Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.
Kysymys: Mitä tulisi huomioida kevytperävaunua kuormattaessa?
Vastaus: Hyväkuntoinen perävaunu, sallituissa massoissa pysyminen, kuorman oikea sijoittaminen sekä huolellinen tuenta ja sidonta ovat hyvät lähtökohdat kuljetuksen onnistumiselle.
Kuljettajan vastuulla on huolehtia siitä, ettei suurimpia sallittuja massoja ylitetä perävaunun, akselien, auton, yhdistelmän tai vetolaitteen eli koukun osalta.
Lue myös: "Mitään ei ollut tehtävissä" – pieni virhe peräkärryn kuormaamisessa voi johtaa katastrofiin
Perävaunun suurin sallittu kokonaismassa löytyy perävaunun rekisteritiedoista. Usein kuitenkin vetoauton rekisteritiedoissa määritelty suurin sallittu perävaunumassa jarruitta on pienempi ja näin ollen määräävä.
On myös mahdollista, että auton rekisteritiedoissa mainittu yhdistelmän suurin sallittu kokonaismassa rajoittaa auton kuormaamista perävaunun ollessa kytkettynä ja kuormattuna.
Aisapainoa pitää olla – ei kuitenkaan liikaa
Kuorman sijoittaminen on tärkeää, jotta aisapainosta muodostuisi sopiva. Juuri aisapaino on keskeisessä roolissa yhdistelmän käyttäytymisen kannalta.
Aisapainoa pitää olla hieman. Mikäli aisapaino on negatiivinen eli aisaan kohdistuu nostetta, pyrkii perävaunu nostamaan vetoauton perää. Tällöin yhdistelmä lähtee helposti voplaamaan ja karkaa kuljettajan hallinnasta jo alhaisissakin nopeuksissa – jopa suoralla tiellä. Näin tapahtuu helposti esimerkiksi pitkiä lautoja kuljetettaessa.
Aisapaino on säädettävissä yksinkertaisesti siirtämällä kuormaa. Keskiakseliperävaunuhan käyttäytyy kuin keinulauta eli kuorman painopisteen siirtyessä taaksepäin, aisapaino pienenee. Vastaavasti siirrettäessä kuormaa eteenpäin saadaan aisapainoa lisättyä.
Vedettäessä henkilöautolla niin sanottua keskiakseliperävaunua saa aisapaino olla enintään 10 prosenttia perävaunun akseleille sallitusta massasta. Alaspäin painava voima ei saa kuitenkaan ylittää kytkettäville ajoneuvoille eikä kytkentälaitteille sallittuja voimia.
Liian suuri aisapaino painaa auton perää alaspäin ja keventää samalla auton nokkaa. Myös tämä vaikeuttaa yhdistelmän hallintaa, erityisesti käännyttäessä.
Lue myös: Peräkärry nostaa kulutusta ja pidentää jarrutusmatkaa hurjasti – uudella maksiminopeudella iso vaikutus molempiin
Lisäksi liian suuri aisapaino aiheuttaa sen, että auton valot näyttävät liian ylös, eikä korkeudensäätö enää riitä ongelmaa korjaamaan. Tällöin valot häikäisevät vastaantulijoita.
Hyvä nyrkkisääntö
Vaikka aisapaino olisi melko helpostikin todennettavissa esimerkiksi henkilövaa’an avulla, on arjen realismia, ettei aisapainoa tule kovin herkästi puntaroitua.
Hyvä nyrkkisääntö arkea helpottamaan on, että jos saa ilman kohtuutonta ponnistelua nostettua perävaunun aisan vetokuulaan tai pois siitä, on aisapainoa todennäköisesti melko sopivasti.
Mikäli voimaa tarvitaan paljon, on kuorman painopiste liian edessä.
Jos aisa ei puolestaan pysy maassa tai pomppaa vetopäätä avattaessa itsestään irti vetokuulasta, on kuorma liian takana.
Painopiste matalalle ja keskelle
Aisapainon lisäksi kuorman sijoittelussa on tärkeää, että kuormasta tehdään mahdollisimman matala, yhtenäinen kokonaisuus. Kuorman painopisteen on siis syytä olla mahdollisimman alhaalla ja lähellä perävaunun pituussuuntaista keskiviivaa.
Lue myös: "Tällaista testiä ei ole aiemmin tehty" – tarvitseeko peräkärrykin talvirenkaat?
Kuorma ei saa sivusuunnassa ylettyä kuormatilan ulkopuolelle. Pituussuunnassa kuorma saa ajoneuvolle tai ajoneuvoyhdistelmälle tiellä sallitun pituuden rajoissa ulottua ajoneuvon edessä enintään metrin ja takana enintään kaksi metriä ajoneuvon uloimman osan ulkopuolelle.
Käytännössä kevytperävaunua kuormatessa turvallinen ja järkevä ylitys eteenpäin rajoittuu kuitenkin vain kuomatilan – ei ajoneuvon – uloimman osan ylittämiseen.
Tällöinkin on rakennettava ylitys niin, että se on pisimmillään vetokoukun kohdalla, jolloin vältetään käännyttäessä vetoauton takakulmien osuminen kuormaan.
Ylitys on merkittävä aina, jos kuorma ulottuu ajoneuvon edessä ajoneuvon ääriviivan ulkopuolelle tai takana yli metrin ajoneuvon ääriviivan ulkopuolelle. Suosittelen merkitsemään myös kevytperävaunun kuormatilan etureunan ylityksen, vaikka ajoneuvon ääriviivaa ei juuri koskaan ylitetäkään.
Merkintään käytetään päiväsaikaan punaista lippua ja hämärällä tai pimeällä valoa ja heijastinta. Valojen ja heijastinten väreissä tulee noudattaa samaa logiikkaa kuin autojen valoissa yleisesti.
Tuenta ja sidonta ovat olennainen osa turvallisuutta – monesta syystä
Kun kuorma on löytänyt oikean paikkansa, on kuljettajan vielä huolehdittava tukemalla ja sitomalla, että kuorma myös pysyy paikallaan koko kuljetuksen ajan.
Koska oikean aisapainon saamiseksi raskaimmat tavarat on saatava perävaunun akselien kohdalle, ei niitä saada tuettua suoraan kuormatilan etureunaan. Tällöin tukemisessa voi käyttää apuna esimerkiksi tyhjiä kuormalavoja.
Lue myös: Moottori-lehti testasi uusia peräkärryjä ääritilanteissa – kaikki eivät selvinneet väistöliikkeestä maantienopeudessa
Kun kuormalavan tai -lavat tukee kuormatilan etureunaan ja sen jälkeen itse kuorman lavoihin, on kuorma hyvin tuettu ajosuuntaan.
Yhdessä tuennalla ja sidonnalla varmistetaan, ettei kuorma putoa kyydistä tai pääse liikkumaan kuormatilassa. Ajotilanteessa liikkuva kuorma aiheuttaa äkillisen muutoksen aisapainoon, jolloin yhdistelmän käyttäytyminen voi yllättää kuljettajan.
Sidontaan tulisi käyttää asianmukaisia ja riittävän vahvoja kuormaliinoja. Liinojen lujuus ja määrä kannattaa mieluummin yli- kuin alimitoittaa. Tietynlaisen kuorman sidonnassakin saattaa tyhjistä kuormalavoista olla apua.
Esimerkiksi pihalaattakuorman päälle väärin päin asetetuilla kuormalavoilla saadaan liinat sitomaan kaikki laatat perävaunun kuormatilan pohjaa vasten. Mikäli kuorman tuennassa tai sidonnassa päätyy käyttämään kuormalavoja tai vastaavia, on tärkeää huomata, että myös lavojen paino on osa kuorman painoa.
4:26
Kuormasta riippumatta sidontaliinojen kireys on syytä aika-ajoin tarkastaa. Tärkeää on huomata, ettei yhdenkään sidontavälineen pettäminen tai löystyminen saa olennaisesti vaikuttaa sidonnan lujuuteen.