Kommentti: Messias-oratorio, Madonnan Like a Prayer ja Suvivirsi ovat kulttuuriperintöä, josta ei pidä rangaista ketään

Barokkimusiikki nousee harvoin otsikoihin Suomessa, mutta hiljattain niin kävi. Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin kamarikuoro oli tilattu esiintymään Länsi-Uudellamaalla Kirkkonummella sijaitsevaan peruskouluun.

Esityksessä olisi kuultu otteita Johann Sebastian Bachin jälkeen ehkä historian arvostetuimman barokkisäveltäjän, Georg Friedrich Händelin Messias-oratoriosta vuodelta 1741. Oratorion librettona ovat Vanhan testamentin jakeet Raamatusta.

Kirkkonummelaiskoulun rehtori perui konsertin muutama päivä ennen konserttipäivää. Miksi? Orkesterin edustajan mukaan siksi, että ohjelmistossa oli uskonnollisia viittauksia.

Lue myös: Näin uskonnosta kouluissa on kohuttu yksittäisistä vanhemmista tasavallan presidenttiin

Opetushallituksen tulkinnan mukaan barokkikonsertti olisi voitu järjestää, sillä Opetushallitus ei pidä barokkikonserttia uskonnollisena tilaisuutena.

Opetussuunnitelman mukainen opetus pitää sisällään myös kulttuuriperintöön tutustumista, joten konsertit, teatteriesitykset ja näyttelyt voivat olla osa opetusta.

Perumiseen on epäilty vaikuttaneen Hämeenlinnassa sattunut tapaus, jossa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta suositteli kaupunkia maksamaan 1 500 euron hyvityksen syrjinnästä muutama vuosi sitten uskonnollisen laulun koulussa järjestetyssä konsertissa kuulleelle uskonnottomalle alakoululaiselle. Lautakunnan päätöksen perusteluna oli kaupungin epäonnistunut tiedottaminen.

Kaupunki noudatti suositusta ja maksoi.

Lue lisää: Valitukset uskonnollisesta syrjinnästä kouluissa räjähtäneet

Uskonnolliset viitteet luovat siis nykyään kouluille riskin tulla rangaistuksi. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Jos lapsi kuulee Tiktokissa Madonnan vuoden 1989 jättihitin Like a Prayer, puhumattakaan altistumisesta kappaleen musiikkivideon uskonnolliselle kuvastolle, pitäisikö somejätin maksaa korvauksia näille viitteille altistumisen vuoksi?

Lue lisäksi: Opetusministeri Adlercreutz: Kouluissa tärkeää opettaa kulttuurihistoriaa

Kristinusko, muiden uskontojen lailla, on osa kulttuuria. Se näkyy ja kuuluu musiikissa, kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiosarjoissa, kuva- ja rakennustaiteessa. Populaarikulttuurissa ylipäänsä uskonto on usein polttoainetta tekijöille.

Ei lapsia ole mitään syytä pitää pimennossa näiltä asioilta.

Vai pitäisikö radiokanavilla puhki soitettu U2-yhtyeen One-hitti vuodelta 1991 kieltää uskonnollisten viitteiden vuoksi? Puhumattakaan saman yhtyeen vuonna 1987 julkaistusta I Still Haven’t Found What I’m Looking For -hitistä, joka on enemmän gospelia kuin popmusiikkia?

Lue myös: Opetushallitus: Barokkikonsertin peruminen oli väärä tulkinta – "Ohjetta ei tarpeen muuttaa"

Kirjallisuudessa esimerkiksi Fjodor Dostovjeskin Rikos ja rangaistus (1866), Salman Rushdien Saatanalliset säkeet (1988), C. S. Lewisin Narnia-kirjat sekä J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia (1954–1955) sivuavat uskontotematiikkaa ainakin joiltain osin.

Monissa taidemuseoissa iso osa esillä olevista teoksista pitäisi polttaa roviolla tai piilottaa kellariin, jos uskonto, uskonnolliset viitteet tai vaikutteet eivät saisi näkyä taiteessa – oli kyse sitten kristinuskosta, islamista tai mistä vaan katsomuksesta.

Lue lisää: Koululaisten konsertti peruttiin uskonnollisista syistä – Purra MTV:lle: "Missä jamassa tässä maassa ollaan"

Kouluissa joulu- ja kevätjuhlat ovat olleet minun lapsuudessani ja nuoruudessani uskonnollisia viitteitä ja perinteitä pullollaan, mutta nämä juhlat ovat olleet myös yhteisöllisiä. Ne ovat yhdistäneet kaikki koulun luokkatasot samaan juhlasaliin, saman juhlaohjelman ääreen.

On laulettu yhdessä Enkeli taivaan. On laulettu Suvivirsi. Ne ovat olleet lämminhenkisiä ja perinteisiin nojaavia tilaisuuksia eikä niissä ole tuputettu uskoa kenellekään tai yritetty saada ketään kääntymään kristinuskoon eikä buddhalaisuuteen.

Niin kristinuskon kuin muidenkin uskontojen vaikutus yhteiskuntaan on ollut läpi historian niin suuri, että kyllä lasten, nuorten ja aikuistenkin – ihan kaikkien – tulee tästäkin osasta kulttuurihistoriaa tietää.

Lue lisäksi: Valtaosa nuorista hyväksyy Suvivirren laulamisen kevätjuhlassa – yhä harvempi pitää itseään uskonnollisena

Jos nuori henkilö innostuu vaikkapa Anna Puun Mestaripiirros-kappaleesta, on hyvä, että hän tiedostaa laulun uskonnolliset viittaukset. 

Uskonnollisiksi tulkittavia viittauksia löytyy myös vaikkapa Juha Tapion, Suvi Teräsniskan ja Samuli Edelmannin musiikista. Kysellään Apulannankin takavuosien hitissä Jumalan perään.

Maailma on toki muuttunut ja muuttuu vastedeskin. Mutta uskonto pysyy. Viittaukset siihen vain muuttavat ajan kuluessa muotoaan. Uskonnottomille on olemassa vaihtoehtoja, joita koulujen tulee tarjota.

Lue myös: Apulaisoikeuskansleri: Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ongelmallisia

Ei Suvivirttä, Like a Prayeria, mitään uskontovaikutteista taidetta, Messias-oratoriota, Narnia-kirjasarjaa eikä Mestaripiirrosta pidä siivota pois kulttuurihistoriasta, jotta joku ei altistuisi niille.

Jos joku tällaisesta altistumisesta pahoittaa mielensä, pahoittakoon. Ei siitä pidä rangaista ketään.

Kuten Opetushallitus on täysin oikein linjannut, konsertit, teatteriesitykset ja näyttelyt ovat osa kulttuuriperintöä, johon on hyvä tutustua ja jotka voivat olla osa opetusta. Näin saa ehkä ainakin osviittaa siitä, miksi maailma on sellainen kuin se on.

Lue lisää: Barokkikonsertin peruminen: Päivi Räsänen vaatii muutosta – "Opettajat ja rehtorit ymmällään"

Ei barokkikonsertti ole uskonnon tuputtamista eikä sitä ole yksi uskonnollinen laulu koulun tilaisuudessakaan.

Toivottavasti raja on nyt vedetty eikä tällaisia tyhjänpäiväisiä ja täysin tarpeettomia kohuja enää tule.