"Sinne jäi koko elämä" – venäläisperhe teki salamannopean päätöksen ja pakeni henkensä edestä Suomeen

Tasan viikko sitten elämä pysähtyi.

21. syyskuuta oli juhlapäivä Petroskoissa sijaitsevassa valoisassa kolmiossa, koska perheen kuopus täytti viisi vuotta. Päiväkotikavereita oli kylässä ja pöytä notkui herkkuja.

Hyväntuulinen perheenisä katsoi olohuoneessa televisiota, jossa Venäjän presidentti piti kansalle puheen. Yksi lause, ja nelihenkisen perheen elämä muuttui lopullisesti. Vladimir Putin julisti Venäjälle osittaisen liikekannallepanon, mikä tuntui aivan käsittämättömältä. Kuin kylmää vettä olisi kaadettu niskaan.

– Uskoimme viimeiseen asti, ettei liikekannallepanoa tule, että se ei koskisi tavallisia ihmisiä. Juuri pari viikkoa sitten niin sanottiin Venäjän valtiollisessa mediassa, mutta se olikin täyttä valetta. Liikekannallepano oli suuri järkytys, kertoo 36-vuotias Andrei nyt Helsingistä käsin.

Andrein ja hänen vaimonsa Maijan nimet on muutettu turvallisuussyistä.

Lasten nauru kantautui edelleen jostakin kaukaa, mutta Andrein näkökenttä oli sumea. Ajatukset laukkasivat, sydän takoi rinnassa.

Andrei pohti vaihtoehtoja välttää vääjäämättömältä vaikuttava kutsuntakirje. 36-vuotiaana perheenisä oli parhaassa kutsuntaiässä ja lisäksi hän oli aikoinaan palvellut Venäjän armeijassa kuljettajana, mikä oli kysytty ammatti rintamalla.

Mies ymmärsi, että nyt oli toimittava nopeasti, mikäli halusi välttää turhan kuoleman sodan puolesta, jota hän on alusta asti vihannut.

Lue myös: MTV Venäjän rajalla: Valeri, 25, pakkasi koko elämänsä reppuun ja lähti: "Minua onnisti"

"Sinne jäi koko elämä"

Suomen ja Venäjän raja lähestyy, sen näkee jo kaukaa pitkästä autoletkasta. Lapset nukkuvat takapenkillä, Andrei ja Maija ovat pelon vallassa. Olo on täysin epätodellinen.

Päätös Petroskoin kodin jättämisestä syntyi yhdessä päivässä. Aluksi perhe vielä empi lähtöä. 7-vuotias poikakin oli juuri aloittanut ensimmäisen luokan. Oli harrastuksia, iltapäiväkerhoja, töitä, ystäviä ja sukulaisia, hieno omistusasunto ja auto. Tavallinen, hyvä arki.

Pian alkoi kuitenkin tulla huolestuttavia puheluita.

– Ystäväni soitti minulle ja kertoi, että ensin hän joutuu koulutukseen Venäjän Murmanskin alueelle ja sen jälkeen Ukrainaan rintamalle. Hän sanoi, ettei tiedä, soittaako minulle enää vai oliko tämä viimeinen kerta, kun puhumme, Andrei sanoo hiljaa.

Myös Maijan tutut soittelivat itkien ja kertoivat, että heidän miehensä joutuvat sotaan.

– Ilmapiiri Petroskoissa oli hyvin pelokas, kaikki olivat kauhuissaan. Myös ne, jotka eivät olleet saaneet kutsuntakirjettä, koska sellainen oli todennäköisesti tulossa, pariskunta kertoo.

Työpakoilla alettiin jakaa kutsuntakirjeitä kymmenittäin, mitään valinnanvaraa ei ollut. Andrei ja Maija kertovat Petroskoissa sijaitsevasta tehtaasta, jonka kaikki miespuolisen työntekijät saivat kutsuntakirjeen, iästä ja perhetilanteesta riippumatta. Oli lähdettävä rintamalle tai istumaan kymmeneksi vuodeksi venäläisvankilaan.

Silloin perhe ymmärsi, että oli pakko tehdä vaikea päätös ja lähteä. Mukaan pakattiin kiireessä vain välttämättömät tavarat ja asiakirjat. Lapsille otettiin paljon vaatteita mukaan, koska talvi on tulossa.

– Sinne jäi koko elämä, Maija sanoo kyyneleet silmissä.

Lue myös: Nuorukaisten pako Venäjältä näkyy jo maineikkaassa korpihotellissakin – ”Myös suomalaisasiakkaat ovat huomanneet”

Loukussa kiehuvassa kattilassa

– Oletko saanut kutsuntakirjeen, kysyy tuiman näköinen rajavirkailija.

– En ole, Andrei vastaa ja yrittää hillitä käsiensä tärinää.

Andrei pohtii mielessään, ettei kutsuntakirje ollut vielä tavoittanut häntä, koska mies on yksityisyrittäjä ja useimmat kutsuntakirjeet jaettiin työpaikoilla.

Virkailija tarkistaa joitakin papereita ja katsoo Andreita ikuisuudelta tuntuvan ajan. Lopulta hän laittaa leiman passiin.

– Otimme riskin. Tiesimme, ettei meitä välttämättä päästetä rajan yli Suomeen. Etsimme netistä vinkkejä ihmisiltä, jotka olivat jo päässeet pois Venäjältä siihen, mitä rajalla kuuluu vastata, Maija kertoo.

Kun perheen auto pääsi Suomen puolelle, olo oli helpottunut, mutta samalla tyhjä. Heidät pakotettiin lähtemään kodistaan ja kotimaastaan.

– Meiltä riistettiin vapaus valita. Me emme kannata sotaa, aivan kuten eivät eurooppalaisetkaan, mutta silti meitä vihataan maailmalla, Andrei pohtii.

– Kun helmikuussa kuulimme Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, oli sellainen olo, että olemme kiehuvassa kattilassa, jonka kansi on päällä. Olimme täysin voimattomia, Maija lisää.

Lue myös: Guardian: Liikekannallepanoa johtanutta sotilaskomentajaa ammuttu Venäjällä – ennen hyökkäystä silminnäkijä kuuli sanat "kukaan ei mene minnekään"

Uusi elämä Suomessa

Keskiviikosta 21. syyskuuta lähtien venäläiset ovat jättäneet Suomeen yhteensä 92 turvapaikkahakemusta, kun ennen liikekannallepanoa hakemuksia on tullut vain 1–2 päivässä.

– Alustavien havaintojen perusteella hakemuksissa vedotaan lähes yksinomaan pelkoon joutua sotaan Ukrainassa, maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä kertoi eilen MTV Uutisille.

Lue myös: Jo yli 90 venäläistä hakenut turvapaikkaa Suomesta

Andrei ja Maija sekä heidän kaksi lastaan jättivät myös turvapaikkahakemukset Pasilan poliisitalolla. Odotusaika oli yli kolme tuntia. Poliisi jututti avioparia erikseen ja antoi perheen lapsille pehmolelukoiran.

– Täällä Suomessa poliisi on ystävällinen ihminen, joka antaa lapsille leluja. Venäjällä se on useimmiten hirviö, joka hakkaa surutta myös naisia ja lapsia, jos käsky käy, Maija sanoo.

Maija jätti irtisanomisilmoituksen työpaikkaansa vasta Suomesta käsin, sitä ennen hän ei uskaltanut.

– Pomo suhtautui ymmärtäväisesti, sanoi vain, että hyvä kun pääsit pois.

Lasten päiväkotiin ja kouluun ei ole vielä ehditty ilmoittaa, etteivät lapset enää tule sinne.

Tällä hetkellä turvapaikkahakemusten käsittely kestää maahanmuuttoviraston mukaan noin puoli vuotta. Vielä ei tiedetä, voivatko venäläiset asepalvelusta pakenevat saada turvapaikan Suomesta.

Lain mukaan pelkästään asepalveluksesta kieltäytyminen ei ole peruste saada turvapaikka. Turvapaikka voidaan kuitenkin myöntää, jos hakijaa uhkaa rangaistus asepalveluksesta kieltäytymisestä, ja jos hakija joutuisi asepalveluksessa syyllistymään esimerkiksi sotarikoksiin.

Perhe toivoo voivansa jäädä Suomeen, opetella kielen ja löytää töitä, mutta mitään tietoa huomisesta ei ole. He nukkuvat kaikki samassa huoneessa ja ikävöivät kotiin. Tällä hetkellä he ovat kuitenkin turvassa. Toistaiseksi se riittää.

Katso video: Venäläiset kertoivat viime viikolla Vaalimaalla, mikä sai heidät tulemaan Suomeen.