Suomen yli 200 poliisikoiraa tekee vuosittain tuhansia keikkoja poliisin apuna. Vuositasolla noin 3 000 koiratehtävistä liittyy rikoksesta epäillyn kiinniottamiseen.
Rikospaikka oli mukana seuraamassa Helsingin koirapoliisin harjoituksia, jossa koirat harjoittelivat maastossa ihmisen etsintää ja voimankäyttöä. Videon harvinaiselta keikalta voi katsoa artikkelin yläpuolelta.
Helsingin poliisilaitoksen koiratoiminnan kenttäkouluttaja Markus Lindhin mukaan Helsingissä on noin 10–20 tehtävää vuosittain, joissa koiraa käytetään voimankäyttövälineenä, eli koira puree ihmistä.
– Niissä tilanteissa on kyse vaarallisesta henkilöstä, puukotuksesta, ehkä ampumisesta. Ne ovat tehtäviä, joissa tilanne on johtanut siihen, että puhe ei tehoa, henkilö ei tottele käskytystä ja hänet pitää ottaa turvallisesti kiinni. Koira on turvallinen vaihtoehto, jolloin meidän ei tarvitse käyttää ampuma-asetta, hän kertoo.
Purupaikat opetetaan tarkkaan
Koirille opetetaan tarkasti erilaiset purupaikat. Käytännössä koira puree ihmistä käsiin tai jalkoihin. Puremisesta aiheutuvat vammat vaihtelevat. Joskus selvitään pelkillä hampaidenjäljillä, mutta toisinaan vammat ovat isompia.
Pureminen on viimeinen keino, johon koiraa käytetään. Usein pelkkä koiran pelotevaikutus ja läsnäolo riittää.
– Olen joskus jutellut rosvon kanssa, jota oli ammuttu aiemmin ja jota myös koira oli purrut. Kysyin häneltä mielenkiinnosta, kumman vaihtoehdon hän ottaisi mieluummin. Rosvo sanoi, että ehkä ysimillinen on parempi, koska se sattui vähemmän, vanhempi konstaapeli, koiranohjaaja Pekka Kuparinen sanoo.
Kuparisen saksanpaimenkoira Jönssi on pian 7-vuotias. Se on partioräjähdekoira, joka on erikoistunut etsimään räjähteitä ja aseita. Muita koirien erikoistumisalueita ovat rahat, huumeet ja uusimpana mikropiirit.
Kuparinen kirjoitti poliisikoirista ja koirapoliisin keikoista kirjan K9 Koirapartio: Aistien varassa (Deadline Kustannus), joka julkaistiin syksyllä. Kirjassa hän kuvailee sitä, miten vaativaa koiran kouluttaminen poliisikoiraksi on. Hän kertoo kirjassa myös siitä, miten koiraa koulutetaan voimankäyttöön. Poliisikoira ei pure ketä tahansa ja milloin tahansa.
– Jönssi ei ole kertaakaan purrut minua tai käynyt päälleni. Ei, vaikka olen sitä joutunut joskus kovastikin komentamaan ja ohjaamaan kuumassa tilanteessa keikalla. Kun painimme ja taistelimme monet kerrat kotipihalla, totutin koiraa hellästi siihen, että joku voi joskus ottaa karvoista kiinni tai työntää pois tai muuten vain käsitellä epämiellyttävästi, hän kirjoittaa.
Lue myös: Näin poliisikoirat etsivät rikollisia maastosta – yksi asia tekee ne korvaamattomiksi
Työlle pitää omistautua
Koiranohjaajat joutuvat omistautumaan työlleen ja kouluttamaan koiraa myös vapaa-aikanaan. Lindh kiitteleekin kaikkia koiranohjaajia sitoutumisesta työhön ja koulutukseen.
Kuparinen kertoo kirjassaan siitä, kuinka paljon aikaa koiran kouluttaminen vie. Poliisikoiran on opittava monia taitoja, joita kotikoirille ei opeteta.
– Keskinäistä luottamusta lisäävät leikki, ulkoilu ja uusiin asioihin tutustuminen. Vaikka koirasta onkin tarkoitus tulla peloton ja hurja poliisikoira, niin alkuvaiheessa sekin on ihan tavallinen koiranpentu. Pentuaika kestää karkeasti yleistäen noin kuusi kuukautta. Koiran yksilöllinen luonne ja tarpeet on otettava huomioon, sillä muuten siitä ei tulekaan ikinä poliisikoiraa. Ei ainakaan pelotonta sellaista, hän kirjoittaa.
– Epävarmuuden istuttaminen koiraan käy todella helposti, jos antaa jonkin muun asian kuten ohjaajan egon johdatella koulutusta. Pakottamalla saattaa aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.
Lue myös: Poliisikoirat Xando, Sakke ja Saku tapettiin työtehtävissä – poliisikoirat kohtaavat silmitöntä väkivaltaa
Työkoirat haluavat tehdä jatkuvasti töitä
Poliisikoira viettää ohjaajansa kanssa aikaa käytännössä enemmän kuin perheenjäsenet. Koiran ja ohjaajan suhde onkin todella symbioottinen.
– Siitä on muodostuttava todella tiivis ja avoin suhde, kumpikin saa olla oma itsensä eikä kumpaakaan pakoteta mihinkään. Siitä muodostuu hedelmällinen yhteistyö, Kuparinen luonnehtii Rikospaikan haastattelussa.
Poliisikoirat asuvat ohjaajansa luona. Osa koirista asuu ulkotarhassa, osa sisällä. Osa työkoirista hyväksyy vain ohjaajansa ja tämän partiokaverin, eli vänkärin, kun osa tulee toimeen hyvin esimerkiksi ohjaajansa perheenjäsenten kanssa.
– Todella monella ohjaajalla on tarha siitä syystä, että koirat ovat todella vilkkaita ja ne haluaisivat koko ajan tehdä töitä. Koira turhautuu siihen, kun se ei saa tehdä töitä. Kotona asuessa koiralta saatetaan joutua kieltämään sellaisia asioita, joista työkoiralle on hyötyä, eli pienestä röyhkeydestä ja aktiivisuudesta, Kuparinen kertoo.
– Periaatteessa poliisikoiralta pitäisi kieltää mahdollisimman vähän asioita. Kun myöhemmässä elämässä tulee tiukka paikka, sen ei pitäisi miettiä, että saankohan ja voinkohan, vaan sen pitää mennä ja tehdä. Hyvä poliisikoira on pikkuisen härski. Se etsii itse vaihtoehtoiset reitit ja keinot päästä rosvon luo eikä odota ohjaajaa kertomaan, mistä saa ja voi mennä. Silloin ei ole eduksi, että esimerkiksi pöydälle kiipeäminen on pentuaikana tylysti kielletty, hän kirjoittaa kirjassaan.
Koulutuksesta huolimatta kaikista koirista ei ole poliisikoiriksi. Lindhin mukaan karkeasti ottaen jokaiselta kurssilta noin kolmannes koirista menee vaihtoon, koska ne eivät ole syystä tai toisesta soveltuvia työkoiriksi.