Kolmanneksi yleisin akuutin vatsakivun aiheuttaja, sappikivitauti, on harvoin hengenvaarallinen sairaus. Oireiden vaikeusaste määrittelee sen, miten sappikiviä hoidetaan. Tuskaista vaivaa on myös mahdollista ennaltaehkäistä omilla elintavoillaan.
Sappikivitauti on varsin yleinen sairaus, jota esiintyy 10–20 prosentilla aikuisväestöstä. Iän kertyessä sappikivitauti yleistyy, ja yli 80-vuotiaista sappikiviä löytyy jo lähes puolelta. Sappikivitauti on kolmanneksi yleisin akuutin vatsakivun aiheuttaja, mutta se johtaa vain harvoin kuolemaan.
Vatsakipu johtuu sappikohtauksesta, jonka saavat aikaan sappirakossa olevat sappikivet. Sappikiviä syntyy, kun sapen ainesosat kiteytyvät sappirakossa seisovassa sappinesteessä. Sappikivien syntymisen riskiä kasvattavat ikä, sukurasitus, lihavuus ja sappirakon tyhjenemishäiriöt, mutta myös esimerkiksi naissukupuoli sekä nopea laihtuminen.
LUE MYÖS: Viisi tavallista vatsavaivaa – milloin niistä pitää huolestua?
Gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Taina Nykänen Mehiläisestä kertoo, että sappikiviä syntyy aineenvaihdunnallisista syistä, kun sappineste on ylisaturoitunut kolesterolilla tai bilirubiinilla.
– Kolesterolikiviä muodostuu, kun kolesterolia erittyy sappeen ylenmäärin ja se alkaa kiteytyä. Kolesterolin eritys sappeen on lisääntynyt lihavilla. Myös estrogeeni lisää kolesterolin eritystä. Laihdutuksen yhteydessä elimistöstä taas vapautuu nopeasti kolesterolia, mikä voi johtaa kolesterolikivien syntyyn.
Sappikivitaudin voi jakaa kolmeen luokkaan. Oireettomassa sappikivitaudissa oireettomat kivet todetaan sattumalöydöksenä. Jopa 70 prosenttia sappikivistä on oireettomia. Oireisessa sappikivitaudissa mahakipu iskee tyypillisesti ruokailun jälkeen. Komplisoituneessa sappikivitaudissa sappikivet ovat ehtineet saamaan aikaan sappirakon tulehduksen tai tukkimaan sappitiet aiheuttaen keltaisuuden tai haima- tai sappitietulehduksen.
Tavallisesti kohtaus iskee ruokailun jälkeen
Sappikohtauksen saavat aikaan sappirakossa olevat sappikivet. Kuvituskuva.
Tyypillisin sappikivistä kertova oire on noin puoli tuntia tai pari tuntia ruokailun jälkeen alkava, oikealla puolella kylkeä tuntuva kramppimainen kipu, johon voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua. Kipu saattaa säteillä ylävatsalle, pidemmälle oikealle kyljelle ja selkään.
Nykänen kertoo, että monesti potilaat saapuvat vastaanotolle myös epämääräisten ylävatsavaivojen vuoksi. Sappikivet voivat oireilla kivun lisäksi esimerkiksi ylävatsan ruokailunjälkeisenä turvotuksena tai nopeana täyttymisen tunteena.
Erityisesti rasvaisen ruoan on huomattu aiheuttavan sappikivikohtauksen herkemmin kuin muiden ruokien.
– Rasvaisen ruoan ajatellaan provosoivan sappikivikoliikkeja, koska rasvapitoinen ravinto aiheuttaa sappirakon voimakkaan supistumisen ja kivien kiilautumisen sappirakossa, Nykänen kertoo.
Toisaalta mikä tahansa ruoka voi aiheuttaa reaktion. Rasvaiset ruoat vain tekevät sitä enemmän.
Sappikohtauksen intensiteetti määrittelee sitä, tuleeko sen vuoksi lähteä päivystykseen. Lisäksi oireiden toistuvuus on syy hakeutua lääkärin vastaanotolle.
Jos kipukohtaus tuntuu siedettävältä ja potilas päättää jäädä kotiin, voi hän helpottaa oloaan särkylääkkein. Nykänen kuitenkin kertoo huomanneensa potilastyössä, että kodeiinipitoiset kipulääkkeet voivat joskus jopa laukaista sappikivikohtauksen ja pahentaa sappivaivoja.
Leikkauksessa poistetaan koko sappirakko
Erityisesti rasvaisten ruokien on huomattu laukaisevan sappikohtauksen. Kuvituskuva.
Oireellisia sappikiviä hoidetaan tavallisimmin leikkauksella. Oireettomia sappikiviä ei ole välttämätöntä leikata, ellei sairasta diabetesta tai immuunivajausta. Lieväoireisia sappikiviä voidaan hoitaa myös ruokavaliomuutoksilla.
Sappikiviä leikkauksella poistettaessa ei poisteta vain kiviä vaan koko sappirakko. Toimenpide hoituu terveen potilaan kohdalla päiväkirurgisena toimenpiteenä, eikä leikkauksen vuoksi tarvitse yleensä paria viikkoa pidempää sairaslomaa. Sappirakon poiston jälkeisiä sappi- ja ei-sappiperäisiä vatsavaivoja esiintyy noin kolmanneksella potilaista. Yleensä oireet ovat lieviä ja menevät ohi itsestään.
– Oman kokemukseni mukaan hankalista sappivaivoista kärsineet potilaat ovat kuitenkin tyytyväisiä leikkaukseen, kun elämänlaatu paranee ruokailunjälkeisten kipujen poistuessa. Koska osa saa leikkauksen jälkeen vaivoja, ei sappirakon kivien suhteen oireettomia potilaita tästäkään syystä kannata leikata, Nykänen sanoo.
Maailmalla sappikivien hoitoon on kokeiltu myös liuotus- ja murskaushoitoja. Liotushoito kuitenkin sopii vain pienelle osalle potilaista, ja sen tulokset vaihtelevat suuresti. Sappikivien murskaushoidon tulokset ovat yleensä varsin huonoja.
LUE MYÖS: Kuusi myyttiä vatsan turvotuksesta – uskoitko sinäkin näihin?
Mikäli potilaalla on sappirakkokivien lisäksi kiviä myös sappiteissä, voidaan potilaalle joutua tekemään myös sappiteiden puhdistus. Pienet kivet voivat lähteä liikkeelle, jumiutua sappitiehyeisiin ja sitä kautta estää sappi- ja haimanesteiden kulun. Sappitiehyeisiin päätyneet kivet nuohotaan tavallisesti pois suun kautta tehtävällä tähystyksellä.
Sappikiviä voi ennaltaehkäistä
Painonhallinta sekä lihavuuden ja rajun laihtumisen välttäminen vähentävät sappikivien ilmaantumiseen vaaraa.
– Paras on noudattaa elämän aikana kohtuullisuutta ruokavaliossa ja painonhallinnassa, Nykänen tiivistää.