Kun Laura joutui raskauden loppumetreillä petetyksi, hänen itsetuntonsa putosi nolliin. Apua Laura sai voimaannuttavasta kuvauksesta, jossa hän sai taas olla muutakin kuin äiti. – Halusin vielä olla nainen, jota joku haluaisi rakastaa ja jota itse rakastaisin, Laura kuvailee.
Laura ei osannut aavistaa, että jokin voisi olla vialla. Hänhän oli raskaana – odotti miehensä kanssa ensimmäistä yhteistä lasta.
– Se oli minulle aivan kauhea shokki. Matto vedettiin jalkojen alta totaalisesti, Laura Kaskenpää, 32, muistelee nyt.
Lauran mies hairahtui pettämään häntä raskauden loppuvaiheessa. Synnytykseen oli aikaa vain kuukausi.
"Tulin petetyksi naisen elämässä ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan"
Tapahtuneesta on nyt yli kaksi vuotta. Silti Laura ei koe vielä päässeensä kokonaan yli tapauksesta, joka vei hänen itsetuntonsa täysin.
– Tulin petetyksi naisen elämässä ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Kasvatin sisälläni uutta elämää. Kroppa oli muuttunut täysin, ja siihen oli itselläkin täysi totutteleminen. Vielä päälle tuli tunne, etten kelpaa. Että olen ällöttävä.
Laurasta kuvauksissa otettu kuva. Kuva Nelli Rugojeva, NXM Foto
Ajasta, jonka piti olla elämän onnellisinta, tulikin jotakin aivan muuta. Laura vaipui syvään masennukseen jo ennen synnytystä, ja masennus jatkui synnytyksen jälkeen. Onnekseen hän sai paljon apua paitsi vanhemmiltaan, myös yhteiskunnalta: hänelle tarjottiin keskusteluapua ja kotipalvelua.
– Olen tästä kaikesta hyvin kiitollinen. Yksin jääminen lapsen kanssa oli suuri elämänmuutos.
"Unohdin itseni ja hyvinvointini"
Ensimmäisen äitiysvuoden aikana koko elämä meni uusiksi. Laura muutti yksin asumaan synnyinpaikkakunnalleen. Yhtäkkiä hän olikin yksinhuoltaja, jolla oli uunituore pikkuvauva.
Kaikki oli lyhyessä ajassa muuttunut, eikä Laura ei enää tuntenut itseään
– Unohdin itseni ja hyvinvointini. Menin selviytymismoodiin, sillä päivistä ja viikoista oli selvittävä. En enää ehtinyt urheilla, ja kilojakin oli jäänyt raskaudesta. Ajattelin, etten enää koskaan pysty käymään treffeillä, ja kuka minut muka enää haluaisi tämmöisenä. Petetyksi tuleminen tuo mukanaan häpeää ja syyllisyyttä, Laura kuvailee.
Hän kaipasi jotakin uutta. Jotakin, mistä saisi voimaa.
Laurasta kuvauksissa otettu kuva. Kuva Nelli Rugojeva, NXM Foto
"Toivoin taas näkeväni itseni naisellisena"
Ajatuksen voimauttavasta kuvauksesta keksi Lauran hyvä ystävä, valokuvaaja Nelli Rugojeva.
– Tutustuimme raskausaikanani. Hän oli läheltä nähnyt kamppailuni huonon itsetunnon kanssa. Hän ehdotti tällaista kuvausta.
Ideana oli ottaa Laurasta kauniita, voimaannuttavia valokuvia. Sitä Laura myös kaipasi. Kuvissa hän toivoi näkevänsä jotakin muuta kuin petetyn naisen – siis kauniin ja vahvan taistelijan.
– Halusin tuntea taas itseni kauniiksi ja naiselliseksi. Vauvavuosi oli elämäni vaikein vuosi: valvottiin paljon ja jouduin aivan äärirajoille, niin henkisesti kun fyysisestikin. Halusin oppia rakastamaan muuttunutta kehoani raskauden ja synnytyksen jälkeen. Toivoin taas näkeväni itseni naisellisena enkä vain pelkästään äitinä, hän kuvaa.
Kuvaus tuntui aluksi vaikealta
Kuvauksesta juteltiin aluksi Nellin kanssa. Laura lähti ostoksille: hän hankki muutaman uuden alusvaatteen kuvia varten.
– Tämä teki itsessään jo hyvää, koska en kokenut olevani tällaisten asujen arvoinen. Uudet, kauniit alusasut tekivät hyvää ja antoivat rohkeutta kameran eteen.
Itse kuvaus oli rauhallinen ja kiireetön. Nelli auttoi luomaan mielikuvia ja rentoutumaan. Silti Laurasta tuntui aluksi vaikealta.
– Tunsin itseni hyvin vaivaantuneeksi, mutta loppua kohden rentouduin. Koin, että tilanne oli myös jollain tavalla jopa herkistävä. Monia tunteita kävin läpi.
Mielessä pyörivät epävarmuudet: näytänkö hyvältä? Näkyvätkö kaikki muhkurani? Näytänkö nyt lihavalta?
Laura pelkäsi, ettei kykenisi rentoutumaan. Että kuvissa hän ei näyttäisikään todella itseltään.
Laurasta kuvauksissa otettu kuva. Kuva Nelli Rugojeva, NXM Foto
Toisin kuitenkin kävi.
– Minua yllätti se, että lopulta nautin kuvauksista. Minun ei tarvinnut olla kuin oma itseni. Itsetunnon paraneminen on prosessi, ja tämä oli osa sitä. Vaikutukset ovat pieniä ja huomaamattomia, eikä oikotietä onneen ole. Se vaatii ennen kaikkea työtä itseltä; täytyy miettiä todella, miten puhun itselleni, kun kukaan muu ei kuule, Laura sanoo.
"Halusin löytää palan vanhaa Lauraa takaisin"
Lopputulos oli kaunis ja enemmänkin. Kun Laura näki kuvat, hän itki.
– En olisi uskonut, että minusta saisi tuollaisia kuvia. Olin hyvin tyytyväinen. Halusin vielä joskus olla nainen, jota joku haluaisi rakastaa ja jota itse rakastaisin. En vain äiti ja yksinhuoltaja. Halusin löytää palan vanhaa Lauraa takaisin. Ja sen teinkin, Laura sanoo.
Kuvauksista hän sai uutta kipinää uskaltaa. Muutaman kuukauden kuluttua Laura oli jo treffeillä miehen kanssa. Tuosta treffikumppanista tuli hänen seurustelukumppaninsa.
Laurasta kuvauksissa otettu kuva. Kuva Nelli Rugojeva, NXM Foto
– Sain itseluottamusta ja itsetuntemusta. Kuvaukset olivat osa isompaa prosessia, missä ymmärsin myös sen, että se, mitä meille aiemmassa suhteessani kävi, ei ollut minun vikani.
"Halusin tällä tuoda esille tavallisen naisen kehon"
Lopulta Laura uskalsi julkaista kuvansa myös Instagramissa. Otoksessa hän poseeraa uusissa alusvaatteissaan, raskaudenjälkeinen vatsa näkyvillä.
– Halusin tällä tuoda esille tavallisen naisen kehon, julkisesti ja avoimesti: tältä minä näytän. En olisi vuosi sitten vielä kuvitellutkaan uskaltavani näyttää kuvaa kenellekään. Olen jopa ylpeä itsestäni, että uskalsin. Kehoni teki maailman ihanimman asian, minun poikani. Hän on minulle kaikki kaikessa.
Kuvia Laura säilyttää kotona omassa kansiossaan. Yhden hän aikoo myöhemmin suurennuttaa makuuhuoneensa seinälle. Siellä se voisi muistuttaa kaikesta hyvästä: rohkeudesta ja vahvuudesta.
Muille Laura haluaisi kertoa, ettei ole heikkoutta pyytää apua.
– Pyytäkää apua, ja hakekaa apua! En kadu mitään, ja kaikki ne vastoinkäymiset, mitä jouduin kokemaan, ovat muokannut minusta minut.