Kommentti: Tämän hetken suurin musiikki-ilmiö myy stadionit ja areenat täyteen – Suomessa näkymä on erityisen karu

Takavuosien suursuosikkien paluuvyöry jatkuu, mikä on ymmärrettävää, jos stadionit täyttyvät ja raha liikkuu näin paremmin kuin liki yhdenkään nykyartistin voimin, kirjoittaa MTV Uutisten kulttuuritoimittaja Visa Högmander.

Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Olemassaolonsa joulukuussa 2016 suurieleisesti Pohjoismaat kattaneeseen areenakiertueeseen sekä kolmeen loppuunmyytyyn stadionkonserttiin Tele2 Arenalla Tukholmassa päättänyt Kent tiedotti tekevänsä kolme paluukeikkaa samalla stadionilla maaliskuussa 2025.

Ruotsalaisyhtye liittyi samalla lopetuspäätöksensä pyörtäneiden takavuosien suosikkien alati kasvavaan joukkoon.

Suomessa comebackin tekee ensi kesänä Ultra Bra, joka julkaisi sentään kaksi uutta kappaletta paluutaan siivittämään. Viime kesänä paluun teki PMMP, joka myi Helsingin Olympiastadionin loppuun kahtena iltana ja jatkaa paluutaan vielä syksyllä areenoita sekä pienempiä klubeja kiertäen.

Uransa lopettaneista nimistä paluun esiintymislavoille ovat tehneet Suomessa viime vuosina myös Don Huonot, Kwan, Nylon Beat, sekä toistaiseksi vain yhden kappaleen kahdesti esittänyt Zen Café.

Seuraavaksi odotellaan HIMin comebackia, Antti Tuiskun ja Cheekin paluuta sekä Chisun "syväjäähän" laitetun uran sulamista.

Sama buumi jyllää maailmallakin. Brittiyhtye Oasis täyttää 16 vuoden odotuksen jälkeen stadioneja kesällä 2025. Areenoja täyttävät ja ovat täyttäneet viime vuosina jo kertaalleen uransa lopettaneet Limp Bizkit, Blink-182, My Chemical Romance, Pantera ja monet muut tutut nimet.

Madonna täyttää stadioneja aina vaan, kiertueitaan loppuunmyyvä Beyoncékin alkaa olla jo nostalgianimi ja viimeisin Tampereen Nokia Arenan tapahtumakalenteriin lisätty kansainvälinen tähtinimi on tammikuussa 80 vuotta täyttävä Rod Stewart.

Miksi näin? Missä ovat vuonna 2024 aktiiviuransa huipulla olevat stadionintäyttäjät?

Taylor Swiftin kaltaisia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta isoimpia venueita täyttävät nimet ovat tehneet uransa merkkiteokset jo vuosia, ehkä jo kymmeniä vuosia sitten.

Näin etenkin Suomessa. Suurin stadioneita ja areenoja täyttävä musiikillinen ilmiö on täällä jotain muuta kuin päivänpolttavaa uutuusmusiikkia.

Miksi? Koronavuosista toipuminen alkaa olla ohi ja niiden aikana patoutunut keikkailun tarve on saatu purettua muutamana edellisenä kesänä ja näin ollen monet isot nimet pitävät taukoa esiintymisestä. Kansainvälisten A-luokan nimien esiintymispalkkiot ovat joka tapauksessa kasvaneet niin suuriksi, että ne kiertävät lähinnä Pohjois-Amerikassa.

Jos Eurooppaan saavutaan, kiertue kattaa usein pelkästään Länsi- ja Keski-Euroopan suuret markkina-alueet. Monet ykkösnimet soittavat vain muutaman keikan, usein Barcelonassa tai Madridissa, Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa. Ehkä Amsterdamissa ja Roomassa.

Kun näitä ykköskorin nimiä ei Suomeen eikä usein ylipäätään Pohjois-Eurooppaan saada, stadionit ja areenat on täytettävä muilla nimillä.

Näin ollen: tervetuloa kehiin, nostalgia.

Sehän on vain ja ainoastaan luonnollista. Kun eletään aikaa, jolloin keskellä Eurooppaa käydään sotaa, Lähi-itä on poksahtamaisillaan oleva ruutitynnyri, ilmastonmuutos pelottaa, Donald Trump saattaa nousta toista kertaa Yhdysvaltain presidentiksi ja Suomessa hallitus kurittaa leikkaustoimillaan niitä, joita ei ikimaailmassa pitäisi kurittaa, ihminen alkaa kaivata tukea ja turvaa.

Jotain tuttua ja turvallista, mihin tarttua. Mikäpä sen tutumpaa ja turvallisempaa kuin musiikki, joka on säestänyt lapsuus-, nuoruus- ja varhaisaikuisuusvuosiamme.

Nostalgia myy ja täyttää stadioneita ja areenoita. Vielä riittää sukupolvia, jotka rientävät riemusta kiljuen katsomaan nuoruutensa lempiartistia esittämässä nuoruutensa lempibiisiä. Sukupolvia, joilla riittää ostovoimaa.

Tervetuloa siis takaisin, Kent, Oasis, Ultra Bra ja monet muut. Vaikka ette keksikään pyörää uudelleen, saatte aikaan sen kaihoisan ja nostalgisen lämmön tunteen, joka saa ihmiset hakeutumaan kymmenientuhansien samanmielisten joukkoon kuulemaan niitä kappaleita, jotka ovat elämäntaipaleen varrelta mieleen sementoituneita muistijälkiä.

Silti: kun isoimmat konserttijulkistukset lähitulevaisuuteen Suomessa ovat olleet Ultra Bra, Iron Maiden ja Rod Stewart, herää yksi kysymys: mitä vuotta nyt oikein eletään? Vuotta 2024 vai onko millennium täällä taas?

Vaikka itseni kaltaisilla musiikkinörteillä päällimmäisin tunne comeback-uutisien tullessa voi olla pettymyksensekainen, me olemme pieni vähemmistö. Kyllä minäkin Kentin paluuta aion mennä katsomaan.

Nostalgiset ja lämpimät muistijäljet pitävät musiikkiteollisuuden voimissaan, eivätkä ne sieltä muistista mihinkään häviä.

Lue myös:

    Uusimmat