Maija sokeutui lähes kokonaan lapsena todetun aivokasvaimen myötä – matka aikuisuuteen heikkonäköisenä erilaista: "Se vaatii todella paljon rohkeutta"

Maija Somerkivi oli kuusivuotias, kun hänelle todettiin aivokasvain. Tämä tuhosi osan hänen näköhermostaan. Iän myötä näkö on heikentynyt entisestään.

– En kauhean hyvin muista sitä lapsuusaikaa. Se on ehkä sellainen ihmisen puolustusmekanismi, kun se oli niin iso kokemus. Aivokasvain, leikkaukset ja muut operaatiot. Se aika on ihan pimennossa.

Maija näkee pienen prosentin siitä, mitä muut näkevät. Hän ei näe kolmiulotteisesti, eikä hänellä ole tarkkanäköä. Näköön vaikuttaa esimerkiksi valon määrä ja Maijan vireystila.

– Arvailen asioita.

– Se on mahdotonta kuvata toiselle, miten näen. Minusta tuntuu, ettei läheisetkään osaa sanoa, mitä näen ja mitä en, naurahtaa Maija.

”Siinä tuli sellainen uusi identiteettikriisi”

Heikkonäköisyys vaikuttaa Maijan elämän jokaiseen osa-alueeseen. Heikkoon näköön ei totu täysin koskaan, sillä kasvun myötä muutokset ovat välttämättömiä. Näitä ovat esimerkiksi kouluun meno, opiskelu ja työnhaku.

Kuusivuotiaan Maijan polku aikuisuuteen ei ole siis ollut helppo.

– Se vaatii todella paljon rohkeutta.

Lue myös: Saara 57, sairastaa MS-tautia ja toimii kotona tyttärelleen omaishoitajana — hoitotyön ohella hän ehkäisee MS-tautia pelaamalla VR-pelejä

Maija on opiskellut opinto-ohjaajaksi sekä opettajaksi. Hän muistaa jännittäneensä, miten hän tulee selviämään työelämästä opiskelujen päättyessä.

– Siinä tuli sellainen uusi identiteettikriisi.

Valmistuttua yliopistosta Maijalla pyöri päässä paljon erilaisia kysymyksiä.

– Palkkaako minua kukaan? Voinko minä tehdä töitä? Näkövammaisia opinto-ohjaajia ei ihan joka paikassa ole, niin ei ole tavallaan vertaistukea missään.

Katso kokonaisuudessaan Maijan tarina alla olevasta videosta. Hän kertoo, millainen matka lapsuudesta aikuisuuteen on ollut heikkonäköisenä.

Työllisyysaste matala

Maija toimii opinto-ohjaajana, mutta kokee, että työnhaku on heikkonäköisenä paljon vaikeampaa.

– Kyllä se hankaloituu ihan huomattavasti. Näkövammaisten työllisyysaste on todella matala. Minusta se kertoo ennen kaikkea työelämän ennakkoluuloista.

Lue myös: Marja, 57, sairastaa harvinaista Menieren tautia – ensimmäinen kohtaus yllätti kasvimaalla: "Tuntui kuin pää olisi ollut kuivausrummussa"

– Ei ymmärretä, että meillä on hyviä apuvälineitä, joilla pärjätään yhdenvertaisesti.

Maijan mukaan eri aloille on kouluttautunut laajasti heikkonäköisiä tai sokeita, mutta heitä ei uskalleta palkata.

– Se on todella surullista.

"Elämä antaa jokaiselle eri kortteja"

Maijan on erittäin hankala käyttää julkisia kulkuvälineitä, eikä hän ei voi liikkua keskellä kaupungin ruuhkaa yksin.

Hän joutuu työpaikkaruokalassa arvailemaan, missä työkaverit istuvat sekä ihmettelemään kerta toisensa jälkeen koulutuksessa, mitä PowerPoint-esityksessä näytetään.

Maija kokee kuitenkin olevansa todella onnellinen. Vaikka yksittäiset hetket tuntuvat vaikeille, hän on kiitollinen monista asioista.

– En sure tai ole katkera.

– Elämä antaa jokaiselle eri kortteja. Sitä on ihan turha lähteä vertailemaan.