Tämän ikäisellä lapsella ei pitäisi olla ollenkaan ruutuaikaa, sanoo tutkimus

Amerikkalaistutkimuksessa löytyi viitteitä siitä, että taaperoikäisten ruutuaikatottumuksilla olisi yhteys lisääntyneeseen aistitiedon epätyypilliseen käsittelyyn.

JAMA Pediatrics -lehdessä julkaistu tutkimus tarkasteli pikkulasten ruutuaikatottumuksia ja siinä löytyi yhteys näytölle altistumisen ja aistitiedon epätyypillisen käsittelyn väliltä.

Tarkastelussa taaperoiden ruutuaika

Amerikkalaisen Drexelin yliopiston tutkijat tarkastelivat 1 471 lapsen tutkimuksessa sitä, millaiset näiden ruutuaikatottumukset olivat. Lapset olivat 2-vuotiaita tai sitä nuorempia.

He havaitsivat, että alle 2-vuotiaiden vauvojen ja taaperoiden altistaminen televisiolle tai ruutuajalle voi johtaa aistitiedon käsittelyssä ilmeneviin ongelmiin.

Tutkimuksen tekoon osallistunut psykiatrian apulaisprofessori Karen Heffler Drexelin yliopistosta kertoo heidän hyödyntäneen tutkimuksessaan amerikkalaisen National Children’s Study -tutkimuksen dataa. 

– Tarkastelimme näyttöaltistusta kolmena ajanjaksona sekä aistitiedon käsittelyn tuloksia jälkikäteen, Heffler kertoo.

Tarkastelua tehtiin 1 vuoden, 1,5 vuoden ja 2 vuoden kohdalla.

– Havaitsimme, että näytölle altistuminen jokaisella ajanjaksoista oli yhteydessä lisääntyneeseen aistitiedon epätyypilliseen käsittelyyn kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä.

Tutkijat eivät yllättyneet

Huoltajille esitettiin kysymyksiä siitä, miten lapsi reagoi näkemiinsä, kuulemiinsa, tuntemiinsa, koskettamiinsa ja kokemiinsa asioihin.

Tutkimuksen mukaan ruudun äärellä aikaa viettäneillä 1-vuotiailla oli 105 prosenttia suurempi todennäköisyys sille, että heille kehittyi aistitiedon käsittelyyn liittyviä ongelmia kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikään mennessä.

– Emme yllättyneet tuloksista, koska aistikokemukset vaikuttavat pienten lasten neuroyhteyksiin, siihen, miten he käsittelevät asioita.

Heffler kertoo, että epätyypillistä aistitiedon käsittelyä esiintyy noin 60 prosentilla lapsista, joilla on ADHD, ja noin 90 prosentilla lapsista, joilla on autismikirjon häiriö. Hänen mukaansa jotkin autismikirjon häiriön oireet, kuten rajoittunut ja toistuva käyttäytyminen, liittyy hyvin vahvasti aistiherkkyyteen.

Heffler lisää, että tutkimuksen tarkoituksena ei ole tuomita tai syyllistää vanhempia. Tavoitteena on saada heidät vain tiedostamaan ruutuaika-asia, jotta siihen voidaan tehdä muutoksia. Hänen vinkkinsä on, että lasten pitäisi ruudun tapittamisen sijaan leikkiä enemmän ja heidät tulisi ottaa mukaan kotiaskareiden tekemiseen.

Katso myös video: Miten saada takapenkki hiljaiseksi? Ruutuvapaata aikaa leikki-ikäisille

Lähde: Fox 5 New York 

Lue myös:

    Uusimmat