Ilmaston lämpenemisestä johtuvat laaja-alaiset ja nopeat muutokset saattavat olla käsissä jo pienemmällä lämpenemisellä kuin tähän asti on arvioitu, kertoo Science-lehti. Näitä niin sanottuja keikahduspisteitä ovat esimerkiksi koralliriuttojen tuhoutuminen sekä pohjoisen ikiroudan nopea sulaminen.
– Toivottavasti emme ole oikeassa, sanoo artikkelin julkaisseen tutkimusryhmän jäsen Tim Lenton Phys.org-tiedesivuston haastattelussa. Lenton työskentelee ilmastonmuutostutkimuksen professorina Exeterin yliopistossa Britanniassa.
Kun keikahduspiste tulee kohdalle, muutos on suhteellisen nopea ja useimmiten myös peruuttamaton. Vaikutukset tuntuvat jonkin laajan elinympäristön suurina muutoksina tai tuhoutumisena.
Esimerkiksi koralliriuttojen kuoleminen vaikuttaisi koko merten eliöstöön ja sitä kautta esimerkiksi kalastusmahdollisuuksiin. Pohjoisen ikiroudan nopea sulaminen taas päästäisi ilmakehään suuria määriä metaania ja siten vauhdittaisi ilmaston lämpenemistä.
Käy kuin tuolilla keikahtaessa
Science-lehdessä hiljattain julkaistussa artikkelissa tarkasteltiin toistakymmentä keikahduspistettä ja arvioitiin, millainen keskilämpötilan nousu johtaa niiden toteutumiseen. Osa keikahduspisteistä vaikuttaa lähinnä alueellisesti, osa maailmanlaajuisesti.
Useita keikahduspisteitä on todennäköisesti toteutumassa jo silloin, kun maapallon keskilämpötila nousee nykyisestä muutamia asteen kymmenesosia. Mahdollista – ei kuitenkaan todennäköistä – on sekin, että osa keikahduspisteistä on ylitetty jo nyt.
– On selvästi mahdollista, että joitakin näistä keikahduspisteistä ei pystytä välttämään. Siksi on todella tärkeää miettiä tarkemmin, miten toimimalla sopeudumme muutosten seurauksiin, sanoo Lenton.
Lenton vertaa keikahduspisteitä siihen, miten voi käydä kevyellä tuolilla liian kauas taaksepäin nojaavalle ihmiselle.
– Kun alat keikahtaa taaksepäin, painovoima tuottaa hyvin yksinkertaisen palautteen, joka työntää sinua edelleen taakse – kunnes kops, hän kuvaa.
Lue myös: Jopa puolet Suomen luontotyypeistä on uhattuna – tutkijat vaativat toimia ennen kuin on myöhäistä: "Elämme avainhetkiä"
Pariisin sopimuksella ei vältetä riskejä
Tutkijaryhmän mukaan riskejä ei vältetä, vaikka Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin päästäisiinkin. Useiden keikahduspisteiden toteutumisriski ylittyy jo silloin, kun maapallon keskimääräinen lämpötila nousee 1,5–2 astetta teollistumista edeltävään aikaan verrattuna.
Pariisin sopimuksessa tavoitteeksi asetettiin lämpenemisen rajoittaminen selvästi alle kahden asteen, mieluummin enintään 1,5 asteeseen. Tähän mennessä ilmasto on lämmennyt noin 1,1 astetta.
Suunta on tutkijaryhmän mukaan kohti noin 2,6 asteen lämpenemistä, ellei kasvihuonekaasupäästöjä vähennetä tuntuvasti. Jos kaikki tämänhetkiset päästövähennyssitoumukset ja kansalliset tavoitteet onnistutaan toteuttamaan, on mahdollista jäädä juuri ja juuri alle kahden asteen lämpenemisen, ryhmä arvioi.
Lue myös: Näin ilmastonmuutos vaikuttaa terveyteesi – kolme elintapaa, jotka on hyvä omaksua
"Päästöjä pitää leikata"
Tutkimusprofessori Hannele Korhonen Ilmatieteen laitokselta toteaa, että keikahduspisteisiin on syytä suhtautua vakavasti.
– Osa tutkimuksesta viittaa siihen, että tiettyjen keikahduspisteiden osalta ylittyminen on lähellä, ellei niitä ole jo ylitetty. Ei voi täsmällisesti sanoa, onko ne jo ylitetty vai ollaanko kovaa vauhtia lähestymässä, Korhonen sanoo STT:lle.
– Eniten on tässä kohtaa tietysti syytä olla huolissaan niistä keikahduspisteistä, joiden toteutumisen lämpötila on alin. Noin 1,5 asteen lämpenemisen lähellä on useita keikahduspisteitä, hän toteaa.
Vaikka tulevia kehityskulkuja ennakoivissa malleissa on aina epävarmuutta, viesti on Korhosen mukaan selvä.
– Ilmastonmuutosta pitää torjua, päästöjä pitää leikata. Se on ainoa turvallinen tie. Vaikka ei tiedetä keikahduspisteistä täsmälleen, se ei tarkoita, että ilmastotoimia voisi viivyttää.
Osa keikahduspisteiden ylityksistä saattaa johtaa suuriin muutoksiin jo muutamien vuosikymmenien aikana. Joidenkin muutosprosessien taas arvioidaan kestävän satoja tai jopa tuhansia vuosia.
– Mitä nopeammin jokin romahdus tapahtuu, sitä vähemmän on aikaa etsiä sopeutumiskeinoja, Korhonen huomauttaa.
4:22
Nälähätää, sulavaa ikiroutaa ja pakolaisuutta – näin ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa
Koralliriutat ovat merten sademetsiä
Koralliriuttojen kuoleminen on yksi niistä keikahduspisteistä, joista on varoiteltu jo vuosia. Koralliriutat ovat merten sademetsiä, joilla elää kaikkiaan tuhansia kalalajeja ja monia muitakin eliöitä.
– Se on hyvin dramaattinen muutos, joka varmaan näistä keikahduspisteistä ensimmäisenä tullaan näkemään, arvioi tutkimusprofessori Korhonen.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on aiemmin arvioinut, että jo 1,5 asteen keskilämpötilan nousu hävittää noin 70–90 prosenttia koralliriutoista. Viimeistään kahden asteen lämmönnousu tuhoaa ne lähes kokonaan.
Science-lehden tuoreessa artikkelissa arvioidaan, että koralliriutat saattavat tuhoutua niinkin nopeasti kuin 10–20 vuodessa. Kynnys tähän on 1,5 asteen lämmönnousun paikkeilla tai mahdollisesti jo aiemmin.
Ikirouta ja jäätiköt sulamisvaarassa
Arktisten alueiden ikirouta on vaarassa sulaa nopeasti, kun maapallon keskilämpötila nousee noin 1,5 astetta verrattuna teollistumisen alkuun. Kynnys sijaitsee jossain yhden ja 2,3 asteen välillä, arvioidaan artikkelissa. Sulaminen on äkillistä maapallon iän mittakaavassa: se tapahtuisi noin 100–300 vuodessa.
– Ikirouta on jo alkanut sulaa, se on jatkuva prosessi, selventää Korhonen.
Sulamisen vauhti vaikuttaa kuitenkin oleellisesti siihen, miten paljon ikiroutaan sitoutunutta metaania päätyy ilmakehään.
Grönlannin ja läntisen Etelämantereen jäätiköiden sulaminen taas nostaa meriveden pintaa. Rajakohta Grönlannin nopealle sulamiselle on eri arvioiden mukaan 1,5–1,6 asteen lämmönnousun paikkeilla. Grönlannin sulaminen taas vaikuttaa muihin keikahduspisteisiin, tutkijaryhmä toteaa.
Sulamassa ovat myös vuoristojäätiköt, jotka ovat monien jokien alkulähteitä. Esimerkiksi Alpit ovat viime vuosikymmeninä menettäneet nopeasti lumipeitettään. Science-lehden artikkelin mukaan noin 1,5–2 asteen keskilämpötilan nousu johtaa useimpien vuoristojäätikköjen sulamiseen.
Lue myös: Alppijäätiköiden nopea sulaminen säikäytti tutkijat – Saksan jäätiköt häviävät jopa 10–15 vuoden kuluessa
Keikahduspisteet esillä toistakymmentä vuotta
Keikahduspisteistä osana ilmastonmuutoksen seurauksia on puhuttu jo toistakymmentä vuotta. Vuonna 2008 tutkijaryhmä listasi yhdeksän keskeistä keikahduspistettä.
Tänä syksynä Science-lehdessä julkaistun artikkelin kirjoittajat ovat paljolti samoja kuin vuonna 2008. Eri keikahduspisteiden toteutumislämpötilaa on arvioitu tarkemmin, ja keikahduspisteiden listalle on tuotu myös muutamia muutoksia lisää. Työn perinpohjaisuudesta kertoo jotain se, että artikkelin perässä on listattuna yli 300 lähdeviitettä.
Tutkimusprofessori Korhonen Ilmatieteen laitokselta luonnehtii artikkelia merkittäväksi, vaikka joitakin sen yksityiskohtia on hänen mukaansa tutkijapiireissä myös kritisoitu.
– Pidän hyvin arvokkaana, että saatavissa olevaa tietoa on koottu yhteen ja näin luodaan kokonaiskuva. Tämä on arvokas artikkeli sekä tieteellisesti että ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvässä keskustelussa, hän sanoo.