Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka lauantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.
Kysymys: Onko autokoulussa B-ajokortin suorittajille nykyisin liian vähän ajo-opetusta?
Vastaus: Sekä osaamisen että oppimisen edellytysten lähtötasot vaihtelevat eri yksilöillä hyvinkin paljon. Tämän vuoksi ei ole järkevää laittaa kaikkia ajokortin suorittajia samaan muottiin, kuten vuosia tehtiin.
Ihan ensimmäiseksi haluan avata mediassa usein kuultavia, varsin harhaanjohtavia, käsitteitä ja väitteitä. Autokouluala on kritisoinut kesällä 2018 voimaan tullutta uudistettua ajokorttilakia usein esimerkiksi siitä, että kolmivaiheinen koulutus on muutettu yksivaiheiseksi. Itse näen asian kuitenkin eri tavalla – myös nykyisessä opetuskäytännössä on selvästi kolme erillistä vaihetta:
- Ensimmäisen ajokortin suorittajan turvallisuuskoulutus (EAS), jonka kesto on 4 h teoriaopetusta. Tämä opetus edellytetään ensimmäistä ajokorttiaan suorittavalta ja se suoritetaan pääsääntöisesti autokoulussa.
- Ajo-opetusta on annettava vähintään 10 tuntia joko autokoulussa tai opetusluvalla. Teoriaopetusta annetaan kunkin oppilaan yksilöllisen tarpeen mukaan, oppilaan lähtötaso huomioiden. Esimerkiksi Autoliiton Ajokoulu -verkko-oppimisympäristössä tarjotaan opetuslupaopetukseen materiaalit 20 teoriatuntiin.
- Kun pakollinen ajo-opetus ja opettajan hyväksi katsoma määrä teoriaopetusta on annettu, pitää vielä suorittaa kahdeksan tunnin mittainen riskientunnistamiskoulutus autokoulussa, ennen kuljettajantutkinnon ajokoetta. Riskientunnistamiskoulutuksen tunneista neljä on ajotunteja.
Opetus on siis edelleen vaiheistettua – vaiheet ovat nyt vain ennen kuljettajantutkinnon ajokokeen suorittamista siinä, missä osa niistä suoritettiin aiemmin vasta tutkinnon jälkeen. Mielestäni uudistus on näiltä osin onnistunut, koska motivaatio oppimiseen ennen tutkintoa on monella huomattavasti suurempi kuin tutkinnon jälkeen, jolloin ajokortti on jo kädessä.
Opetusmäärät ja oppiminen
Itse tein liikenneopettajan töitä autokoulussa vuosina 2001-2007. Tuolloin opetusta annettiin vuodenajasta riippuen joko 30 tai 32 ajokertaa. Ajokerran kesto oli 25 minuuttia ja käytännössä valtaosassa autokouluja ajettiin pääsääntöisesti kaksi ajokertaa yhdellä kerralla. Tätä 50 minuutin sessiota kutsuttiin ajotunniksi. Ajotunteja oli siis 15 tai 16.
Tuo vaihtelu riippui siitä, pitikö pimeällä ajon opetus olla suoritettuna ennen ajokokeeseen menoa vai ei eli tuolloin oli tarkasti määritelty kuukaudet, joiden aikana tutkintoon tultaessa pimeällä ajo piti olla suoritettuna ja milloin se ei taas ollut välttämätöntä.
Jos siis verrataan nykyisiä ajo-opetusmääriä noihin 2000-luvun alkuvuosiin, ei niissä ole merkittäviä eroja, kuten liikenneopetusalan ammattilaiset usein antavat ymmärtää. Nykyäänhän ajetaan vähintään 10 + 4 ajotuntia eli yhteensä 14. Se on käytännössä vain tunti vähemmän kuin kesäaikaan ajettiin tuolloin, kun itse noita hommia tein.
Oman kokemukseni mukaan 15 tuntia riitti erittäin hyvin valtaosalle oppilaista ja niille, joille se ei riittänyt, suositeltiin ja myytiin lisätunteja jo ennen tutkintoon menoa. Todettakoon, että joukossa oli aika ajoin myös sellaisia oppilaita, jotka olisi voinut viedä ajokokeeseen heti ensimmäisen ajotunnin jälkeen.
Itse painotin kuitenkin aina, ettei ajokortin saaminen tarkoita, että olisi täysin oppinut kuljettaja vaan se on lupa lähteä harjoittelemaan ajamista itsenäisesti. Omalla kohdallani tuo harjoittelu on kestänyt reilut 25 vuotta ja jatkuu edelleen – toivottavasti vielä vuosikymmeniä.
Ajokokeen tehtävä on toimia mittarina siitä, että itsenäinen harjoittelu liikenteessä on turvallista aloittaa. Olennaista on tietyn osaamistason saavuttaminen – ei se, miten tälle tasolle on päästy. Jos osaamista ei ole, tutkintoa ei kuulu läpäistä.
Asennekasvatusutopia
Usein kuulee autokoulualan esittävän, ettei nykyinen opetusmalli mahdollista asennekasvatusta. Se on aivan totta, mutta ei sitä mahdollistanut mikään entisistäkään.
Asenteita aletaan omaksua ja ammentaa jo turvaistuiniästä niin liikennekäyttäytymiseen kuin elämään yleensäkin. Mentoreina toimivat vanhemmat ja lähipiiri, joista lapsi ammentaa vaikutteita omaan käyttäytymiseensä. Kyse on siis elinikäisestä oppimisesta. Jos asenteet ovat kasvaneet kieroon 16–18 vuoden ajan, ei niitä enää ajokorttia hankittaessa kukaan pysty muuttamaan, vaikka teoria- tai ajo-opetusta olisi kuinka paljon.
Ajokortti poikkeusluvalla
Viime aikoina on eri medioissa käyty paljon myös keskustelua siitä, että 17-vuotiaille myönnetään ajokortteja liian heppoisin perustein. Asiaa on revitelty mehevin klikkiotsikoin unohtaen se tosiasia, että uusille kuljettajille on aina sattunut ja tapahtunut. Käytännössä nämä vakaviin liikennerikkomuksiin syyllistyneet tai onnettomuuksiin joutuneet 17-vuotiaat olisivat todennäköisesti hölmöilleet aivan samalla tavalla vuotta myöhemmin, mikäli eivät olisi saaneet ajokorttia poikkeusluvalla.
Samaan aikaan on unohdettu, että valtaosa erityisluvalla kortin saaneista nuorista ajelee fiksusti ja vastuullisesti. Miksi siis riistäisimme heiltä mahdollisuuden kuljettaa autoa vain siksi, että osa ikätovereista käyttäytyy vastuuttomasti? Itse en näe tällaiselle laumarangaistukselle perusteita – seuraamusjärjestelmät ovat lainrikkojia varten.
