää ja tulkinnanvaraista, Mielityinen myöntää. 

Asian voi viedä oikeuden selvitettäväksi – omalla riskillä

On hyökkäyksen kohteeksi joutuneen koiran omistajan päätöksen varassa, alkaako hän vaatia asiasta korvausta, keneltä hän sitä vaatii ja miten paljon. Jos asia ei keskinäisellä neuvottelulla selviä, voi asian viedä normaalina riita-asiana käräjäoikeuteen, jossa tuomioistuin arvioi asian.

Mielityinen toteaa, että tämä voi olla epärealistinen tie. Ihmisiä huolettavat omat ja pahimmassa tapauksessa myös toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut.

– Tutkimuksesta tiedetään, että oikeudenkäyntikynnys on nykyään aika korkea. Varsinkin yksityishenkilöt pidättyväisesti vievät asioita oikeuteen, jos taloudellinen intressi on pieni, Mielityinen sanoo.

Heinäkuisessa haastattelussa rikosoikeuden professori emeritus Matti Tolvanen katsoikin, että korvaukset kannattaisi hoitaa toista reittiä.

– Itse pyrkisin hoitamaan asian rikossovittelun kautta, koska se on maksutonta. Tämä olisi aika tyypillinen rikossovitteluun sopiva tapaus, Tolvanen pohtii.

Lue myös: 

Lue myös:

    Uusimmat