"Monille nuorille ja teini-ikäisille ihan ylivoimaista" – millaiset tekijät selittävät suomalaisnuorten alati heikkeneviä Pisa-tuloksia?

Dosentti löytää alati heikkeneviin Pisa-tuloksiin muutaman selittävän tekijän: keskittymiskyvyn puute, mielenterveysvaikeudet sekä tunnepuolen ongelmat vaikuttavat opiskeluun.

Suomalaisnuorten menestys osaamistuloksia mittaavassa Pisa-tutkimuksessa jatkaa heikkenemistään.

Lääketieteestä, kasvatustieteestä ja psykologiasta sekä itse Pisa-tuloksista väitellyt dosentti, Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Aino Saarinen kertoo Huomenta Suomen haastattelussa, että tulosten jatkuva heikkeneminen kuvastaa sitä, miten laaja-alaisesti taustalla on erilaisia tekijöitä. 

– Ei ole mitään yhtä tai kahta tekijää, jotka siihen vaikuttavat, vaan lukemattomat, lukemattomat tekijät.

"Tunnin keskittyminen on monille nuorille ja teini-ikäisille ihan ylivoimaista"

Mitkä ovat tekijöistä sitten suurimpia?

– Nostaisin ehkä esiin keskittymiskyvyn lyhenemisen. 

Saarisen mukaan tutkimuksissa niin Suomessa kuin muuallakin näkyy se, että nuoret pystyvät keskittymään yhä lyhyempiä ajanjaksoja kerrallaan. 

– Esimerkiksi tunnin keskittyminen on monille nuorille ja teini-ikäisille ihan ylivoimaista. Ja ei voi kiistää sitä tutkimusnäyttöä, että somella on tässä rooli. Eli tiedetään, että ne nuoret, jotka käyttävät hyvin, hyvin paljon älypuhelinta, ja suorastaan voidaan puhua addiktiosta, niin kyllä se korreloi, ja myös lisää esimerkiksi tarkkaavaisuus- ja keskittymisvaikeuksia.

Mielenterveysongelmat kuormittavat

Toisaalta Saarinen nostaisi esiin myös mielenterveyskriisin. 

– Tullaan siihen kysymykseen, että onko meidän koulu valmis vastaanottamaan myös oireilevia nuoria vai vain terveitä nuoria.

Riippuen siitä, ovatko kyseessä viralliset diagnoosit vai kouluterveyskyselyjen tulokset, nuorilla esiintyy Saarisen mukaan joka tapauksessa valtavasti masennus- ja ahdistusoireilua. 

– Puhutaan merkittävistä oppilasmassoista, joilla on erilaista oireilua.

Inkluusion vuoksi oireilevat nuoret opiskelevat luokissa yhdessä muiden oppilaiden kanssa, mutta onko se paras ratkaisu?

– Näkisin, että tämä on ihan avainkysymys siinä, että kun olemme uudistaneet sillä tavalla, että tulee näitä erityisiä toimia tarvitsevia oppilaita sinne niin sanotun tavallisen opetuksen pariin, niin kuitenkaan se tavallisen opetuksen pedagogiikka ei ole muuttunut, Saarinen sanoo.

Saarinen huomauttaa, että erityisoppilaat tarvitsisivat erityisen paljon rutiineja ja pysyvyttä arkeensa. Miten esimerkiksi paniikkioireilevat nuoret sopeutuvat avoimiin tiloihin tai itsenäiseen opiskeluun?

– Juuri se ristiriita, että ollaanko tultu vastaan siinä pedagogiikassa? Saarinen haastaa.

Myös tunne-elämän ongelmat voivat vaikeuttaa oppimista. Miten tunteissa vellominen vaikuttaa opiskeluun? Mitä Saarisen mielestä opiskelussa pitäisi muuttaa? Mikä on älypuhelinten käytössä raja, jonka jälkeen mennään haittojen puolelle? Katso koko haastattelu yllä olevalta videolta!

Lue myös:

    Uusimmat