Dronet ovat tehneet Ukrainassa muutoksen, josta ei ole paluuta takaisin, sanoo Puolustusvoimien entinen komentaja. Hävittäjien töitä ne eivät ole kuitenkaan varastaneet.
| Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran huhtikuussa. MTV Uutiset uusii vuodenvaihteessa vuoden luetuimpia, kiinnostavimpia, erikoisimpia ja katsotuimpia juttuja ja videoita. |
Loppuvuodesta 2021 puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) osoitti draaman tajua. Tai sitten kyse oli sattumasta.
Kaikkonen piti tiedotustilaisuudessa pitkän hiljaisuuden, jonka hän päätti ilmoituksella: Suomea 1990-luvulta lähtien palvelleet Hornetit korvataan yhdysvaltalaisilla F-35-monitoimihävittäjillä.
Kyse on Suomen historian kalleimmasta kaupasta. Noin 8,4 miljardilla eurolla ilmavoimat saa 64 kappaletta F-35-koneita, ohjuksia ja huoltotarvikkeita.
Kolme kuukautta hävittäjäkaupan julkistamisen jälkeen Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainaan ja sodan ilmatilaan lensi uusi kuolemantähti: drone, jota brittilehti Economist kuvailee "taivaan Kalashnikoviksi".
Sotavideoissa piskuiset dronet jahtaavat karkuun juoksevia sotilaita, keskeyttävät bunkkerissa syötävän illallisen, vaurioittavat laivoja ja pudottavat kranaatteja panssareiden luukkuihin.
Taistelukentällä näyttää tapahtuneen vallankumous. Pieni ja pärisevä David murskaa kerta toisensa jälkeen Goljatin.
Suomeen ensimmäisen F-35-hävittäjän on määrä saapua vuonna 2026.
Vanhan sotaviisauden tai näsäviisauden mukaan kenraalit valmistautuvat aina edelliseen sotaan. Tekikö Suomi kahdeksan miljardin virheen ostaessaan hävittäjiä dronejen sijaan?
0:38
Ukrainan armeija julkaisi elokuussa 2023 videon, jossa se väittää näkyvän, miten ukrainalaisdrone pudottaa kranaatin venäläisen panssarivaunun sisään avoimesta luukusta. Videon aitoutta ei ole vahvistettu.
"Halpa propellihärpäke" vastaan monitoimihävittäjä
Näissä keskusteluissa menee välillä puurot ja vellit sekaisin, sanoo Puolustusvoimien ja Ilmavoimien entinen komentaja, nykyinen kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.).
Lindberg myös toimi F-35-hävittäjiä valmistavan Lockheed Martinin konsulttina joidenkin viikkojen ajan Suomen HX-hankkeen aikana.
– Välillä tuntuu, että on mielikuva, että halpa propellihärpäke korvaa monitoimihävittäjät, Lindberg sanoo puhelimitse MTV Uutisille.
Hävittäjät eivät suinkaan ole ainoita sotakoneita, joiden korvaajiksi droneja on spekulaatioissa kaavailtu. Niistä on kirjoitettu sekä uutena, tarkempana tykistönä, että taistelupanssarivaunut menneisyyteen työntävänä innovaationa.
Argumentin ydin on aina sama: Halvimmillaan vain muutamien satasien drone pystyy tekemään miljoonien eurojen sotakoneesta romurautaa.
Miksi ihmeessä huippukalliita hävittäjiä ja tankkeja kannattaisi vielä hankkia vuonna 2024? Koska populaari käsitys taistelukentästä kokonaisuutena on hämärtänyt ja altistunut virheellisille käsityksille, jotka muuttuvat julkisiksi totuuksiksi, vastaa Lindberg.
0:39
Videolla Ukrainan dronen väitetään havaitsevan venäläistankin ja tekevän viimeisen syöksynsä. Ukrainan puolustusministeriö julkaisi videon maaliskuussa 2023.
Täydentävät toisiaan
Jotta monen kymmenen miljoonan euron monitoimihävittäjä voi perustella paikkansa dronejen täyttämässä ilmatilassa, täytyy Lindbergin mukaan aidosti ymmärtää niiden erot.
– Eri laitteita tarvitaan sodankäynnin eri osa-alueilla. Ei vain ilmasodan, vaan koko sodan. Ne täydentävät toisiaan, Lindberg sanoo.
Sitä Lindberg ei kiistä, etteikö Ukrainan sodassa olisi nähty "muutosta, josta ei ole paluuta takaisin". Jatkossa jalkaväen mukana kulkenee aina kokoon taiteltavia reppudroneja, ja toisaalta dronet ovat jälleen uusi uhka sekä ihmisille että sotakalustolle.
Lisäksi ne antavat komentajille ja tulenjohdolle näkymän, joka vielä 1990-luvulla kuului lähinnä videopeleihin: Reaaliaikaisen linnunkatseen.
0:47
Näkymä, josta on modernissa sodassa tullut arkipäivää. Dronet välittävät tulenjohdolle ja komentajille reaaliaikaista kuvaa taistelukentältä. Ukrainan julkaisema video on helmikuulta 2023.
Droneteknologian ääripäässä ovat suuret miehittämättömät sotailma-alukset, joiden ominaisuudet ovat monilta osin vertailukelpoisia hävittäjiin. Niiden kohdalla rahanmeno ei kuitenkaan ole samalla tavalla dronejen puolella.
– Ei pitäisi tulla suurena yllätyksenä, että jos tekee samalla teknologialla ja materiaalilla miehittämättömän sotakoneen ja laittaa kuskin konttiin lentämään sitä, niin ei se ole sen halvempaa kuin perinteisen hävittäjänkään rakentaminen, Lindberg muistuttaa.
Miehittämättömät ilma-alukset toki luonnollisesti suojelevat lentäjää eri tavalla, joskin Lindbergin mainitsemat "kuskit kontissa" olisivat eittämättä suosittuja maaleja nekin.
– En pidä mitenkään mahdottomana, että joskus tulevaisuudessa prosessorit, muisti ja tekoäly kehittyvät niin, että näillä miehittämättömillä ilma-aluksilla voidaan myös käydä ilmataisteluita, Lindberg arvioi.
F-35-monitoimihävittäjä kykenee kuljettamaan monenlaista aseistusta. Maaliskuussa Yhdysvallat virallisesti totesi sen pystyvän ampumaan myös ydinkärjen.
Hävittäjä on päänsärky vastustajalle
F-35 ja muut kymmenien miljoonien monitoimihävittäjät tuovat armeijan työkalupakkiin jotain, mitä dronet eivät ainakaan nykyisellään pysty korvaamaan, Lindberg arvioi.
Kuvaavaa on, ettei Lindberg hävittäjien hyödyistä ja tehtävistä puhuessaan juuri edes käytä hävittäjä-sanaa, vaan puhuu mieluummin lavetista tai järjestelmästä.
Lindbergin hävittäjäpuheessa onkin paljon samaa kuin Panssariprikaatin entisen komentajan, nykyisen kansanedustajan Pekka Toverin (kok.) kommenteilla tankeista: Kyse ei ole aseesta itsessään, vaan siitä, mitä se tekee.
– Ukraina on Ranskan kokoinen valtio. Suomikin on pinta-altaan suuri. Jos haluaa näiden kokoisissa valtioissa uhata nopeasti eri alueita, on hyvä, jos lavetti kulkee 15 kilometriä minuutissa ja ampuu projektiileja, joiden kantama on yli 200 kilometriä, Lindberg toteaa.
– Se on sellainen uhka, että koska tahansa, mihin tahansa harpilla piirretylle alueelle voi tulla isku. Se on aikamoinen päänsärky, hän jatkaa.
Lue myös: Pekka Toveri: Panssarivaunut korvataan heti, kun nämä kriteerit täyttävä sotakone löytyy
Pekka Toveri tietää, miksi Suomen sotilaat pystyisivät siihen, missä Ukrainan Leopardit ja Putinin tankit epäonnistuvat
Dronejenkin kantama on kasvanut. Ukraina on kertonut jo valmistavansa "Majava"-lennokkeja, joiden se väittää yltävän 1 300 kilometrin päähän. Ukrainan hyökkäykset syvälle Venäjälle ovat myös lisääntyneet.
Nopeudeltaan ja tuhovoimaltaan hävittäjien veroisia laajalti käytetyt dronet eivät kuitenkaan ole, eikä määrä aina kykene korvaamaan tiettyjä ominaisuuksia.
– Hävittäjien tuhovoima ja liikkuvuus on sellainen yhdistelmä, jolla pystyy tekemään nopean painopisteen siirron mihin tahansa, Lindberg sanoo.
– Lisäksi korkealla lentävien suihkuhävittäjien sensorien tuottama tieto on potkurilla varustettuihin droneihin verrattuna toisella tasolla. Ukrainan sodassa suihkumoottoreilla varustettuja hävittäjän kokoisia droneja ei ole nähty.
2:14
Suomen uusi hävittäjä F-35 lensi kesäkuussa 2022 Porissa – tältä se näytti.
Ratkaisu: Integroitu ilmapuolustus
Hävittäjien yksittäisten ominaisuuksien korostamisessa on osin sama ongelma kuin siinä, jos dronejen tekemillä tuhoilla oikeutetaan muiden aseiden tarpeettomuus.
Kyse on, Lindberg muistuttaa, kokonaisuudesta. Ja yksi tällainen iso kokonaisuus on ilmapuolustus.
Ei ole edes julkinen salaisuus, että Ukrainalla on pulaa ilmantorjunta-aseista. Tämän ovat myöntäneet jokseenkin kaikki presidentti Volodymyr Zelenskyistä lähtien.
– Ukrainan tuska ovat Venäjän ilmaiskut, Lindberg summaa.
Kivuliaana todisteena lähes päivittäin uutisoidaan Venäjän onnistuneista ilmahyökkäyksistä, vaikka Ukraina väittääkin pystyvänsä ampumaan alas suuren osan Venäjän ohjuksista ja esimerkiksi kaupunkeja ja infrastruktuuria vastaan hyökkäävistä droneista.
Ukraina on pinta-alaltaan niin suuri valtio, ettei minkään normaalikokoisen yksittäisen valtion ilmapuolustusbudjetti riittäisi sen täydelliseen suojaamiseen pelkästään ilmatorjunnalla, Lindberg sanoo.
Jotta päästäisiin edes lähelle tavoitetta, tarvitaan jotain, josta ammattisotilaat tuppaavat käyttämään termiä "integroitu ilmapuolustusjärjestelmä".
Suomeksi sanottuna kyse on siitä, ettei vastuu ilmapuolustuksen onnistumisesta ole yhdelläkään yksittäisellä asejärjestelmällä, koska yksikään järjestelmä ei käytännössä yksin pysty tekemään kaikkea.
Ilmatorjunnassa on "väistämättä valtavia aukkoja"
Koska ilmapuolustusta ei koskaan ole riittävästi, on pakko tehdä valintoja.
– Pitää miettiä, mitä halutaan suojata. Kun päätös on tehty, sinne rakennetaan monikerroksinen ilmatorjunta. Ilmapuolustusta usein kuvataan sarjalla ympyröitä. Eri ympyröiden sisällä eri ilmatorjunta-aseet huolehtivat vaihtelevilla kantamilla erilaisista uhkista, Lindberg selvittää.
– Hidasta potkurikonetta ilmatorjuntaohjus ehtii lentää torjumaan kauas, mutta kiväärinluodin nopeudella avaruudesta syöksyvää ballistista ohjusta ei ehditä torjumaan "ylämäkeen" kovinkaan pitkän matkan päähän, hän jatkaa.
Jos jokin on kallista suojattavaan pinta-alaan nähden, niin ballististen ohjusten torjunta, Lindberg sanoo.
– Sellaisen torjunta vaatii sen integroidun ilmapuolustuksen suurimman, kalleimman ja kauneimman osan eli Patriot-järjestelmän PAC-3 ohjuksen. Ne maksavat noin neljä miljoonaa dollaria kappaleelta, Lindberg toteaa.
Huhtikuussa 2023 Suomi kertoi hankkivansa Israelin Daavidin linko -järjestelmiä, jotka pystyvät torjumaan ballistisia ohjuksia. Vielä lokakuussa 2022 Iltalehti uutisoi, ettei Suomella ole kykyä torjua ballistisia ohjuksia.
Suomi on ostanut Israelilta Daavidin linko -järjestelmiä, joilla pystytään ampumaan alas ballistisia ohjuksia.
Lue myös: Suomi ostaa Israelilta yli 300 miljoonan Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän
HS: Suomi vaati Israelilta ohjustakuun – toimituksia jatkettava myös sodassa
Suomen ilmapuolustukseenkin jäisi pelkkää ilmatorjuntaa käyttämällä "väistämättä valtavia aukkoja", Lindberg myöntää. Kyse on yksinkertaisesti maan koosta.
Jos vastustaja lähettää lentokoneita ja risteilyohjuksia yllättäen muualle kuin sinne, missä ilmatorjuntaa on, ei sinne millään ehditä siirtää esimerkiksi maitse kulkevaa ilmatorjuntakalustoa.
– Silloin sinne kannattaa lähettää se 15 kilometriä minuutissa lentävä hävittäjä, jossa on hyvät sensorit ja kymmeniä kilometrejä kantavia ilmataisteluohjuksia. Tähän vielä tiedustelu ja häirintä päälle.
Laajalti saatavilla olevat dronet ovat tähän tehtävään aivan liian hitaita, eikä niistä myöskään aseistuksensa puolesta ole hävittäjiä tai ohjuksia pudottamaan.
Toisaalta halpojen potkuridronejen torjunta hävittäjien laukaisemilla ilmataisteluohjuksilla tai neljän miljoonan PAC-3 ilmatorjuntaohjuksella on lompakolle surkea vaihtoehto.
Ukrainan arvioidaan kuluttavan kuukausittain noin 10 000 dronea.
Tehokas ilmatorjunta on siis jatkuvaa kivi-sakset-paperi-peliä, jossa erilaisiin uhkiin täytyy vastata sopivan kustannustehokkaalla järjestelmällä.
Järkevämpi puolustautumiskeino halpisdroneja vastaan on esimerkiksi ZU-23-2-ilmatorjuntakanuuna, josta Suomessa käytetään lempinimeä Sergei. Suomi on tiettävästi lahjoittanut Sergeitä Ukrainalle. Laitteen kantama on kuitenkin alle kaksi kilometriä.
– Niitä täytyisi olla pilvin pimein useiden kohteiden dronentorjuntaa varten, Lindberg sanoo.
Dronehyökkäysten tehokasta torjuntaa vaikeuttaa tällä hetkellä se, että aseen ja vasta-aseen iän ikuisessa taistelussa ase eli drone on kustannustehokkuudessa tällä hetkellä edellä. Droneja vastaan ei ole vielä ehditty kehittää laajasti käytössä olevia torjuntajärjestelmiä, vaan niitä ammutaan alas paljolti improvisoiduin keinoin.
Siitä huolimatta sekä Ukraina että Venäjä menettävät valtavia määriä droneja ja rintamalla on tiettävästi alueita, joissa dronejen toiminta on häirintä- ja torjuntalaitteiden vuoksi liki mahdotonta.
Ukraina saa pian F-16-hävittäjiä
Hyökkääjän kannalta hävittäjien etu on luonnollisesti kääntäen sama kuin puolustajalle. Kiinteältä lavetilta ammuttu torjuntaohjus ei ehdi osua siihen ennen kuin oman ohjuksensa laukaissut nopea lentokone on poistunut, Lindberg sanoo.
Hävittäjät voivat myös ampua ohjuksia niin kaukaa, etteivät lentävät lavetit koskaan edes käy ilmatorjunnan kantaman sisällä. Ukrainassa Venäjä toimii nykyisin juuri näin, jolloin Ukraina voi yrittää torjua vain ohjuksia, ei niiden laukaisulavetteja, joiden tuhoamisella olisi pitkäkestoisempia vaikutuksia.
– Sekä puolustaja että hyökkääjä haluavat tarkkuuden ja ulottuvuuden. Siksi hävittäjät ovat tietysti myös haluttuja maaleja, Lindberg sanoo.
Tilannetta Ukraina on pyrkinyt helpottamaan hyökkäämällä niin sanottuja strategisia kohteita, kuten sotilaslentokenttiä, ammusvarastoja ja öljynjalostamoja vastaan.
Kallis monitoimihävittäjä on helpoin tuhota sen seisoessa lentokentällä. Panssarointi ei ole kummoinen, minkä lisäksi hävittäjiä on vähän ja ne on vaikea korvata.
– Kaikille vähääkään sotaa seuranneille on tullut selväksi, miten suuri merkitys pitkän kantaman täsmäasejärjestelmillä on, Lindberg sanoo.
Suomen tuleva F-35-laivasto kattaa 64 konetta. Vertailun vuoksi Ukrainan on arvioitu menettävän kuukausittain 10 000 lennokkia.
Silti Ukrainakin on pyytänyt ja vaatinut käyttöönsä länsimaisia hävittäjiä. Tänä vuonna sen ilmavoimien on määrä saada arsenaaliinsa yhdysvaltalaisia F-16-hävittäjiä.