Länsi-Euroopan suuret valtiot pitäisi saada ymmärtämään, ettei Venäjän uhka tarkoita tankkia Madridin torilla, sanoo Pekka Toveri.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on maailman paras vaalikampanjan jäsen. Näin totesi europarlamenttipaikan varmistuttua Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri (kok.).
– Hän on aiheuttanut sellaista turvattomuutta Eurooppaan, että ihmiset hakevat asiantuntijuutta päättäviin elimiin, että voidaan rakentaa puolustusta ja turvallisuutta epävakaissa oloissa, Toveri muotoili.
Toverin eurovaaliteemat olivat ne samat, joilla viime vuonna aukesi paikka eduskuntaan: turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. 63-vuotias Toveri sai Suomen viidenneksi eniten ääniä, 88 700 kappaletta.
Kysymys kuuluu, mitä Pekka Toveri haluaa Euroopan puolustuksella EU:ssa tehdä. Toveri pitää hyvänä sitä, ettei Euroopan puolustamiseksi tarvitse keksiä pyörää uudelleen.
Menopeli on jo olemassa ja sen nimi on Nato, sanoo Toveri.
Eurooppa-pyörästä on kumi puhjennut
Sitten huonoihin uutisiin. Naton Eurooppa-pyörän kumit ovat surkeassa kunnossa. Korjattavaa siis riittää.
Pikaisesti todettakoon, että toisinaan kaavailtua Euroopan unionin omaa armeijaa Toveri pitää "typeränä resurssien hukkaamisena".
Euroarmeija on jo olemassa, Toveri perustelee. Se on Euroopan Nato-maiden kansalliset armeijat, joilla on puolustusliiton myötä suunnitelma siitä, miten Eurooppaa aseilla puolustetaan.
– Ei Eurooppaan kannata kopioida Naton armeijaa, kun länsiarmeijoissakin on tarpeeksi vaikeuksia saada miesvahvuuksia täyteen, Toveri sanoo.
Toveri ei innostu edes EU:n nopean toiminnan joukoista.
– Niin mihin niitä tarvitaan? Meillä on ollut vuosikymmeniä EU:n taisteluosastot, eikä niitä ole käytetty kertaakaan. Joko muutetaan säännöstä, että nykyistä työkalua voidaan käyttää tehokkaammin tai unohdetaan koko juttu ja hoidetaan YK:lla ja Natolla asioita.
"Aika säälittävän vähän"
Nato ja YK tarvitsevat kipeästi uskottavia työkaluja eli sotilasoperaatioiden kohdalla käytännössä aseita, ammuksia ja sotilaita. Niistä on Euroopassa tällä hetkellä huutava pula.
Kansallisvaltioiden armeijat ajettiin Euroopassa alas 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua. Aika nopeasti Venäjän helmikuun 2022 suurhyökkäyksen jälkeen todettiin, ettei Euroopalla ollut mitään mittavia varastoja, joista Ukrainalle olisi voinut tukea kaataa.
Venäjän hyökkäyksestä on nyt pitkälti yli kaksi vuotta. Puhetta on riittänyt, mutta kuinka paljon on tehty?
– Aika säälittävän vähän, Toveri toteaa.
Miksi näin? Toverin turhautunut huokaisu kertoo paljon. Sanojakin löytyy.
– Sanopa se, Toveri aloittaa.
– Kun istuu Brysselissä ja nauttii kahvilassa auringosta, sota tuntuu kaukaiselta. Itä-Euroopassa näkemys on eri, olemme kestäneet vuosisatoja Venäjän kohoilua, Toveri jatkaa.
Haaste on siinä, että Länsi-Euroopan suuret valtiot pitäisi saada ymmärtämään, ettei Venäjän uhka tarkoita tankkia Madridin torilla, Toveri sanoo. Venäjän hybridioperaatiot ovat Suomellekin tuttuja, oli kyse sitten kyberhyökkäyksistä, informaatio-operaatioista tai maahan pyrkijöiden masinoinnista.
– Miksi luulette, että Espanjassa katalaanit ovat niin saamarin aktiivisia hankkimaan itsenäisyyden, kukahan sitä tukee? Venäjä on jo sodassa teitä vastaan, herätkää jo pahvit, Toveri muotoilee.
Ilmapuolustukselta loppuisi ammukset
Brittilehti Financial Times (FT) kertoi toukokuussa huolestuttavan luvun Euroopan ilmapuolustuksesta. FT:n tietojen mukaan puolustusliitto Naton jäsenvaltioilla on käytössään alle viisi prosenttia siitä ilmapuolustuksesta, joka tarvittaisiin täysimittaisen hyökkäyksen torjuntaan Keski- ja Itä-Euroopassa.
Toveri ihmettelee lukua ja on melko varma, ettei laskukaavassa ole otettu huomioon Nato-maiden Euroopan ilmavoimien ylivoimaisuutta Venäjään nähden. Kun Iran iski alkuvuodesta yli 300 ohjuksella ja lennokilla Israeliin, torjuivat lentokoneet merkittävän osan uhista, Toveri muistuttaa.
Siitä Toveri on FT:n lähteiden kanssa kuitenkin yhtä mieltä, ettei Euroopan ilmapuolustus ole valmis sellaiseen sotaan, jota Venäjä tällä hetkellä käy Ukrainaa vastaan. Venäjä pommittaa Ukrainaa käytännössä päivittäin kymmenillä ohjuksilla ja lennokeilla.
– Tällaista sodankäyntiä vastaan Euroopasta loppuvat ammukset nopeasti. Pitäisi olla isommat ohjusvarastot ja teollisuutta, joka tekee tarpeen tullen nopeasti lisää. Varastoja ei välttämättä kannata täyttää välineillä, jotka vanhenevat 20 vuodessa, Toveri katsoo.
Nyt tuota potentiaalia on länsimaissa rajoitetusti. Yleisesti varsin hyväksytty arvio on, että Venäjä valmistaa tällä hetkellä enemmän tykistöammuksia kuin länsimaat yhteensä. Taloudeltaan ja väestöltään Venäjä on kuitenkin huomattavasti länttä pienempi.
Toveri ottaa esille arvion, jonka mukaan Eurooppaan tarvittaisiin kaksi miljoonaa tykistökranaattia, jotta ammusvarastot saataisiin järkevämmälle tasolle.
– Mielestäni se on todella varovainen arvio. Jos Nato joutuisi sotaan, olisi Eurooppa täysin Yhdysvaltojen suorituskyvystä riippuvaisia. Sieltä tulee tiedustelu, johto, strateginen kuljetuskyky, ilmatankkaus, pitkän kantaman aseet, ilmapuolustus, Toveri listaa.
Toveri penää aitoa yhteistyötä
Toveri on aiemmin todennut, ettei hän haluaisi olla Ukrainan armeijan logistiikkapäällikkö. Syynä on se, että Ukraina on saanut valtavan määrän eri armeijoiden sotilaskalustoa taistelupanssarivaunuista tykkeihin ja rynnäkkökivääreihin.
Aseet eivät aina tai oikeastaan useimmiten ole keskenään yhteensopivia sen enempää ammuksiltaan kuin varaosiltaankaan. Euroopan armeijoilla on keskenään tämä sama perusongelma, sillä mantereelta löytyy esimerkiksi useita erilaisia, keskenään yhteensopimattomia taistelupanssarivaunuja ja sotilaslentokoneita.
– Suomen Puolustusvoimille sanottiin aina Euroopassa, että miksi te ostatte vain Yhdysvalloilta ja Israelilta. Vastaus on, että ostetaan, koska se on suorituskykyisempää ja halvempaa, Toveri sanoo.
Esimerkiksi Suomen armeijan viime aikojen hävittäjä- ja ilmatorjuntahankinnat ovat suuntautuneet juuri Toverin mainitsemiin Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Tosin esimerkiksi Puolustusvoimien Leopard-taistelupanssarivaunut ovat saksalaista tuotantoa.
Toveri penää eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen aitoa yhteistyötä. Sellaista on kyllä yritetty, mutta laihoin tuloksin, Toveri sanoo.
– Yhteiseurooppalaiset hankkeet ovat enemmän tai vähemmän menneet selälleen, kun joku on aina todennut, että joo, tehdään yhteistyötä, mutta he haluavat tehdä 99 prosenttia ja loput voivat jakaa rippeet, Toveri sanoo.
– Pitää olla aitoa yhteistyötä. Kehitetään yhdessä, kaikki investoi ja tuotanto jaetaan useampaan maahan. Kaikille hyötyä. Pitäisi kasvattaa luottamusta ja nähdä se, että Euroopassa ja maailmalla on isot markkinat, hän jatkaa.
"Ketään ei kiinnostanut"
EU:n ei itse pidä puolustusteollisuutta jäsenmaihin rakentaa, Toveri sanoo. Se on kansallisvaltioiden tehtävä. Yleisesti ottaen Toveri ei kannata EU:n yhteisvelkaa, mutta puolustusteollisuusinvestointeihin tai Ukrainan tukemiseen sitä voisi hänestä harkita.
Tukea tarvitaan, koska takamatka on pitkä ja kiire kova, Toveri summaa.
– Yhdysvallat laukkasivat 20 vuotta Euroopassa sanomassa, että nostakaa puolustusbudjetit kahteen prosenttiin. Ketään ei kiinnostanut, Toveri sanoo.
Naton tavoite on, että kaikki sen jäsenmaat käyttävät bruttokansantuotteestaan vähintään kaksi prosenttia puolustusmenoihin. Ruotsin rauhaninstituutin mukaan sotaa käyvä Venäjä käytti vuonna 2023 puolustusmenoihin 5,9 prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Nato-maista Yhdysvaltojen prosenttiluku oli 3,4 ja Suomen 2,4. Alle kahden prosentin jäivät esimerkiksi Saksa, Italia ja Ruotsi.
Huomioitavaa on, että eri valtioiden bruttokansantuotteissa on suuria eroja. Vaikka Yhdysvaltojen prosenttiluku on Venäjää pienempi, käyttää se todellisuudessa moninkertaisesti enemmän rahaa armeijaansa.
"Ratkaisu ei ole rakettitiedettä"
Toveri on aiemmin arvioinut, että seuraavan 3–5 vuoden ajan Venäjä "todennäköisesti haastaa länttä". Puolan presidentti Andzej Dudan arvioi maaliskuussa, että presidentti Vladimir Putin pyrkii siirtämään Venäjän kohti sotataloutta, jotta se pystyisi hyökkäämään Natoa vastaan jo vuonna 2026 tai 2027.
Toverin mielestä on "järkyttävää", miten Euroopan tilannetaju on hukassa.
– Kun korona tuli, löytyi tappelun jälkeen näkemys, että pystytetään 750 miljardin euron rahasto, jolla voidaan tukea koronan raatelemia EU-valtioita. Rahaa on mennyt paljon, Toveri sanoo.
– Nyt kun on todettu, että pitäisi saada Ukrainalle miljoona kranaattia, mikä on 3–4 kuukauden tarve, niin kauhean vääntämisen jälkeen tehdään asetus ampumatarviketuotannon tukemisesta. Siitä löytyy 300 miljoonaa, josta jäsenmaat voivat hakea pitkällä prosessilla rahaa investointeihin, hän jatkaa.
Rahat ja prosessit eivät ole "mitenkään suhteessa keskenään", Toveri katsoo. Toverin mukaan Euroopan armeijoiden kuntoon laittaminen vaatii kymmeniä, ehkä jopa satoja miljardeja euroja. Yhdellä sanalla kuvattuna tehtävä on "valtava", Toveri summaa.
Toveri väittää, ettei ratkaisu ole silti rakettitiedettä.
– Jos Saksan liittokansleri Olaf Scholz vaivautuisi soittamaan saksalaisen asevalmistajan Rheinmetallin toimitusjohtajalle, että pistä tehdas pystyyn, ostamme seuraavat kymmenen vuotta miljoona kranaattia joka vuosi, niin tehdas olisi aika nopeasti käynnissä, Toveri sanoo.
– Mutta kun ei ole tilauksia, ei tule investointeja. EU:n investointipankki vikisee, että he noudattavat EU:n kestävän kehityksen taksonomioita, joka ohjaa vihreitä investointeja. Siellä todetaan, että puolustusteollisuus on samalla orrella tupakka- ja pornoteollisuuden kanssa.
Maaliskuussa uutisoitiin, että useat EU-johtajat vaativat Suomen johdolla Euroopan investointipankilta lisää rahoitusta puolustusteollisuudelle. Suomen aloitteesta laaditussa yhteiskirjeessä olivat mukana myös Saksa ja Ranska.
– On tässä puuhaa, Toveri päättää.