Valtakunnallisessa Sekasin-chatissä käytiin vuonna 2023 ennätykselliset 37 000 keskustelua nuorten kanssa. Yhteydenotoista joka kymmenessä syynä oli itsetuhoisuus. Mikä ajaa nuoria itsetuhoisiin ajatuksiin?
Epätoivoa on monenlaista.
Suomalaisnuorten päälle ahdistusta kasaavat esimerkiksi maailman tila ja yhteiskunnan vaatimukset. Ahdingon kertomisesta ei kuitenkaan kannata hätääntyä, muistuttaa Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.
– Ei tarvitse liikaa kauhistua. On hyvä, että pystyy tuomaan ulos tällaisia hankalia ajatuksia, että niihin voi tarttua. Itsetuhoinen ajattelu on varsin tavallista, kymmenillä prosenteilla ihmisistä vuosittain on jonkinlaisia itsetuhoisia ajatuksissa, Pirkola sanoo Huomenta Suomessa.
Lue myös: Kasvava avuntarve ruuhkautti Kriisipuhelimen ja -chatin – vapaaehtoisia tarvitaan lisää
Riskejä itsetuhoisuudelle ja kuormitukselle luovat esimerkiksi yhteiskunnalliset paineet, työelämä ja opiskelun onnistuminen.
– Some on yksi tekijä, joka tuo paineita, ja näitä nuoret pohtivat, miettivät omaa riittävyyttään. Se saattaa tuottaa näköalattomuutta, kaikki yhdessä vaikuttavat, kuvaa yliopistotutkija Kati Kataja.
Lue myös: Onko burnout nuorten aikuisten vitsaus? Tästä syystä moni uupuu jo ennen työelämää
"Painetekijöitä, jotka tuntuvat ihan normaalissa elämässä"
Vanhasuomalainen kulttuuri häälyy edelleen taustalla. Puhumme paljon yksin pärjäämisen eetoksesta – siitä, ettei omaa oloaan voi, saa tai osaa sanoittaa. Pirkolan mukaan näkyvissä on huolestuttavia signaaleja siitä, että nuorilla on yhä enemmän kuormitusta.
– Menestymisen paine ja ehkä somen korostama täydellisyyden, jopa kuuluisuuden, tavoittelu ovat painetekijöitä, jotka tuntuvat ihan normaalissa elämässä. Puhumattakaan niistä nuorista, joilla on ihan psykiatrisen hoidon tarvetta, Pirkola sanoo.
Lue myös: Miksi joku tekee itsemurhan? Asiantuntija kertoo epätoivon hetkestä: "Ihminen saattaa aamulla käydä lataamassa bussikortin kuukaudeksi, ja illalla hän onkin kuollut"
Stigma on onneksi hälvennyt vuosien varrella ja mielenterveydestä puhutaan nykyisin enemmän kuin vaikkapa 30 vuotta sitten. Terapiakaan ei enää ole tabu.
– [Stigman hälveneminen] voisi tarkoittaa myös sitä, että me ihmiset myös toisiamme helpommin kuuntelisimme. Kysyisimme pahasta olosta ja ihan pelkäämättä kysyisimme vaikkapa "onko niin paha olo, että on epätoivoinen olo, pitäisikö tehdä jotakin", Pirkola kuvaa.
Mitkä ovat riskitekijöitä itsetuhoisuudelle? Miten kaverin pahaan oloon tulisi reagoida? Katso keskustelu yllä olevalta videolta.
Lue myös: Taakka, jota moni mies kantaa suhteessa usein yksin: "Moni kokee tehtäväkseen olla peruskallio, joka ei horju"
Lue myös: Kun Oskari joutui mielisairaalaan, Venla-äitiä pelotti – mielialahäiriön hoitoa vaikeutti erityisesti yksi seikka: "Terveen on sitä vaikea ymmärtää"
Katso myös: Masennuksesta kärsinyt Tii käveli metron alle – seurauksena vakavat vammat: "Kaduttaa ihan hirveästi"
3:49
Haastattelu vuodelta 2019.